Tryffeleitä, aprikooseja ja erikoisia marjoja – Outin ja Nallen no dig -puutarhassa on 500 erilaista syötävää kasvia ja aivan erityinen komposti

Kierros Tallbacka Trädgårdissa alkaa aina puutarhan tärkeimmästä paikasta: lavakauluksista koottujen kompostikehikoiden ääreltä.

Opastuskierrokselle lähtevät paikan omistajat Outi ja Björn Nalle Öhman, jotka ovat huomanneet kompostoinnin ja maanhoidon herättävän paljon kiinnostusta. Monilla on käytännön kysymyksiä niin hiekkaisen kuin savisenkin maaperän hoidosta.

– Olipa maa millaista tahansa, kompostia päälle, niin toimii. Maa ei pääse kuorettumaan, Nalle toteaa.

– Komposti, komposti ja komposti – se on kaiken ydin maanhoidossa, Outi täydentää.

Palataan kompostointiin myöhemmin ja jatketaan esittelykierrosta tiluksilla.

Outi ja Nalle Öhman kasvattavat salaattien lisäksi kymmeniä erilaisia lehtivihanneksia Tallbacka trädgård -puutarhallaan. Samanniminen puutarha on myös Raaseporissa.

Menossa on paraislaisen puutarhan kahdeksas sesonki ja neljäs kesä vierailupuutarhana, joka on avoinna sovittuina aikoina niin ryhmille kuin yksityishenkilöillekin.

Kahdeksan vuoden aikana villiintynyt pelto ja 1950-luvun talon pihapiiri ovat muuttuneet esittelypuutarhaksi, jossa kasvaa vuosittain noin 500 erilaista syötäväksi kelpaavaa kasvia marjoista yrtteihin ja monivuotista vihanneksista perennoihin ja erikoishedelmiin. Lähes kaikki kasvit puutarha-aidan sisäpuolella ovat syötäviä.

– Meillä on kova hinku erikoisiin ja ikivanhoihin kasveihin, jotta kävijöille riittäisi katseltavaa. Mitä kummallisempia syötäviä lajeja löydämme, sitä iloisempia olemme, Outi kertoo.

– On hienoa, kun puolipakosta mukaan puutarhavierailulle lähtenyt seuralainenkin innostuu kasveista, Nalle virnistää.

Puutarhan alkutaipaleella pariskunta oli kiinnostunut etenkin erikoisista ja itselleen tuntemattomista marjoista ja hedelmistä. Puutarhaan rantautuivat kasvit kuten sarjahopeapensas eli syysoliivi, vihreä-, kelta- ja punamarjaiset punamarjakanukat, valkomulperi, aprikoosit, pähkinät, jostakarviainen ja nelimarja.

– Puutarhaan alkoi tulla ihan liikaa marjapensaita, emme olisi ikinä jaksaneet poimia kaikkia marjoja. Siinä vaiheessa muistimme tryffeliviljelyn, Outi kertoo.

Seitsemän vuotta sitten puutarhaan istutettiin pähkinäpensaita ja metsätammia, joiden juuriin oli ympätty tryffelisientä. Ensimmäisiä tryffeleitä on luvassa jo tänä syksynä.

Reilun 7 000 neliön kokoisessa tarhassa satoa tuottaa myös mielenkiintoinen lajikkeisto omenoita, päärynöitä, viiniköynnöksiä, vattuja, kirsikoita, luumuja, herukoita, makeasinikuusamia ja karviaisia.

– Meillä on ollut ideana, että täällä vierailijat voivat tutustumiskäynnillään maistella marjoja. Esimerkiksi mustaviinimarjan lajikkeet maistuvat hyvin erilaisilta, Nalle perustelee.

Punamarjakanukan sato sopii parhaiten hilloon, johon se antaa karvasmantelimaista aromia.

Puutarhassa suositaan sekaviljelyä. Punakosmosten takana kasvaa muun muassa kääpiösamettikukkaa, raparperia ja kaaleja.

Korkeaksi kasvavat samettikukat kylvetään omista siemenistä. Taustalla pilkottaa jättiverbenan kukintoja.

Kaikki syötävät kasvit pariskunta kasvattaa lähestulkoon omaan käyttöönsä: ruoanlaittoon ja säilöntään. Esimerkiksi aitokvittenin hedelmistä Nalle tekee marmeladia.

– Marjoja noukimme omaksi iloksemme.

Outi hoitaa puutarhaa päivätyönsä ohella, Nalle on eläkkeellä. Ajanpuutteen takia he ovat päätyneet suosimaan monivuotisia lajeja. Lehtivihannekseksi sopivia kasveja täällä kasvaa kymmenittäin: pinaattihierakkaa, hernevirnaa, merikaalia ja merijuurikasta.

