Puutarhan tuholaisten tunnistaminen ja torjunta vaatii hieman perehtymistä. Lue, miten voit tunnistaa vioitukset ja miten torjua tuholaisia.
Pihlajanmarjakoi
Pihlajanmarjakoi elää sekä pihlajassa että omenalla. Perhonen talvehtii kotelona maassa. Aikuiset ilmaantuvat touko–kesäkuun vaihteessa ja lentävät heinäkuun loppupuolelle. Ne munivat kesä–heinäkuussa pihlajanmarjojen ja omenan raakileisiin jopa kymmeniä munia. Munista kuoriutuvat toukat kaivautuvat omeniin. Elokuussa ne saavuttavat viimeisen toukkaasteensa. Toukat pudottautuvat omenista maahan koteloitumaan viimeistään syyskuussa.
Tuntomerkit: Aikuinen perhonen 11–13 mm pitkä. Selässä valkea juova, muuten punertavanruskea. Toukka vaalea, hieman punertava, pää ruskea.
Vioitus: Näkyy raakileen pinnassa aluksi vaaleana, myöhemmin sinipunervana laikkuna. Sadonkorjuun aikana laikut ovat tummia. Toukkakäytävät näkyvät omenan mallossa selvästi.
Torjunta: Pitkä lento- ja muninta- aika tekevät torjunnan ajoituksen vaikeaksi. Sen helpottamiseksi on kehitelty ennusteita ja feromonipyydyksiä. Torjunta ei ole välttämätön joka vuosi. Ruiskutuksessa käytetään pyretriinivalmisteita
Omenakääriäinen
Omenakääriäinen talvehtii täysikasvuisena toukkana kotelokehdossa. Se valitsee talvehtimispaikakseen useimmiten omenapuun rungon. Aikuiset aloittavat lentonsa toukokuun lopulla. Muninta-aika voi olla useita viikkoja. Toukat kuoriutuvat noin kahdessa viikossa.
Tuntomerkit: Aikuinen perhonen 15–22 mm. Siivet harmaanruskeat, kärjessä selvä suklaanruskea laikku. Toukka 15–20 mm, vaaleahko ja myöhemmin punerva, pää ja perä mustanruskeat.
Vioitus: Toukka syö omenaa ja kaivautuu kohti siemenkotaa. Yhdessä omenassa elää vain yksi toukka.
Torjunta: Omenakääriäisen torjunnan tarpeen määrittäminen voi olla vaikeaa. Sille on oma feromoninsa ja pyydykseen laitettu feromoni sekoittaa koiraiden suuntavaiston, jolloin ne eivät löydä naaraita. Ruiskutteena käytetään pyretriiniä.
Pikkuhedelmäkääriäinen
Pikkuhedelmäkääriäinen elää myös orapihlajalla. Se talvehtii toukkana kotelokehdossa. Aikuiset ilmaantuvat omenan kukinnan aikaan.
Tuntomerkit: Aikuinen 9–11 mm. Etusiivet mustanruskeat, kärjessä hiukan punertavaa väriä. Toukka 6 mm, vaaleahko, ruskeapilkkuinen, pää ja perä ruskeat.
Torjunta: Tätä tuholaista voi tarkkailla omenakääriäisen feromonipyydyksellä. Torjuntaan käytetään pyretriinivalmistetta.
Omenakemppi
Omenakemppi kuuluu yhtäläissiipisten lahkoon, kuten kaskaat ja kirvat. Kemppi on pieni, imeväsuinen hyönteinen, joka talvehtii muna-asteella omenapuun oksilla. Munat kuoriutuvat huhti–toukokuun vaihteessa, kun omenapuun silmut alkavat aueta. Kempit lentävät helposti puusta puuhun.
Tuntomerkit: Aikuiset kempit 3–5 mm. Alkukesästä vihertävän keltaisia, loppukesästä ruskehtavia, siivet läpinäkyvät. Siivettömät toukat muistuttavat aikuisia, mutta ovat pienempiä.
Vioitus: Kempit imevät silmujen, kukkien ja lehtien kasvinestettä. Imentä voi vioittaa pahasti kukka- ja lehtiaiheita.
Torjunta: Kempeillä on paljon luontaisia vihollisia. Tiaiset syövät talvella mielellään puun rungoissa ja oksissa talvehtivia hyönteisiä. Jo muutama pikkulintujen pesäpönttö auttaa pitämään tuholaisia kurissa. Kempit voivat kuitenkin lisääntyä nopeasti kasvukauden aikana. Kevätruiskutuksella varmistetaan,etteivät kempit pääse lisääntymäänsilmujen kehittymisen aikaan. Myöhemmin kesällä kemppejä voi esiintyä uudelleen, mutta silloin ne eivät enää aiheuta merkittävää tuhoa.
