Meidän Talo

Korjaa 1950-luvun talo oikein

Mainos
Peruskorjauksessa ei pidä ryhtyä sähläämään yksin. Vanhoissa rakenteissa on paljon rakennusfysikaalisia ilmiöitä, jotka pitää tunnistaa.
Teksti Merja Halme
Kuvat Grafiikka Eric Leraillez

1. Millaisia ulkoseinärakenteita 1950-luvulla tehtiin?

Samanlaisia puurankarunkoja kuin 1940-luvullakin. Puurankatalossa on yleensä sisäpuolella puukuitulevy,  vuosikymmenen lopulla käytettiin jo lastulevyäkin, levyn takana vaakalaudoitus, sitten tervapaperi ilmansulkuna, purueriste, toinen tervapaperi, vinolaudoitus ja ulkoverhous. Muitakin materiaaleja käytettiin sen mukaan, mitä paikkakunnalla oli saatavissa. Tervapaperin tilalla on usein myös niin sanottu oksapahvi tai sanomalehtipaperia. Ulkoverhouksen takana voi olla myös bitumihuopa, jonka tarkoitus todennäköisesti oli suojata seinärakennetta, ennen kuin seuraavana vuonna tehtiin ulkovuoraus.

2. Millainen ulkoseinärakenne piilee rapatun julkisivun takana?

Niissä on puurankarunko. Rungon vinolaudoituksen päälle on naulattu esimerkiksi kaljapullon kruunukorkkeja, joihin on kiinnitetty kanaverkko rappauksen alustaksi.

3. Mitä perustustapoja käytettiin?

Rossipohjia eli puurakenteisia ryömintätilaisia, tuulettuvia alapohjia ja kellariperustuksia. Ryömintätilojen korkeudet vaihtelevat 30 senttimetristä metriin rakennuspaikan ja rakentajan viitseliäisyyden mukaan. Kellari voi olla koko talon alla tai sitten vain osittain noin kaksi metriä korkeana juureskellarina. Tällöin toisella puolella on rossipohjarakenne.

Neljäs perustustyyppi on sellainen, jossa alimpana on roskavalu eli maata vasten valettu betonilaatta, jonka päällä on 30 sentin purukerros ja lautalattia. Laattaa sanotaan roskavaluksi, koska betonia ei ole tiivistetty eikä liipattu.

4. Mitkä olivat yleiset kattomuodot ja vesikatemateriaalit?

Kohtuullisen jyrkät harjakatot ovat yleisimpiä. Joitakin mansardikattojakin 50-luvulla tehtiin, ja joissakin arkkitehtien luomuksissa on pulpettikatto. Alkuperäinen katemateriaali on useimmiten ollut bitumihuopa, joka oli sodan jälkeen edullista ja helposti saatavilla. Toki peltiäkin käytettiin, ja vuosikymmenen lopulla tehtiin ehkä jo ensimmäisiä Vartti-mineriittikattoja. Myös savitiilikattoja oli. Usein valittiin se materiaali, mitä alueella tuotettiin, koska kuljetusjärjestelmät eivät olleet niin kehittyneitä kuin nykyisin.

5. Miten toimi alkuperäinen ilmanvaihto?

Osassa taloja oli kaakeliuuni joka huoneessa. Kun uuneissa poltettiin puuta, se toimi myös ilmanvaihtojärjestelmänä, eli uunien palamiselle tarvitsema ilma virtasi ikkunoiden ja alapohjan harvoista liitoksista. Korvausilmaventtiileitä taloissa ei juuri ollut. Piippuihin laitettiin savuhormien lisäksi ilmahormeja, joka piipun keskeisen sijainnin ja huonejärjestelyiden takia usein johti hormin muuraamiseen joka huoneen nurkkaan. Hormin lämpeneminen laittoi ilman liikkeelle ilmahormeissa.

