Viherpiha

Ammattilaisen ohjeet: kasvinsuojelu

Ammattilaisen ohjeet: kasvinsuojelu

Kasvinsuojelua ovat kaikki toimet, jotka tehdään kasvin hyvinvoinnin edistämiseksi kastelusta torjuntaruiskutuksiin. Mistä tunnistaa kemiallisen torjunnan tarpeen ja mitä aineiden käytössä tulee huomioida?
Teksti Anne Joutsenlahti-Lankinen
Kuvat Johanna Kinnari
Mainos

1. Milloin kemiallinen torjunta on tarpeen?

Torjunta on tarpeen, kun tuholaisia on niin paljon, että ne heikentävät kasvin kasvua tai pilaavat sadon ja kukinnan. Kotipihan kasvimaalla torjuntaruiskutukset ovat harvoin tarpeen. Laatoituksen saumakohdista rikkaruohojen hävittäminen on helpompaa ruiskuttamalla kuin kitkemällä. Jos juolavehnää ja muita vaikeasti kitkettäviä juuririkkakasveja on runsaasti, on ruiskutus paikallaan.

2. Mitkä ovat kotipihan pahimpia tuholaisia?

Kirvat, luteet, kovakuoriaiset, perhostoukat ja punkit ovat hankalimpia. Luteet ja kirpat vioittavat kasveja taimivaiheessa. Liljakukot ja kirvat aiheuttavat koristekasveilla tuhoja kesän aikana. Vadelman pahin vaiva on vattukuoriainen. Hedelmäpuilla punkkien, kirvojen ja kemppien talvehtimisasteet voidaan tukahduttaa kevätruiskutteella.

3. Milloin torjunta on syytä aloittaa?

Kun tuholaiset uhkaavat kasvin hyvinvointia ja satoa tai syövät kukkanuput, on ruiskutus tarpeen. Ruiskutuspäätös perustuu aina kasvien tarkkailuun ja todettuun tarpeeseen. Erilaiset pyydykset ja ansat antavat hyvän käsityksen tuholaisten määrästä. Puutarhassa kannattaa kierrellä lähes päivittäin ja kurkistella lehtien alapinnoille. Torjunta on syytä tehdä ajoissa, ennen kuin tuholaisongelma pääsee ryöpsähtämään. Tuholaisista on vaikea päästä eroon sen jälkeen, kun koko viljelmä on saastunut.

4. Mihin aikaan vuorokaudesta voi ruiskuttaa?

Aurinkoisena päivänä paras hetki on aamupäivällä, pilvipoudalla voi ruiskuttaa milloin vain. Ruiskutushetkellä kasvuston tulisi olla kuiva. Sade tai sadetus heikentää tehoa, sillä aineiden tulisi saada imeytyä lehtiin 2–6 tuntia aineesta riippuen. Ruiskutus rasittaa kasveja, minkä vuoksi helteellä ei pidä ruiskuttaa. Rikkakasvien torjuntaan aamu on otollista aikaa.

Kukkivien kasvien, kuten mansikan ja vadelman, ruiskutus on sallittua vain mehiläisten lentoajan jälkeen kello 21–6 välisenä aikana. Syötäviä kasveja ruiskutettaessa on tarkistettava, onko käytettävälle aineelle annettu varoaika eli käsittelyn jälkeinen aika, jolloin sadonkorjuu ei ole sallittua.

5. Millaisia suojaimia tulee käyttää?

Ruiskutettavan aineen pääsyn iholle voi estää pukeutumalla kokohaalareihin ja käyttämällä kumisaappaita ja -hansikkaita. Myös pää on hyvä suojata. Kasvosuojus on tarpeen lähinnä hedelmäpuita ruiskutettaessa.

6. Miten kasvin hyvinvointia voi tukea?

Kasvit istutetaan alun alkaen niiden kasvupaikkavaatimukset täyttäville paikoille. Esimerkiksi kuivilla paikoilla härmä ja tuholaiset iskevät helposti. Sinne kannattaa valita kuivassa menestyviä lajeja ja istuttaa härmänalttiit leimut ja ruusut multaville kasvupaikoille.