– Tämän kilpisuolaheinän maku on todella hieno ja arvossaan ranskalaisessa keittiössä, Outi kertoo ja osoittaa kasvin pieniä keihästyvisiä lehtiä.

Samaan katraaseen lukeutuu hapro kirpeine lehtineen ja nurmikohokki nuokkuvine valkoisine kukkineen. Kuunliljoja on istutettu hyötykasviksi 28 lajiketta ja myös parsaa on lisätty viime vuosina.

Outi ja Nalle ovat innostuneet Berkeley Hot Compost -tavasta, jossa kompostia käännetään ahkerasti maatumisen edistämiseksi.

Lavakauluksista pinotut kehikot helpottavat kompostin kääntämistä.

’Nottingham’-mispelin marjat maistuvat miedoilta ja makean mausteisilta.

Erityisen suurella innolla pariskunta puhuu Charles Dowdingin harjoittamasta no dig -viljelytavasta. Brittiläisen puutarhurin ja tietokirjailijan opit tulivat tarpeeseen ensimmäisinä vuosina, kun Outi ja Nalle kamppailivat rikkaruohojen ja kuivuuden kanssa.

– Osa maasta oli vahvaa, mustaa ja pehmeää, mutta osa heikosti vettä pidättävää hiekkaa ja moreenia, Outi sanoo.

No dig -viljelyssä uuteen penkkiin levitetään perustamisvaiheessa 15 senttiä kompostimultaa ja jatkossa maa katetaan 5–8 sentin kompostikerroksella vuosittain. Maan eloperäistä ainesta, hiilensidontaa ja sienijuurisymbioosia lisäävä tapa vähentää kastelutarvetta, kitkemistä ja helpottaa penkkien kunnostusta.

– Maata ei tarvitse kääntää, lannoittaa eikä paljoa peratakaan, Outi sanoo ja kertoo huomanneensa maan kasvukunnon ja kasvien hyvinvoinnin paranevan vuosi vuodelta.

Suurin haaste no dig -viljelyssä on ollut kompostin teko, sillä katetta hupenee laajaan puutarhaan kuutiokaupalla. Siksi Öhmanit hyödyntävät myös niin sanottua Berkeley Hot Compost -tapaa, jossa hevosenlannasta, silputuista oksista ja puutarhatähteistä kootun massan maatumista joudutetaan ahkeralla kääntämisellä.

– Kun ainekset ovat kasassa, alamme kääntää kompostia viiden päivän kuluttua ja kahden päivän välein: keskellä olevat osat sivulle ja toisinpäin. Lavakauluksista kootut kompostikehikot helpottavat urakkaa tuntuvasti.

Kääntämisen ansiosta massan lämpötila nousee 55–70 asteeseen, mikä tuhoaa rikkaruohojen siemenet viikossa tai parissa.

Charles Dowdingin tapa perustuu kolmiosaiseen kompostikehikkoon. Siinä täytetään kerrallaan yhtä osiota, kunnes kasa on noin 170 sentin korkuinen eikä painu enää juurikaan kasaan. Aines jätetään kypsymään pariksi kuukaudeksi, jonka aikana kootaan uutta kompostia toiseen osioon. Sen jälkeen ensimmäisen kehikon sisältö käännetään tyhjään, kolmanteen osioon. Siellä aines saa kypsyä lisää.

– Katteeksi kompostimullan voi levittää muutaman kuukauden kuluttua.

Puutarhassa suositaan helppoja monivuotisia vihanneksia. Salaattivoikukka tuottaa lehtisatoa salkopavun alustalla.

Suomessa yksivuotisena kasvatettavasta parakrassista käytetään niin lehtiä kuin kukkiakin.

Flexuosus-Ryhmään kuuluva meloni tuottaa pitkiä hedelmiä. Kasvi viihtyy parhaiten kasvihuoneessa.

Uusimpia projekteja puutarhassa ovat hiljan kaivetut lampi ja puro, jotka Outi ja Nalle aikovat kasvittaa osmankäämillä, rohtokalmojuurilla, vesikrassilla ja muilla syötävillä vesikasveilla. Lampea kutsutaan Olavin lähteeksi. Nimensä se on saanut puutarhan ohi kulkevalta Pyhän Olavin -pyhiinvaellusreitiltä.

Nämä puutarhan suojaiset sopukat on tarkoitettu paikoiksi, joissa vierailija voi opastuskierroksen jälkeen vetää henkeä sekä nauttia kasvillisuudesta ja pihan levollisesta tunnelmasta.

– Meille molemmille on tärkeää voida pysähtyä, maadoittua ja olla läsnä hetkessä. Sitä samaa toivomme kaikille puutarhassamme kulkijoille, Outi toteaa.

Noin 7 000 neliön puutarha muuttuu vuosi vuodelta. Kuvasta puuttuu tämän kesän uutuus: lampi syötävine vesikasveineen.

Lisätietoa puutarhasta: nodig.fi