Kuntotutkimuksissa on havaittu, että 1940-luvun lopussa ja 50-luvulla rakennettujen rintamamiestalojen pohjoiseen, itään ja koilliseen sijoittuvien julkisivujen alaosiin on kertynyt kosteutta.
– Kuntotutkijan on syytä avata seinärakennetta, jotta voidaan määrittää rakenteen kosteustilanne ja mikrobikasvun tasot. Jos purueristeiden mikrobikasvu on korkea tai rakenteisiin on kertynyt runsaasti kosteutta, johtaa se laajempiin tutkimuksiin. Silloin, kun ulkoseinissä todetaan kosteusongelmia, on ne korjattava lisäeristystyön yhteydessä, muuten remontti voi mennä hukkaan, insinööri, kuntotutkija Pera Heikkinen sanoo.
Ulkoseinien eristämisen perusideologia on, että seinien sisäpuolelle asennetaan tiiviit kerrokset ja rakenne harvenee ulospäin, jolloin kosteus pääsee poistumaan siitä. Jos rakenteen sisällä on tiiviitä kerroksia, on niiden kosteustekninen käyttäytyminen tarkasteltava aina erikseen.
1. Jos purueristeet voidaan säilyttää, kummalta puolelta ulkoseinän lisäeristys tehdään?
Ulkopuolinen lisäeristys on järkevää, varsinkin silloin, kun ulkoverhous on uusimisen tarpeessa. Ennen lisäeristystyöhön ryhtymistä on muistettava poistaa vanhat ulkoverhoukset vinolaudoitusta myöten. 50-luvun talon verhouslaudoissa on usein monta maalikerrosta, jotka toimisivat uudessa seinärakenteessa höyrynsulun tavoin vanhan ja uuden eristekerroksen rajakohdassa.
Olen nähnyt myös lisäeristettyjä taloja, joissa vanha pystylaudoitus on jätetty paikoilleen ja vain laudoituksen välirimat on poistettu. Ajatuksena on ollut, että verhouslautojen raot tuulettavat rakennetta niin, ettei vanhaan laudoitukseen tiivisty kosteutta haitallisessa määrin. Todennäköisesti nämä raot toimivatkin tuulettaen rakennetta riittävästi, mutta varman päälle pelattaessa on syytä purkaa seinää vinolaudoitukseen asti. Uuden ulkoverhouksen tausta on aina suunniteltava hyvin tuulettuvaksi.
2. Mitkä materiaalit sopivat ulkoseinän lisäeristykseen?
Purueristeisessä talossa suosittelen puukuitueristeiden käyttöä, koska ne sietävät hyvin kosteutta. Samoin mineraalivilla sopii lisäeristeeksi, jos talon sisältä seinärakenteeseen pyrkivä kosteus saadaan pysäytetyksi ilman- tai höyrynsululla.
Rintamamiestalon ulkoseinärakenteessa on usein ulkolaudoituksen alla tai sisäverhouslevyn takana tervapaperi. Jos tervapaperi poistetaan, pitää vinolaudoitus purkaa, jolloin purueristeet putoavat seinältä. Tervapaperi voidaan jättää paikalleen vain ulkopuolisen eristyksen yhteydessä. Ulkopuolisen eristämisen ansiosta vanha seinärakenne lämpenee niin, että paperiin kohdistuva kosteuskondenssin riski poistuu. Jos ulkolaudoituksen takana sen sijaan on alumiinipaperia, bitumihuopaa tai muuta tiivistä materiaalia, se on ehdottomasti poistettava.
3. Kuinka toteuttaa lisäeristys ulkoseiniin, joiden purut on vaihdettu toiseen materiaaliin?
Jos purueristeet on korvattu mineraali- tai puukuituvillalla, seinät voi lisäeristää sisäpuolelta. Vanhojen lämmöneristeiden kunto ja asennuksen huolellisuus on toki tutkittava ennen remonttiin ryhtymistä ja rakenteessa oleva vanha höyrynsulku poistettava. Ulkoverhouksen taustan tuuletuksesta pitää taas huolehtia, tuulensuojalevyjen kunto on varmistettava ja sisäpuolelle pintaverhouksen alle on asennettava uusi höyrynsulku. Lisäeristysmateriaaliksi käy esimerkiksi mineraalivilla.
4. Millaiset eristemäärät ovat turvallisia ulkopuolisessa lisäeristyksessä?
100–150 millimetriä riittää. Tuhdimpi lisäeristyspaksuus luo julkisivulle lumilinnamaisen ilmeen, ellei samalla jatketa talon räystäitä ja uusita ikkunoita ja ulko-ovia.
5. Mitä pitää ottaa huomioon kellarin muuttamisessa asuinkäyttöön?
Alun perin rintamamiestalon kellarin sisäpinnat on tarkoitettu betonipintaisiksi. Vain saunoissa on käytetty paneeliverhouksia. Rintamamiestalon ja sen kellarikerroksen alkuperäinen ilmanvaihto on painovoimainen, ja poistoilmanvaihto on johdettu erillisillä ilmanvaihtohormeilla savuhormien viereen. Kellarikerros on ollut saunan ja pesutilojen ohella lähinnä kylmänä tai puolilämpimänä varastotilana. Myös autotalleja kellareihin on rakennettu.
6. Millaisia virheitä kellarin lisäeristyksissä on tehty?
Kun kellareiden käyttötarkoituksia on muutettu, ulkoseiniin on lisätty sisäpuolelle lämmöneristeet ja pintaverhoilut. Talojen salaojitusta ei yleensä ole uusittu tai korjattu tai salaojitusta ei ole lainkaan.