Hallamittari
Hallamittari on perhonen, jonka naaras on lentokyvytön. Hallamittarit talvehtivat munina puun latvassa. Kesäkuun lopulla toukat koteloituvat. Aikuisia perhosia näkee vasta syksyllä. Naaras munii syksyn lopulla munat puiden latvuksiin. Hallamittari on moniruokainen ja voi syödä monen puu- ja pensaslajin lehtiä.
Tuntomerkit: Koiras on vaatimattoman näköinen, harmaanruskea 22–28 mm pitkä perhonen. Vihertävät toukat 25–28 mm, selässä tummahko juova.
Vioitus: Toukat syövät silmuja ja lehtiä.
Torjunta: Vioituksia torjutaan rungon ympärille laitettavilla liimapyydyksillä, jotta naaraat eivät pääse munimaan puiden oksille. Myös kevätruiskutus vähentää hallamittarien määrää. Jos silmuissa ja lehdissä on runsaasti toukkia, puut voidaan ruiskuttaa pyretriini-valmisteilla
Hedelmäpuupunkki
Hedelmäpuupunkki talvehtii talvimunana oksistossa. Tyypillisin oire hedelmäpuupunkista on ruusukelehtien harmaantuminen pilkullisiksi. Lopuksi lehdet kellastuvat.
Tuntomerkit: Pituus 0,4–0,5 mm. Väriltään punertava, koiras voi olla myös vihertävä. Punkeilla on neljä jalkaparia, toisin kuin hyönteisillä. Hedelmäpuupunkin toukat ovat pienempiä kuin aikuiset, mutta niillä on vain kuusi jalkaa. Punaiset munat ovat usein lähellä toisiaan. Munan koko on vain noin 0,1 mm, joten tarkkailuun tarvitaan suurennuslasi tai luuppi.
Vioitus: Punkeilla on imevät suuosat. Ne saavat ravintonsa kasvinesteistä. Vaikka punkki on pieni, se voi lisääntyä nopeasti. Kun punkkeja on paljon, ne aiheuttavat lehtien ja kukkasilmujen kuihtumista.
Torjunta: Kevätruiskutus on tehokas toimenpide punkkeja vastaan. Punkeilla on myös paljon luontaisia vihollisia. Torjunnan tehostamiseksi voi käyttää torjuntaeliöitä, kuten petopunkkeja. Myös muut puulajit, kuten lehmus, jalava ja raita, suosivat petopunkkeja.
Omenakirvat
Omenakirvat talvehtivat munina omenapuun oksilla. Munat kuoriutuvat huhti–toukokuun vaihteessa, kun puun silmut turpoavat.
Tuntomerkit: Väri oliivinvihreä, pituus 1,2–2,4 mm. Talvimunat ovat soikeita ja kiiltävänmustia.
Vioitus: Omenakirvat aiheuttavat imennällään lehtien käpertymistä.
Torjunta: Kirvoja saattaa esiintyä runsaasti etenkin lämpiminä kesinä. Tällöin niitä voi ruiskuttaa pyretriini-valmisteilla. Myös kevätruiskutus on tehokas toimenpide kirvoja vastaan.
Lustokuoriainen
Lustokuoriainen talvehtii aikuisena omenapuun sisällä. Keväällä se lähtee parveilulennolle. sen jälkeen se kaivaa lehtipuun runkoon emokäytävän, jonne munii munansa. Lustokuoriaisia on monissa lehtipuissa ja herukoissakin.
Tuntomerkit: Aikuinen kuoriainen 3 mm, musta ja lieriömäinen, etuselkä pallomainen. Vaaleat toukat 4–6 mm, pää ruskea.
Vioitus: Vioittamalla puuainesta helpottaa lahon etenemistä.
Torjunta: Puiden vuosihuolto ja kuolleiden oksien poisto vähentävät vioituksia. Lustokuoriaista voi pyydystää myös liima-ansalla, jossa houkuttimena on alkoholia.
Puiden kevätruiskutus
- Hedelmäpuiden kevätruiskutus kannattaa tehdä joka kevät.
- Kevätruiskutuksen aika on huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Lämpötilan täytyy olla yli +5 astetta, eikä yöpakkasia saa esiintyä. Puiden silmut eivät saa olla auenneet.
- Kevätruiskute on parafiinipohjainen aine. Sitä ruiskutetaan puun oksille ja runkoon. Se muodostaa ohuen, hengittämättömän kalvon talvimunien ja jo kuoriutuneiden hyönteisten ympärille. Hyönteiset tukehtuvat kalvon alle.
