Aiemmin piha oli paksun heinikon ja vuohenputken valtaama – nyt se on kahden intohimoisen puutarhaharrastajan taidonnäyte

Tämä on nyt se, tämä on pakko saada! totesivat Maria Jaatinen ja Antonio Cueva Urraco, kun he ensi kertaa näkivät loivasti etelään laskeutuvan rinteen, josta avautui kaunis näkymä avaraan peltomaisemaan. Oli vanhojen mäntyjen reunustamalla tontilla toki 1970-luvun talokin, mutta Maria ja Antonio etsivät ennen kaikkea paikkaa, jonne he voisivat rakentaa haaveidensa puutarhan.

Ennen uuden asuinpaikan etsintää kerrostalossa asuneen pariskunnan viherkasveista lähtenyt innostus oli edennyt puutarhaohjelmien kautta puutarhamatkoihin ja New perennial movementin luonnollisen, puolivillin tyylin fanitukseen.

– Jotenkin vain lähti laukalle se homma, nauraa Maria nyt upeassa puutarhassa, jota ei uskoisi rakennetun vasta viisi kokonaista kesää, vieläpä ruuhkavuosien keskellä.

Pari on muokannut lähes hehtaarin tonttia mieleisekseen pala palalta. Koska paikalla kasvoi aiemmin paksua heinikkoa, he ovat peittäneet alueita väliaikaisesti mansikkamuovin alle tukahduttaakseen ei-toivotut kasvit.

– Olemme todenneet, että juolavehnä ja vuohenputki pitää peittää vähintään kahdeksi kesäksi ennen kuin alueelle kannattaa istuttaa.

Nurmikkoa pariskunta ei halunnut pihaansa lainkaan. Osa tontista on kylvetty niityiksi ja osa jätetty täysin luonnontilaan. Rinteen alapuolella 200 neliön hyötytarha tuottaa yllin kyllin vihanneksia ja juureksia.

Jättipoimulehden kanssa kasvaa suurilehtistä jättihirvenjuurta (Inula magnifica). Punaiset kukat kuuluvat korallikeijunkukalle. Puutarhaa ympäröi kaksi metriä korkea aita, sillä peuroja on alueella runsaasti.

Portin toiselle puolelle on syntymässä uusi istutusalue. Maria ja Antonio poistavat kankaan vasta, kun he ovat valmiita istuttamaan kasvit alueelle. Muuten luonto valtaa sen nopeasti takaisin.

Sähköllä toimiva suihkulähde maisemoi likavesipumppua – ja nousee alustalle korotettuna hienosti esiin. Suihkulähde löytyi alehinnalla Bauhausista, missä se oli ollut näyttelykappaleena. Pumpun Maria ja Antonio ostivat Pavunvarsi-verkkokaupasta.

Pihan yläosassa käytävä jakaa puutarhan kahteen tunnelmaltaan erilaiseen osaan. Toiselle puolelle jää Marian karun kaunis sorapuutarha, toiselle Antonion rehevä viidakkopuutarha. Vaikka intohimoprojektien tyyli on täysin erilainen, niille on yhteistä kasvien taidokas yhdistely. Maria on ottanut sorapuutarhaansa mallia välimerellisestä kasvillisuudesta ja inspiroitunut myös matkoista Antonion kotiseuduille Espanjan Andalusiaan. Antonio taas haluaa luoda jotain aivan muuta kuin mitä kuivalla kotiseudulla tyypillisesti näkee.

– Mahdollisimman suurilehtisiä kasveja, vehreää ja runsasta, eräänlainen versio viidakosta trooppisine kasveineen, Antonio kuvailee.

Kuunliljat, saniaiset, sormivaleangervot ja sahaliuskakilvet tekevät vaikutuksen suurilla ja kaunismuotoisilla lehdillään. Samoin Suomessa harvinaiset huopakeisaripuu (Paulownia tomentosa) ja liljatrumpettipuu (Catalpa × erubescens ’Purpurea’). Osa kasveista ei kestä Suomen talvea, joten viidakkoon on sijoiteltu myös ruukkuja. Koska monet Antonion kasviaarteet viihtyvät katveessa, hän on istuttanut rinteen yläosaan rivin nopeasti kasvavia ja leveälatvuksisia tuohituomia.

Kivituhkakäytävien alla on käytetty suodatinkangasta, istutusalueilla ei. Viidakkopuutarhaa (vas.) kiertävät kasteluletkut, mutta sora-alueella kasvit kastellaan vain istutettaessa.

Tuohituomet antavat varjoa viidakkopuutarhaan. Vasemmalla hakepolulle kurottelee koristeraparperi, vasemmalla kasvaa valeangervoa. Rungollinen pensas taka-alalla on terttuselja.

