Kestopuu, komposiitti vai betoni? Nappaa 10 vinkkiä terassin suunnitteluun

Terassin suunnittelu: 10 vinkkiä

1. Ikisuosikki kestopuu

Kestopuu eli painekyllästetty puu on yleisin terassimateriaali. Kestopuu on laholta suojattua mäntyä, ja se on monipuolinen ja pitkäikäinen materiaali terasseille ja kulkuväylien rakentamiseen. Nykyiset kupariperustaiset suoja-aineet ovat varsin turvallisia, mutta koska käytössä on yhä vanhaa kromia ja arseenia sisältävää kestopuuta, kaikkea käytöstä poistettua kestopuuta käsitellään vaarallisena jätteenä.

Runkopalkit ja koolauspuut ovat usein samankokoisia. Niiden yleisin koko on ”kakkoskutonen” eli 50 x 150 mm tai mitallistettuna eli karkeahöylättynä 48 x 148 mm.

Kansilautojen suosituin koko on 28 x 120 mm. Terassi on sitä näyttävämpi mitä leveämmästä laudasta kansi kasataan. Kannattaa miettiä 145-millisiä kansilautoja. Ne ovat usein myös hieman paksumpia, 33-millisiä. Kansilaudan koko vaikuttaa koolausväliin, jolloin hieman leveämpi ja/tai paksumpi kansilauta saattaa säästää runkopuiden hankinnassa. Muutamien yleisimpien kansilautojen suositellut koolausvälit ovat: 28 x 95: 500 mm, 28 x 120: 600 mm ja 33 x 145: 700 mm.

2. Mikä väri on paras?

Kestopuuta saa ruskeana, vihreänä ja harmaana. Vihreä on ”aito” kestopuu, väri tulee suoraan suoja-aineesta. Ruskeassa on suoja-aineen mukana pigmenttiä, joka imeytyy pintapuun solukkoon. Harmaata puolestaan saadaan joko kuumaöljy- eli royal-käsittelyllä tai pintakäsittelemällä kyllästysprosessin jälkeen kuivattu puu harmaalla puuöljyllä.

Itse asiassa kauniin harmaan pinnan saa käyttämällä vihreitä kansilautoja ja antamalla ajan ja auringonpaisteen tehdä tehtävänsä. Terassi jätetään säiden armoille vaikkapa vuodeksi, minkä jälkeen se puhdistetaan huolellisesti ja käsitellään värittömällä puuöljyllä nukkaantumisen ja tikkuuntumisen ehkäisemiseksi. Ruskea kestopuu haalistuu auringossa suhteellisen nopeasti, joten se täytyy öljytä säännöllisesti värillisellä puuöljyllä.

3. Muista jättää pienet välit

Kestopuu on uutena kosteaa. Kun se kuivuu rakenteessa, se kutistuu ja lautojen välit kasvavat. Siksi asennusvaiheessa välit kannattaa pitää todella pieninä. Mitä leveämpi lauta, sitä enemmän se kutistuu. Jos rakentaa terassikannen tuoreesta kestopuusta ja käyttää perinteiseen tapaan välimittana timpurinkynää, väleistä tulee varmasti liian leveitä. Lautojen kuivuttua näistä raoista sujahtavat haarukat ja avaimet. Asennusvaiheessa väliksi riittää 2–3 mm. Jos terassin tekee oikein leveästä kansilaudasta (195 mm), laudat voi asennettaessa laittaa kiinni toisiinsa.

4. Kestääkö vanha paremmin?

”Vanha kunnon painekyllästetty” oli monien mielestä kestävämpää kuin tämä nykyinen, joka otettiin käyttöön viitisentoista vuotta sitten. Uudessa kestopuussa arseeni ja kromi on korvattu kuparisuoloilla. Kestopuuterassin arvioitu käyttöikä on 20–25 vuotta. Se riippuu pitkälti käyttöolosuhteista, rakentamistavasta ja tehdyistä huoltotoimenpiteistä.

Usein kansilaudat kuluvat runkopuita nopeammin. Jos vanha runko on vankka, se kannattaa säilyttää, vaikka se olisikin arseenipitoista kestopuuta. Pitää muistaa, että myös uuden suoja-aineen metallisuolat syövyttävät sinkittyjä ruuveja. Kestopuurunkoa rakennettaessa käytetään vain rosteriruuveja!

5. Kauniisti harmaantuva lehtikuusi

Lehtikuusi on käsittelemätöntä, höylättyä siperianlehtikuusta. Materiaali on erittäin kovaa ja tiheää ja siksi myös niin painavaa, että tuoreena se ei pysy veden pinnalla. Suosituimmat koot ovat 95, 120 ja 145 mm, lautojen paksuus on yleensä 28 mm. Laudat asennetaan terassiruuveilla ja niiden väliin jätetään ”timpurinkynärako”. Lautojen päihin porataan pilottireiät ruuveille, jotta laudat eivät halkea.

Lahonkesto saattaa vaihdella eri lajikkeiden ja puuyksilöiden välillä. Siperianlehtikuusi kestää hyvin kosteuden ja kuivuuden vaihtelua ja on luonnostaan lahonkestävä materiaali. Ilman UV-suojavahakäsittelyä siperianlehtikuusi muuttuu luonnollisen harmaaksi, mutta sen voi myös sävyttää puuöljyllä. Lehtikuusiterassin pesu tehdään harjalla tai terassipesurilla. Tavallista painepesuria ei kannata käyttää.