6. Tehtiinkö seiniin nykyään rakennusvirheeksi katsottavia rakenteita?

Tuuletusraon puuttuminen ulkoseinärakenteesta on nykykatsomuksella rakennusvirhe, lähes kaikki rakenteet pitäisi toteuttaa tuuletusraon kanssa. Ja jos 50-luvun talon sokkeli on ulkoseinää leveämpi ja sokkelin päällä on puinen ohjauslista, sadevesi jää makaamaan tämän listan päälle. Näitä on enemmän vielä vanhemmissa taloissa.

Bitumihuopa ulkoverhouksen takana on samoin rakennusvirheeksi tulkittava, koska rakenteeseen syntyy ulkopuolelle tiivis pinta, joka on talvella kylmä, ja sisäpuolelta karkaava vesihöyry pääsee tiivistymään bitumihuovan sisäpintaan aiheuttaen vinolaudoituksen homevaurioitumisen. Yllättävää kyllä, vielä nykyäänkin osa näistä rakenteista on täysin terveitä. Näiden seinien säilymisen selittää pitkälti se, että vesihöyryn tuotto sisällä on ollut vähäistä, kun sauna ja pesutilat rakennettiin yleensä eri rakennukseen. Niinpä uuden saunan teko sisälle saattaakin aiheuttaa ulkoseinärakenteiden vaurioitumisen. Sisäpuolinen vesihöyryn tuotto kasvaa, ja jos samaan aikaan ei huolehdita riittävästä ilmanvaihdosta, voi seinärakenteessa ilmetä tiivistymisongelmia.

7. Entä yläpohjarakenteisiin?

Vesikaton alustan tuuletus unohdettiin, räystäät lyötiin umpeen, ja päätykolmiosta puuttuvat usein poistoventiilit. Vesikaton alustan vähintään 20 millimetrin tuuletusrako oli kyllä ohjeistettu sen ajan RT-korteissa, mutta usein ullakon lisärakentamisessa eristeet on laitettu suoraan peltikatetta vasten ilman tuuletusrakoa. Vesikatteen alla voi olla myös tuulettumaton ilmarako, jossa ilma seisoo, eikä siitä ole juurikaan hyötyä.

Tarkasta 1950-luvun talon riskikohdat

Savupiippu


  • Varusta hormin yläpää piipun hatulla.

  • Tarkasta piipun juuri vuosittain.

Ikkunat


  • Ikkunoiden yläpuolelta puuttuvat yleensä raitisilmaventtiilit.

  • Ikkunan vesipellin välistä saattaa valua vettä seinärakenteeseen.

Tuuletusrako


  • Vesikaton alustan tuuletus on tukittu lisäeristettäessä.

Savuhormi


  • Käyttämätön hormi ei kuivu, ja kosteus irrottaa palosuojarappausta.

  • Tutkituta ja nuohouta hormi ennen tulisijan käyttöönottoa.

Tekniikka


  • Sähköjohdot ja vesiputket liitoskohtineen on uusittava.

Ulkoporras


  • Betoninen ulkoporras on kallistunut seinää kohti, ja sadevedet valuvat seinärakenteeseen.

Kasvillisuus


  • Talon seinällä kasvava villiviini pitää perustuksen ja ulkoseinän kosteana.

  • Lopulta villiviini tukkii vesikatteen alla olevan tuuletusraon.

Kellarin seinät


  • Kellarin ulkoseinää vasten ei saa olla orgaanisia materiaaleja.

Salaojitus


  • Salaojat joko puuttuvat tai ovat tukkiutuneet.

Kallistukset


  • Maanpintojen pitää viettää kolmen metrin matkalla talosta poispäin.

Salaojitus


  • Salaojat joko puuttuvat tai ovat tukkiutuneet.

Betonilaatta


  • Betonilaatta on kastunut tai kastumassa. Jos sen päällä on puruja ja lautalattia, ovat purut homehtuneet.

Asiantuntija: tekniikan tohtori, ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen, Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot

Lisätietoja:

Hometalkoot.fi

Lue lisää:

Rintamamiestalon remontti

Riskirakenne kuntoon: Kellarin kosteus kuriin

Tunnista putkiremontin tarve

Julkaistu: 28.11.2012
Katso myös nämä