Kun kauriit pyrkivät pihalle ravinnon perässä, varmoja torjuntakeinoja on vain yksi, sanoo tutkija
Valkohäntäkauriiden kanta on kasvanut Suomessa voimakkaasti, ja nykyään niitä on jo noin 125 000. Kun valkohännät ja metsäkauriit pyrkivät puutarhaan herkuttelemaan, ne voi pysäyttää ainoastaan tarpeeksi korkealla aidalla. ”Puolitoistametrisellä aidalla ei havaittu olevan mitään vaikutusta”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juho Matala.
”Väitän, että useimmat yleisesti viljellyt vinkit kauriiden karkottamiseen puutarhoista – radion huudatus, puihin ripustettavat saippuat, deodorantit tai hiustupot tai vaikkapa puutarhan ympärille viritetyt välkkyvät nauhat – eivät tepsi kovinkaan hyvin. Eivätkä ainakaan kovin pitkään. Vaikka valkohäntäkauris ja sitä pienempi metsäkauris ovat arkoja ja varovaisia hirvieläimiä, ne oppivat nopeasti olemaan välittämättä häiriöstä, jopa ihmisestä, jos ne huomaavat, ettei siitä aiheudukaan niille uhkaa.
Valkohäntäkauriiden voimakas runsastuminen on todella tuore ilmiö. 1990-luvun alkuun asti niiden talvikanta pysytteli 20 000 kieppeillä, mutta vuonna 2010 se oli jo 50 000. Voi sanoa, että kasvu on ollut eksponentiaalista, koska nykyään valkohäntiä on jo noin 125 000. Samaan aikaan myös metsäkauris on vaivihkaa runsastunut. Saalistilastoista voi päätellä, että metsäkauriskanta on vuodesta 2015 nelinkertaistunut. Niidenkin määrä lähestyy jo sataatuhatta.
”Puutarhakasvien ilmeinen herkullisuus saa kauriit hakeutumaan puutarhoihin, vaikka luonnossakin olisi niille riittävästi ravintoa.”
Metsäkauriit ovat Suomen alkuperäislajeja, mutta vieraslaji valkohäntäkauris on tuontitavaraa. Luultavasti niiden koko kanta on peräisin yhdestä, 1930-luvulla Pohjois-Amerikasta Vesilahdelle Laukon kartanon maille saapuneesta, kaurislastista, kun Minnesotan suomalaissiirtolaiset päättivät lahjoittaa kauriita vanhan kotimaansa hyväksi.
Tuohon aikaan Suomen hirvikannat olivat vähäisiä, ja riistaa koettiin muutenkin olevan täällä metsästettäväksi liian vähän. Perille asti selvisi hengissä vain yksi uros ja kolme naarasvasaa. Myöhemmin lauma vapautettiin luontoon. Reviirit olivat uudelle lajille avoimina, kun petoeläimetkin olivat tuolloin vähissä. Kanta pysytteli kuitenkin vuosikymmeniä pienenä, sillä Suomen olosuhteet eivät olleet valkohännille kovin otolliset. Lumipeite on monilla alueilla niille turhan paksu.
”Mielestäni vähempikin ruokinta kyllä riittäisi, kun tavoitteena kuitenkin on leikata kauriskantojen kasvua.”
Valkohäntäkauriiden määrät alkoivatkin varovasti kasvaa vasta 1960-luvulla, kun niitä ruvettiin ruokkimaan talvisin nälkiintymisen ehkäisemiseksi. Talviruokinnan määrät ovat siitä vain kasvaneet, ja nykyiset ruokintamäärät riittäisivät jo yksistään kattamaan noin 50000 kauriin koko ravinnontarpeen.
Mielestäni vähempikin ruokinta kyllä riittä
isi, kun tavoitteena kuitenkin on leikata kauriskantojen kasvua. Lisäksi leudontuneet talvet tarkoittavat sitä, että kauriille on entistä enemmän tarjolla myös luonnonruokaa.
Puutarhakasvien ilmeinen herkullisuus saa kauriit hakeutumaan puutarhoihin, vaikka luonnossakin olisi niille riittävästi ravintoa. Kauriit pyrkivät aina löytämään syötäväkseen parasta, mitä on saatavilla. Niiden ravinnonvalinta perustuu maisteluun: sitä syödään mieluiten, mikä maistuu makoisimmalta ja pahanmakuista purtavaa pyritään välttämään.
Hirvieläinten torjuntaan käytettävät karkoteaineet perustuvat juuri pahan maun ja hirvieläinten nenään ikävän tuoksun yhdistelmään. Suomessa on tällä hetkellä vain yksi myyntiluvallinen tällainen karkote tuotenimeltään Trico. Aineella käsitellyt kasvit ovat kauriin mielestä pahoja, joten se jättää ne tutkitusti rauhaan. Trico ei kuitenkaan sovi syötävien kasvien suojaamiseen.
Tuntuu vähän ikävältä todeta näin, mutta pohjoisamerikkalaisen tutkimuksen mukaan vain riittävän korkea aita antaa puutarhalle kunnon suojan kauriilta. Vasta 2,4-metrinen verkkoaita piti kauriit poissa 100-prosenttisesti. Puolitoistametrisellä aidalla ei havaittu olevan mitään vaikutusta, ja 1,8-metrinenkin aita esti vain 14 prosenttia kauriista pääsemästä puutarhaan.”
Juttua muokattu 6.4.2023: Ruokintamäärät kattavat 50 000 kauriin ravinnontarpeen, ei puolen miljoonan, kuten alkuperäisessä tekstissä luki.