6. Komposiittilauta materiaalina

Komposiittilauta on valmistettu pääosin kierrätetystä muovista sekä paperista tai puumassasta. Lisänä on myös homeenesto-, palonesto- ja väriaineita. Yleisimmät koot ovat valmistajasta vaihdellen 26 x 140 mm ja 28 x 150 mm. Rakenne on kennomainen, joten komposiittilauta on erittäin kevyt. Se vaatii hieman puuta tiheämmän koolausvälin (400 mm). Yleensä runko tehdään kestopuusta, mutta jos komposiittikansi rakennetaan esimerkiksi valetun betonilaatan päälle, koolaukseen voidaan käyttää erityistä komposiittialuslautaa.

Komposiittilaudat kiinnitetään piilokiinnikkeillä alustaan ja terassilaudan ponttiin. Ruuvinreikiä ei siis jää näkyviin. Lämpölaajeneminen pitää ottaa lautojen asennuksessa huomioon toisin kuin kestopuussa. Asennus viimeistellään peitelistoilla ja päätypaloilla.

Komposiitin pinta ei ime vettä tai likaa, joten sitä ei tarvitse hiota, lakata tai öljytä. Se pestään säännöllisesti vedellä ja harjalla tai varovasti paine- tai terassipesurilla. Komposiittilauta on selvästi kalliimpaa kuin kestopuu. Nelimetrinen komposiittilankku maksaa noin 35 euroa, samanmoisen (28 x 145 mm) kestopuun saa kympillä.

7. Liki ikuinen betoniterassi

Terassin voi rakentaa valubetonistakin. Betonin sekoittaminen itse isoa terassipohjaa varten on melkoisen työlästä. Mylly saa pyöriä muutamankin kierroksen ennen kuin esimerkiksi neljä tonnia kuivabetonia on muokattu tasaiseksi kuraksi. Paljon helpommalla pääsee, kun tilaa pihaan betoniauton, josta lorotetaan valmiiksi raudoitettuun kehikkoon juuri oikea määrä valmisbetonia puolessa tunnissa. Valmisvaihtoehto voi olla jopa säkkitavaraa halvempi.

Betoniterassin pintaan voi teettää erilaisia kuvioita. Parhaimmillaan kumimatoilla painetut kuviot saavat betonin näyttämään siltä kuin ammattitaitoiset kivirakentajat olisivat paiskineet töitä viikkotolkulla.

8. Betonilaatta vai liuskekivi?

Betonilaatta on helppohoitoisin terassimateriaali – mitä isompi laatta, sitä tasaisempi pinta ja sitä vähemmän puhtaana pidettäviä saumoja! Helpoimmillaan laattaterassi syntyykin routimattoman sorapohjan päälle asennus- ja saumaushiekan avulla asetelluista isoista betonilaatoista. Erilaiset ladontamallit lisäävät vaikeusastetta.

Astetta näyttävämmän pihalaatoituksen saa rakennettua graniittilaatoista, mutta ne voivat olla kosteina tai lumisina erittäin liukkaita. Liuskekivi on luonnostaan mukava jalan alla. Asennustyö helpottuu huomattavasti, jos hankit hieman kalliimpia tasapaksuisia liuskeita. Laatta-, liuskekivi- tai valubetoniterassiin pitää rakentaa riittävät kaadot, jotta hulevedet ohjautuvat hallitusti pois terassilta.

9. Terassin perustukset

Yleisimmin terassin perustuksissa käytetään pilariharkkoja. Harkkojen alle valetaan betoniantura, puolisen metriä kanttiinsa. Pilariharkkoja saa myös pontattuna. Niiden väliin ei tarvita laastia, jos pysytään alle 140 sentin korkeudessa. Harkkojen sisus täytetään sementtilaastilla. Routasuojaus pitää tehdä huolellisesti, savimaalla vähintään puolen metrin syvyyteen. Eikä pelkästään pilareiden kohdalta vaan jopa pari metriä niiden ympäriltä.

Harkkojen päälle asetetaan sitten runkopuut ja koolaukset. Betonin ja puun väliin on muistettava laittaa bitumihuopakaistale kapillaarikatkoksi. Ruuvipaalut ovat helppo, tarkka ja nopea tapa tehdä perustukset. Paalujen pituus valitaan siten, että ne ruuvautuvat vähintään metrin verran maanpinnan alapuolelle. Näin routa ei pääse niitä vääntämään tai nostamaan.

10. Tarvitseeko terassin rakentaminen luvan?

Terassin rakentamiseen liittyvät lupa-asiat ovat kuntakohtaisia. Terassin koko vaikuttaa asiaan, samoin rakennelman korkeus. Useimmiten toimenpideilmoitus rakennusvalvontaan riittää. Joissakin kunnissa voidaan edellyttää toimenpidelupaa.

Turvallisuuteen liittyvät asiat onkin sitten määrätty varsin tarkasti rakentamismääräyskokoelmassa. Jos terassille tulee korkeutta esimerkiksi mäkisellä tontilla, on rakennettava kaiteet. Vähintään 90-senttinen avokaide riittää, jos putoamiskorkeus on 50–70 cm. Avokaiteessa on vaakasuora yläjohde sekä välissä välijohde.

Välijohteen ylä- tai alapuolelle ei saa jäädä yli puolen metrin rakoa. Jos putoamiskorkeus on yli 70 cm, kaide on varustettava suojaosalla eli joko umpinaisella suojalevyllä tai pystylaudoilla niin, ettei lautojen raoista mahdu yli 110 mm särmäinen kuutio.

Asiantuntija: toiminnanjohtaja Ella Springare, Kestopuuteollisuus ry

Muokattu 5.5.2023 klo 13.31 : Lisätty uutta tietoa erilaisista terassimateriaaleista.