Marian ja Antonion upeassa keittiötarhassa kasvaa rivikaupalla tomaattia avomaalla ja kasvihuoneessa häämatkalta tuotu persimon

”Olemme asuneet täällä Kirkkonummen maaseudulla mieheni Antonion kanssa nyt viisi vuotta. Meille oli tärkeää löytää talo, jossa olisi tilaa ison puutarhan rakentamiselle. Aiempaa kokemusta meillä oli lähinnä viherkasvien hoidosta, ja Antoniolla myös oliivipuista. Hän on kotoisin Andalusiasta Etelä-Espanjasta, ja hänen perheellään on siellä yhä oma oliivitarha.

Puutarhanhoidosta on nopeasti tullut meille rakas yhteinen harrastus. Keräämme ideoita matkoilta, puutarhaohjelmista ja kirjoista. Käytännössä teemme tosin usein niin, että toinen on kolmivuotiaan poikamme kanssa, jotta toinen voi sen aikaa keskittyä täysillä puutarhaan. Isompia töitä teemme yhdessä, kun lapsi nukkuu tai on mummulassa hoidossa.

Lähes hehtaarin kokoinen tonttimme on valo-olosuhteiltaan ja pinnanmuodoiltaan ihanteellinen puutarhaksi, sillä se on etelään viettävä rinne. Tontilla kasvoi metsikön lisäksi vanhastaan vain iso omenapuu, kaksi marjapensasta sekä paljon heinikkoa. Heinikko on niin vahvaa, että sen tukahduttamiseen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin peittää maa ensin pariksi vuodeksi muovilla.

Alkuun istutimme tänne todella monia puiden taimia. Ajattelimme, että niiden kanssa pitää kiirehtiä, koska puilla kestää niin kauan kasvaa isoiksi. Se ei oikein onnistunut. Maa täällä on kovaa ja savipitoista, joten kasveilla on iso työ juurtua. Menetimme tuolloin monia ihan tavallisia ja yleisesti kestävinä pidettyjä lajeja. Kokemus sai meidät muuttamaan lähestymistapaamme tyystin toiseksi. Olemme pilkkoneet muutostyöt useaksi pienemmäksi projektiksi ja tehneet ne valmiiksi, sillä luonto valtaa puolivalmiit pian takaisin.

Kasvihuone sijaitsee lähempänä taloa kuin varsinainen keittiötarha. Ruukuissa vasemmalla on punapyökki ja kasvihuoneen oven molemmin puolin kesäpäivänhattu ’Prairie Green Eyes’. Oikealla ruukuissa paju Salix magnifica, keltamänty ja Firmiana simplex -puulaji. Oikealla etualalla on Antonion suosikki kengurunkoiso. Maria ja Antonio ovat Instagramissa @auringonlaita.

Säleikköön ohjattu vaaleahedelmäinen persikka ’Shimizu Ice’ kypsyttää satoaan kasvihuoneen lämmössä.

Kasvihuoneen kupeessa on pieni lavatarha. Siellä kasvaa kesäkurpitsoja, porkkanoita ja kevätsipulia sekä ’Batavia Grandes Lagos’ -jäävuorisalaattia.

Kasvihuoneen takaa portista pääsee kohti varsinaista keittiötarhaa.

Varsinainen keittiötarhamme sijaitsee hieman kauempana talosta pellon reunalla. Sen toiselle puolelle on tulossa ruusutarha, toiselle kuusiaita ja sen taakse hedelmätarha. Lähempänä taloa on lisäksi kasvihuone, jossa on sopivan lämmintä ja suojaisaa esimerkiksi rosmariinille ja persimonille, jonka toimme repussa häämatkaltamme Espanjasta. Antonio haaveilee, että vielä joskus saisimme satoa myös persikoista. Tarkoituksena on rakentaa vielä toinenkin kasvihuone ja hyödyntää siinä remontista säilöön otetut ikkunat.

Keittiötarhan ilme on selkeämpi ja graafisempi kuin muun puutarhamme, jonne olemme hakeneet inspiraatiota esimerkiksi ihailemaltamme hollantilaiselta puutarhasuunnittelijalta Piet Oudolfilta.

Tilavissa viljelypenkeissä savimaan päällä on 15–20 cm kerros multaa, juurikasveilla enemmänkin. Penkit on reunustettu tiilillä, käytävät ovat hiekkaa. Viljelemme ihan tavallisia lajeja eli kaikkea sellaista, mistä pidämme, kuten lanttua, herneitä, sipuleita, kaaleja, purjoja sekä kesä- ja talvikurpitsoja. Härkäpapuja on paljon, tomaattejakin neljä pitkää riviä. Aurinko paistaa ja lämmittää paikkaa iltaan asti niin, että myös paprikat tekevät siellä hyvin satoa.

Keittiötarhan penkit on reunustettu kauniisti tiilillä.

Maria ja Antonio pitävät kaikenlaisista kaalikasveista. Viime kesänä he kasvattivat parsa- ja keräkaalia sekä punalehtistä ’Scarlet’-lehtikaalia.

Antonio kieputtaa tomaatteja tukilankaan. Avomaaviljelyssä ovat lajikkeet ’Scotia’, ’Chalk’s Early Jewel’ ja keltahedelmäinen ’Dwarf Awesome’.

Etualan penkissä kasvaa ’Marian’-lanttuja, omista siemenistä kasvatettuja kääpiösamettikukkia sekä kelta- ja punasipuleita.

Emme tainneet ihan ymmärtää, kuinka paljon harmia kauriista koituu. Niitä on tällä seudulla niin paljon, että näemme niitä päivittäin. Yritimme miettiä kaikenlaisia karkotuskasveja, mutta pian totesimme, että ainoa toimiva konsti on tarpeeksi korkea aita. Keittiötarha on jo verkon suojissa, ja tavoitteemme on, että lähivuosina koko tontti on kunnolla aidattu.

Toinen haaste ovat kirpat. Varsinkin silloin, kun lähipellolla viljellään rypsiä, kaalit olisivat kirppoja mustanaan, jos emme käyttäisi kaaliverkkoja. Mietimme, olisiko torjuntaeliöistä apua.

Keräkaalien suojana on koko kesän tiheäsilmäinen kaaliverkko. Se päästää läpi kosteuden, mutta ei lämmitä kuten harso, sillä kaalit viihtyvät viileässä.

Monet sanovat, että on täällä ihan hirveästi työtä, mutta ei se meistä itsestämme tunnu yhtään siltä. On ihanaa saada omin käsin aikaan jotakin kaunista, olla ulkona ja kerätä satoa. Emme varsinaisesti tähtää omavaraisuuteen, mutta omaa satoa riittää helposti jouluun asti. En oikein osaa edes kuvailla sitä tunnetta, mitä itse kasvatettu minussa herättää. Meillä ei ole maakellaria, mutta vihanneksia varten on oma jääkaappi. Tomaatteja tulee niin paljon, että teemme niistä kastiketta, jonka umpioimme.

Olemme kasvissyöjiä ja pidämme yksinkertaisesta, maukkaasta ruoasta. Esimerkiksi näin kesällä tuoreet härkäpavut maistuvat herkullisilta ihan vain pannulla paistettuina. Antoniolle ne tosin ovat talviruokaa, koska Andalusiassa härkäpapua viljellään talvivihanneksena.”

Härkäpapu.