Villi ja vallaton pikkukaunotar! Ränsistyneestä rivitalopihasta kuoriutui oikea keidas

Kirkkonummelaisen Susan Trontin rivitalon rinnepiha on kooltaan vain 70 neliömetriä, mutta hän on saanut sen vaikuttamaan kokoaan suuremmalta. Susanin päämääränä on ollut kerroksellinen, rento puutarha, jossa on ripaus villiä ja vallatonta tunnelmaa.

Kun ostin paikan, piha oli rikkaruohojen valtaama. Terassin paikalla oli muutama betonilaatta ja portaiden kohdalla lautoja askelmina. Jostain vuohenputkien ja nokkosten joukosta löysin kuunliljoja. Luumupuu kasvoi nykyisellä paikallaan, mutta oikeastaan muuta ei sitten ollutkaan.

Maa oli kovaa ja osin tiivistynyttä. Rinteen jyrkkyys on ehkä vähän epätyypillinen rivitalopihalle. Oli aika luontevaa jättää nurmikko perustamatta. Sitä olisi myös ollut työläs hoitaa. Sen sijaan halusin tasaisen alueen istuskeluryhmälle talon viereen, joten suunnittelin terassin pihan yläosan aurinkoisimmalle paikalle. Pyörittelin kiviä istutusalueiden reunoille ja pengerrykseksi.

Olen aina pitänyt rehevistä puutarhoista, joissa on kerroksellista kauneutta, rentoutta ja joskus vähän villiä ja vallatontakin tunnelmaa. Sellaisen halusin itsellenikin.

On aina parasta suunnitella ja rakentaa piha sellaiseksi, että se tuottaa itselle ja omalle perheelle mielihyvää. Jos pihalleen toivoo monia erilaisia asioita ja osioita, kannattaa miettiä, miten tilaa voi jakaa ja millä elementeillä – kasveilla tai rakenteilla – yhdistää eri alueita. 

Pidän perinneperennoista. Ne ovat helppohoitoisia ja vaivattomia ja sopivat suomalaiseen maisemaan. Pionin ja tuoksuköynnöskuusaman istutin ensimmäisenä, pitäähän puutarhaan saada tuoksuakin. 

Olen myös pyrkinyt löytämään kasveja, jotka näyttävät hyvältä yhdessä ja joiden avulla kukkaloisto jatkuu koko sesongin ajan. Kevät alkaa luonnollisesti sipulikukilla. Kun luumupuu alkaa kukkia, tuskin maltan poistua sen ääreltä. Puu myös tuo juuri sopivasti varjoa aurinkoiseen etelärinteeseen ja loppukesästä tietenkin antaa satoa.

Pienellä pihalla kaiken ei tarvitse olla pientä. Yksikin iso kasvi tai muu elementti luo korkeuseroja, ryhdistää ja jakaa tilaa, kuten pihani luumupuu. Jos kaikki kasvit ovat pieniä ja matalia, yleisvaikutelmasta tulee helposti lattea.  

Olen halunnut valita aurinkoiselle pihalleni vahvoja kukkavärejä, kuten sinistä siperiankurjenmiekkaa, oranssia tulikellukkaa sekä auringossa hehkuvia keltaisia ja oransseja unikoita. Hopealehtinen ja valkokukkainen hopeahärkki puolestaan raikastaa istutusalueita. Vajan viereen olen saanut rehevyyttä ja varjoa köynnöksillä, kuten kärhöillä ja kiinanlaikkuköynnöksellä.

Itselleni oli tärkeää muun muassa se, että puutarhaani mahtuisi edes pieni vesiaihe. Päädyin muoviseen valmisaltaaseen, joka on saanut paikan rehevän kasvillisuuden joukosta, kuunliljojen ja siperiankurjenmiekan keskeltä. Altaassa on pieni puro ja suihkulähde, jonka solinaa on mukava kuunnella. 

Veteen on ilmestynyt myös elämää, sillä muutama sammakko on muuttanut apajille. Kyseessä ovat ilmeisesti jo toisen sukupolven asukit.

Olin iloinen, kun täällä oli jo alun alkaen suuri, kahteen erilliseen tilaan jaettu pihavaja. Siitäkin huolimatta, että se vie jonkin verran neliöitä. 

Toisessa päädyssä on puutarhatarvikkeitteni varasto, toinen puoli toimii kesäisenä vierashuoneena. Säilytystila tulee tarpeeseen, ja monikäyttöinen kesähuonekin on lunastanut paikkansa. Kesällä sinne on ihana vetäytyä päiväunille, talveksi vien sinne kalusteita ja muita isompia tarvikkeita suojaan tuiskuilta ja pakkasilta. Kutsumme kesähuonetta leikkisästi mökiksemme.

Lähes koko puutarhan. Terassin rakentamiseen kului yksi viikonloppu. Lainasin isältäni porakonetta, jotta sain kansilaudat ruuvatuiksi. Lopulta isäni kyllästyi siihen, että hänen porakoneensa oli aina lainassa. Hän osti minulle lahjaksi oman porakoneen. Kyllä nainen sisukkuudella yhden terassin rakentaa!

Miesystäväni auttoi portaiden rakentamisessa. Ideoin ja toteutin myös terassia kiertävän ja portaiden kaiteena toimivan köysiaidan.

Innostun aina kokeilemaan kaikenlaista. Olen valanut betonista askellaatat raparperin lehtien avulla, tehnyt keramiikkaruukkuja ja -koristeita sekä punonut koivunrisuista koreja ja kransseja. Käsillä tekeminen on palkitsevaa.

Toin tänne kaiken kitkemisen ja pintamaan poistamisen jälkeen kottikärryittäin multaa, jotta sain parannettua kasvualustaa. Olen myös aina keväisin levittänyt istutusalueille kompostoitua hevosenlantaa. Liotan lantaa myös veteen ja sen jälkeen siivilöin sitä talteen. Näin saan kasveilleni ravinteikasta kasteluliuosta. Kalkin lisäksi en muuta lannoitetta ole kasveille antanut. Pikkupihani on kasvanut reilussa viidessä vuodessa hurjasti.

Tontin maa oli kovaa, ja tulevan terassin kohdalla oli entuudestaan vanhoja betonilaattoja. Susanin ei tarvinnut kaivaa maata, sillä hän rakensi terassin juoksut suoraan laattojen päälle. Hän suunnitteli terassin koon standardimittaisten lautojen mukaan ja näin välttyi lautojen sahaamiselta ja puutavaran haaskaamiselta.

Terassin alle, katseilta piiloon, Susan sijoitti vesiletkut, jotka saa kätevästi liitettyä suoraan sadettimeen. Sillä hoituu terassia ympäröivien istutusten kastelu etenkin kuivina kesinä.

Susan öljysi painekyllästetystä, uritetusta puutavarasta tehdyn terassin rakentamista seuraavana kesänä, jolloin se oli ehtinyt kuivua kunnolla. Pintakäsittely puuöljyllä tai puunsuoja-aineilla pidentää terassilautojen ikää, vähentää halkeilua ja tikkuuntumista sekä saa puun tuntumaan miellyttävältä jalan alla.