Betoniset kellarinseinät ovat enemmän tai vähemmän kosteita huolimatta siitä, toimivatko salaojat vai eivät. Tämä johtuu kellarikerroksen ulkoseiniin siirtyvästä maakosteudesta, jota ei voida eliminoida kokonaan toimivalla salaojituksellakaan.
Sisäpuolisesta lämmöneristämisestä syntyy seinän kosteudesta johtuen riskirakenne, eivätkä seinät myöskään toimi rakennusfysikaalisesti oikein. Niinpä kellarin ulkoseiniin aiheutuu lähes väistämättä kosteus- ja homevaurioita, ja kellareihin syntyneet homevauriot ovat yksi suurimpia sisäilman pilaajia taloissamme.
7. Entä voiko kellarin eristää sisäpuolelta kovilla eristeillä?
Niin tehtäessä lämmöneriste sinällään ei vaurioidu, mutta rakennusfysikaalisesti seinärakenne ei toimi niin kuin sen pitäisi.
Koska kovat eristeet ovat tiiviitä ja päästävät erittäin vähän kosteutta läpi, ei kosteuden haihtumista taustarakenteesta sisäilmaan tapahdu. Eristeiden taustarakenne voi saavuttaa jopa kapillaarisen tilan.
Homehtumisen kannalta riskialueita ovat levytyksen reuna-alueet ja eristelevyjen saumakohdat. Jos eristeiden taustat homehtuvat, voi se aiheuttaa sisäilmaongelmia.
8. Miksi kellariseinien kostumista ei saada kokonaan estetyksi?
Kellarin seinistä puuttuvat ulkopuoliset vesi- ja lämpöeristykset, ja maasta siirtyvä kosteus siirtyy suoraan kellarin seinärakenteeseen.Anturat ovat yleensä kapillaarisessa tilassa, ja kosteus siirtyy kapillaarisesti anturasta seinärakenteeseen. Kellaritilojen ilmanvaihdon, joko painovoimaisen tai koneellisen, pitää olla kunnossa.
Jos tehokas ilmanvaihto puuttuu, betoniseinät eivät juuri kuivu. Kun tilan ilmanvaihto on riittävä, sisäilmassa on kapasiteettia ottaa kosteutta vastaan, ja ulkoseinät kuivuvat sisäänpäin.
9. Miten kellarinseinän eristys pitäisi toteuttaa?
Eristystyö vaatii talon ulkopuolisen maa-aineksen poistamista anturoiden alapintaan saakka, eli kahden–neljän metrin syvyyteen, minkä jälkeen voidaan ajatella eristyksen toteutusta.
Vanhan talon kellarin ulkopuoliseen lämmöneristykseen liittyy useita työvaiheita. Kaivutyöt tuhoavat piha-aluetta, ja ylijäämämaita pitää ajaa läjityspaikoille.
Salaojitus ja sadevesijärjestelmät joudutaan uusimaan ja seinien vierustäytöt vaihtamaan sopiviin materiaaleihin kuten kapillaarisoraan. Salaojaverkosto on liitettävä kaupungin järjestelmiin, ja salaojien purkupäähän voidaan joutua asentamaan perusvesipumppaamo. Myös pihan pintakaadot on uusittava, ja se voi olla joskus hankalasti toteutettavissa.
Remontin suunnitteluun tarvitaan aina rakennusfysiikkaa ymmärtävä suunnittelija. Tämä on mielestäni ehdoton edellytys remontin onnistumiselle.
10. Onko kellariremontissa muuta huomioitavaa?
Jos kellarin seinissä on eristys oikeaoppisesti ulkopuolella, niiden sisäpintoja ei pidä verhoilla. Seinät voidaan tasoittaa sementtipohjaisilla tasoitteilla ja käsitellä kosteutta läpäisevällä maalilla. Näin pystytään tarkkailemaan kosteuden liikkumista seinässä.
Pintojen verhoilu hidastaa seinien kuivumista, eikä nähdä, mitä verhouksen takana tapahtuu. Sama pätee seinien sisäpinnoille tehtäviin ilmarakoihin eli niin sanottuihin rivinteerauksiin ja vastaaviin. Ne vähentävät seinien kuivumista, ja niiden taakse kertyy kosteutta ja pölyä, josta voi seurata homeongelmia.
11. Mitä pitää ottaa huomioon yläpohjan lisäeristyksessä?
Vesikatteen ja yläpohjan välistä tuuletusrakoa ei missään tapauksessa saa tukkia eristämällä. Vinoharjainen sisäkatto vaatii lisäksi talon päätyihin harjan alle asennettavat alipaineventtiilit, jotta ilma kiertää tuuletusraossa.
Tiiveys on yläpohjarakenteissa äärimmäisen tärkeää. Vinoharjainen katto tarvitsee ehdottomasti höyrynsulun. Jos höyrynsulkumateriaali ei ole tiivis, vuotokohtiin voi kehittyä kosteuskondenssia tai jäätä. Sulaessaan jää alkaa valua rakenteessa alaspäin, ja siitä aiheutuu ajan mittaan kosteusvaurioita.
12. Mitkä materiaalit sopivat yläpohjan eristämiseen?
Kipsipintaiset polyuretaanit tai vastaavat eristeet sekä mineraalivillat. Eristystyössä on aina huomioitava, että eristeen ja katteen väliin jää riittävä tuuletusrako.
Sisäpuolisessa eristyksessä syntyy riskirakenne seinän kosteudesta johtuen.Vinoharjainen sisäkatto vaatii harjan alle asennettavat alipaineventtiilit tehostamaan yläpohjan tuuletusta.