Veikeän tiuhatöyhtövanan (Eucomis comosa) juurakko talvehtii jääkaapissa. Samettisumakin Antonio on kasvattanut siemenestä.

Antonio on tilannut viidakkopuutarhaan ruska-alvejuuren (Dryopteris erythrosora) taimia Esveld.nl -verkkokaupasta. Nuori puu on tuohituomi.

Maria on tehnyt viidakkopuutarhan Kevät-veistoksen betonista. Maata peittää suikerotuhkapensas, korkeampi kasvi on torvikieloihin kuuluva Polygonatum communatum.

Vaikka siemenpussissa luki Angelica gigas (jättikarhunputki), pariskunta epäilee pariin metriin kohoavaa putkilokasvia väinönputkeksi. Kasvista on tullut yksi heidän suosikeistaan.

Sorapuutarha käytävän toisella puolella kukkii koko kesän. Vierailumme aikaan juhannuksen alla vuorossa ovat muun muassa hietaneilikka, kissankäpälä, salvia, mirrinminttu, hopeahärkki, ruusujuuri, laukkaneilikka, levisia ja kangasajuruoho. Kukinnan ohella Marialle ovat tärkeitä kasvien muodot, kasvutavat ja värit. Esimerkiksi harmaalehtisiä kasveja on sijoiteltu pitkin sora-aluetta.

– Harmaan sävyjä pitää olla. Se tuo keveyttä, selittää Maria.

Marian sorapuutarha on noin neljä metriä leveä ja kymmenen metriä pitkä, mutta siihen mahtuu monia kuivassa ja auringossa viihtyviä perennoja. Edessä ihastuttaa kissankäpälä, takana lehtosalvia. Hapankirsikka tekee niin paljon juurivesoja, että Maria harkitsee sen poistamista.

Sininata kuuluu Marian lempikasveihin sorapuutarhassa.

Hietaneilikka viihtyy niukkaravinteisessa maassa. Luonnonkasvi on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa. Taimia voi ostaa puutarhamyymyymälöistä.

Maria ja Antonio ovat oppineet, että laajoille alueille tarvitaan kymmeniä taimia samaa lajia.

Tyhjät kohdat kuuluvat sorapuutarhan estetiikkaan. Sorapatja on noin 10 cm paksu. Maria leikkaa kasvit keväisin alas ja putsaa pinnan lehtipuhaltimella. Hopealehtinen perenna on nukkapähkämö.

Myös sattumalle on sijaa. Keskellä sorapuutarhaa keikkuu korkea kasvusto, joka vaikuttaa tuiki tutulta, mutta voiko se olla...

– Maitohorsma! Se on siinä koeajalla. Jos se lähtee liikaa leviämään, syömme versot ensi keväänä, sanoo Maria maukkaasta villivihanneksesta.

Alueen ilme muuttuu joka vuosi. Jokin kasvi leviää, toinen taantuu. Edellistalvi näytti tehneen selvää viisi vuotta penkissä porskuttaneista tähkälaventeleista, mutta kasvit lähtivät versomaan uudestaan maanrajasta.

Antonio kasvattaa suuren osan pihan kasveista siemenistä ja pistokkaista. Nytkin kasvihuoneen kulmalle on ryhmitelty lavoja täynnä satoja taimia. Tulossa on esimerkiksi sulkapiiskaa. Tontilla on myös alue, jolla Antonio kasvattaa puita myöhempää sijoittelua varten. Pariskunnalla on niin paljon ideoita, että he arvioivat niiden toteuttamiseen menevän ainakin kymmenen vuotta. Nopeasti valmista ei koskaan ole ollut heillä tavoitteenakaan.

– On vain parempi, että on pidemmäksi aikaa harrastettavaa, iloitsee Maria.

Kangasajuruoho ’Magic Carpet’ on yksi perhosten lempikasveista puutarhassa. Nokkoset saavat rehottaa pihan laidoilla, sillä myös toukille on löydyttävä ruokaa, tietää Maria.

Mantelityräkki on kaunis koko vuoden. Maria jättääkin sen ja muut sorapuutarhan kasvit talventörröttäjiksi. Yleensä puutarha pysyy lumettomana pitkään, joten kasvien talviasu on tärkeä.

Lehtolaukka (Allium oreophilum) on herkän kaunis ilmestys.

Soma mehitähti viihtyy kivenkolossa.

Katso myös juttu Marian ja Antonion hyötytarhasta: Marian ja Antonion upeassa keittiötarhassa kasvaa rivikaupalla tomaattia avomaalla ja kasvihuoneessa häämatkalta tuotu persimon