Myös viljelykierto on kasvinsuojelua. Yksipuolisen viljelyn aiheuttamat tuholaisongelmat vältetään vaihtamalla vihannesten paikkaa vuosittain. Tasapainoinen lannoitus, kalkitus, kastelu ja hallantorjunta edistävät kasvin hyvinvointia.

Tuholaisten tarkkailu on ennalta ehkäisevää kasvinsuojelua. Isot tuhot voi torjua poimimalla liljakukot tai kotilot heti niiden ilmestyttyä. Leppäpirkkoja ja muita hyötyhyönteisiä kannattaa vaalia.

7. Miten tuholaisia tarkkaillaan?

Punkkien ja kirvojen talviasteet erottuvat suurennuslasilla hedelmäpuiden oksanhangoissa. Mustaherukan turvonneet äkämäsilmut kannattaa poistaa ennen silmujen avautumista. Ensimmäiset liljakukot löytyvät pikarililjoista jo huhti– toukokuussa. Isot perhostoukat on helppo siirtää kesäkukista vaikka niitylle ja öiseen aikaan liikkuvia etanoita voi houkutella ansaan oluella. Jos yksittäiseen lehteen tai versonkärkeen on ilmestynyt kirvojen keskittymä, kasvin osan voi poistaa.

8. Miten torjunta-aineet ovat kehittyneet?

Torjunta-ainevalikoima on pienentynyt, sillä markkinoilta on poistunut useita tehoaineita. Tilalle on tullut uusia tuotteita, kuten kasviöljypohjainen kevätruiskute ja puutarhavaha puiden haavanhoitoon. Luonnonmukaiseen torjuntaan ja tarkkailuun on tarjolla muun muassa pihlajanmarjakoi- ja omenakääriäisansa.

Mutkikkaan EU-lainsäädännönvuoksi uusien aineiden tuominen markkinoille on kallista. Kaikki Suomessa myytävät torjunta-aineet käyvät läpi monivaiheisen ennakkotarkastuksen, jolla varmistetaan tuotteiden turvallisuus.

9. Onko torjunta-aineista haittaa kasville tai ihmiselle?

Lähes kaikki torjunta-aineet ovat haitallisia myös ihmisille. Niitä voi joutua elimistöön hengitysteiden, ihon tai suun kautta, minkä vuoksi suojainten käyttö on aina tarpeen torjunta-aineita käsiteltäessä.

Valmistetta saa käyttää vain hyväksyttyyn tarkoitukseen. Oikein käytettynä torjunta-aineista ei ole harmia käyttäjälle tai kasville. Siksi käyttöohjeet ja käytön rajoitukset pitää lukea aina huolellisesti.

Ruiskutusnesteen aine- ja vesimäärä on laskettava tarkkaan, sillä liian väkevä neste polttaa kasvia. Annostusvirhe saattaa tuottaa ongelmia, kun liuoksia sekoitetaan itse. Siksi käyttövalmiit ruiskutteet ovat riskittömämpiä kuin itse sekoitettavat liuokset. Syötäviä kasveja ruiskutettaessa on tarkistettava myös varoaika.

10. Lisääkö talvien lämpeneminen torjuntatarvetta?

Ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan uusia tauteja ja tuholaisia. Etanat ovat lisääntyneet, ja espanjansiruetana jatkaa leviämistään nykyisiltä esiintymisalueiltaan Hämeenlinnan korkeudelta pohjoisemmaksi. Eräät kasvitaudit, kuten hedelmäpuusyöpä, ovat yleistyneet.

Myös jotkut rikkakasvit leviävät entistä voimakkaammin. Etelä-Suomessa tällä hetkellä kulttuurikarkulaisina esiintyvät lajit yleistyvät rikkakasveiksi.

Asiantuntija: tutkimus- ja neuvontapäällikkö Asmo Saarinen, Berner

Julkaistu: 13.5.2015
Katso myös nämä