- Tee kevätruiskutteesta veteen 1–2 prosentin liuos.
Ruiskuttajan muistilista
- Noudata valmisteen käyttöohjetta huolellisesti!
- Varmista, että käytät oikeaa ainetta oikeaan kohteeseen. Tarkista, että annostus on ohjeen mukainen. Kannattaa hankkia mitta-astia tai pipetti apteekista, sillä aineiden annostus pienpihalle on tarkkaa työtä.
- Muista suojata itsesi oikein. Hyönteisruiskutteet ovat useimmiten haitallisia myös ihmiselle. Perussuojaimia ovat haalari, saappaat, päähine ja kumihansikkaat. Lisäksi on hyvä olla kasvosuojain ja suodattimilla varustettu hengityssuojain.
- Merkitse ruiskutettu alue, jos ulkopuoliset eivät tiedä kasvuston ruiskutuksesta ja saattavat käsitellä kasveja suojaamattomana heti ruiskutuksen jälkeen.
- Säilytä torjunta-aineita lukollisessa varastokaapissa, joka on kuivassa ja viileässä paikassa. Varmista, että lapset eivät pääse käsiksi torjunta-aineisiin. Torjunta-ainetta ei saa säilyttää samassa tilassa elintarvikkeiden tai eläinten ruokien kanssa.
Omenapuita tuhoavat nisäkkäät
Peltomyyrä
Peltomyyrä elää pelloilla, niityillä ja ojanpenkoissa. Se ei kaivaudu kovin helposti maan alle. Keväällä sen läsnäolon havaitsee makkaramaisista heinäkäytävistä maan pinnassa. Talven peltomyyrä elää lumen alla.
Tuntomerkit: Väri ruskeanharmaa, pituus noin 10 cm. Korvat ovat melkein kokonaan turkin peitossa, häntä lyhyt.
Vioitus: Peltomyyrä syö kesäisin pääosin heinämäisiä kasveja. Sen on havaittu syövän jo keskikesän jälkeen puuvartisiakin kasveja, kun heinäkasvit korsiintuvat ja niiden ravintoarvo laskee. Puuvartisten kasvien osuus ravinnosta kasvaa talven mittaan. Myyrä voi tappaa omenapuun: jos kuori on kaluttu kokonaan rungon ympäri, puu on menetetty.
Torjunta: Puut voidaan suojata mekaanisesti siten, että tyviosan ympärille kiedotaan muovi- tai metallikaulus. Rikkaheinien poistaminen jo kesällä puun läheisyydestä vähentää myyrien määrää puun lähellä. Myyrien torjuntaan on tehokas syöttivalmiste.
Vesimyyrä
Vesimyyrä viihtyy kosteikkoalueilla, mutta voi elää kaukanakin vesistöistä. Se tarvitsee löyhää, multaista maata, sillä se elää pääosin maan alla.
Tuntomerkit: Vesimyyrä on peltomyyrää isompi ja tummempi, pituus noin 15 cm.
Vioitus: Vesimyyrä syö monien kasvien juuria. Se vierailee kasvimaalla syöden järjestelmällisesti perunat, juurekset ja sipulit. Myös omenapuun juuret ovat sen herkkua.
Torjunta: Vesimyyrän tuhojen torjunta on vaikeaa, koska tuho kohdistuu kasvien maanalaisiin osiin. Myyrälle on olemassa tehokas syöttivalmiste. Myös loukkupyyntiä voi kokeilla. Loukut täytyy kuitenkin suojata niin, etteivät muut eläimet joudu pyydyksiin. Loukku kannattaa asettaa salaojaputken palan sisään.
Rusakko ja metsäjänis
Rusakko ja metsäjänis syövät talvella omenapuun oksia ja kaluavat runkoa. Etenkin rusakko nousee takajaloilleen ruokaillessaan ja ylettää silloin noin metrin korkeudelle. Jos lunta on paljon, voi tuhoja esiintyä korkeammallakin.
Torjunta: Jänisten torjumiseen auttaa ainoastaan riittävän korkea verkkoaita puun ympärillä.
Hirvet ja peurat
Hirvet ja peurat ovat tottuneet ihmisen läheisyyteen. Ne tulevat syömään pihapiirin puita, varsinkin omenapuut maistuvat niille.
Torjunta: Hirvieläinten vahingot voi estää aitaamalla. Lisäksi voi kokeilla metsässä käytettäviä karkotekemikaaleja puiden suojaamiseen. Niiden käyttöaika on syksyllä.
