Tulensävyissä loimottava syyshohdekukka on avannut terälehtensä apposen auki laukaalaisen Maria Metsä-Jaakkolan syyskuisessa puutarhassa.

– Perenna on uskomaton väripilkku, ja upea kukinta myös jatkuu pitkään, Maria myhäilee.

Värin lisäksi Mariaa viehättää oranssien terälehtien keskellä olevat suklaanruskeat pallomaiset mykeröt. Sama pyöreä muoto toistuu hänen puutarhassaan kaikkialla, minne katseensa kääntää: riippakasvuisissa puissa, kivien reunustamassa piha-altaassa ja pihakoristeissa sekä kaarevalinjaisissa kasviryhmissä.

– Kaareva muoto on kaunis silmälle. Mutkan takaa myös avautuu aina uusi näkymä, mikä tuo pihaan elävyyttä ja salaperäisyyttä.

Pensasangervoista ja lännenheisiangervoista Maria on saksinut erikokoisia palloja ja ryhmitellyt ne kahteen eri paikkaan sisäänkäynnin tuntumaan. Pensaat ovat Marian mielestä hauskoja yksityiskohtia, jotka tuovat monilajisiin kasviryhmiin selkeyttä peittämättä pihanäkymiä.

– Kun versoja nippaisee, pensas vain tuuhistuu. Leikkaan versoja reippaasti ja useita kertoja kesässä, Maria kertoo.

Marian reilun hehtaarin kokoinen puutarha on muotoutunut vähitellen 27 vuoden aikana ilman varsinaista suunnittelua.

– Puutarha on tehty laajennusperiaatteella – istutukset ovat muotoutuneet ja suurentuneet ajan kanssa. Paperille en ole piirtänyt mitään.

Syksyisen pihailmeen Maria kertoo rakentuvan kesäkukkien, syysperennojen ja kauniin ruskan saavien kasvien varaan.

– Joka penkissä kasvaa jotakin syyskukkijaa tai lehdistöltään värikästä kasvia. Höyhenpensasta olen istuttanut lisää sen hienon keltaoranssin syysvärin takia.

Syyspuutarhan ehdottomasti upeimpia pensaita ovat Marian mielestä syyshortensiat, joiden kukkapallojen värien muuttumista vaaleasta punertavaksi on joka vuosi yhtä kiehtovaa seurata. Kukinnot myös kestävät hyvin kylmää, eivätkä ensimmäiset pakkaset rusketa niitä.

Muhkeita kukintoja kannattelevia hortensioita kasvaakin toistakymmentä eri puolilla pihaa. Niistä kaunein on Marian mielestä ’Vanille Fraise’, jossa on samaan aikaan sekä vaaleita että hemaisevan ruusunpunaisia kukintoja.

Näyttävän kukinnan aikaansaamiseksi Maria istuttaa hortensiat syvämultaiseen kohopenkkiin, sillä puutarha on perustettu pääosin kuivaan kangasmetsään. Kohopenkkiin pääsevät kaikki muutkin pihan kasvit.

– Täällä on todella tärkeää tehdä pohjatyöt kunnolla ja pohjustaa penkit ja istutuskuopat syvältä. Jos vain ottaa ruohikon pois ja lisää 20–30 senttiä multaa, hortensioiden kasvu on kituliasta.

Istutuksia perustaessaan Maria poistaa hiekkaa noin 70 sentin kerroksen ja laittaa alimmaksi kompostoitua hevosenlantaa ja täyttää sen jälkeen kuopan omalta pellolta tuodulla kalkitsemattomalla mullalla. Muille kasveille Maria lisää kalkkia, mutta happamasta maasta pitäville hortensioille hän annostelee rhodomultaa juuripaakun lähelle istutuskuoppaan.

Puutarhan useita köynnösportteja värittävät päivä päivältä punaisemmaksi muuttuva imukärhivilliviini sekä kirkkaankeltaisena loistava aasiankilpikierto. Se kasvattaa tuuhean ja komean kasvuston, joka kietoo portin rehevään syleilyynsä.

– Köynnökset ovat näin syksyllä upeimmillaan ja nousevat kaiken yläpuolelle. Niistä avautuu näkymä uuteen tilaan.

Huomiota syyspihassa keräävät myös yksivuotisten revonhäntien eli Amaranthusten tummanpunaiset ja puolitoistametriset kasvustot, joita kohoaa monin paikoin kasviryhmissä. Osa revonhännistä kannattelee kookkaita pötkälemäisiä kukintojaan.

– Kutsun revonhäntiä hattivateiksi. Esikasvatan niitä taimiksi joka vuosi, sillä ne tuovat dramaattista väriä ja muotoja vihreiden kasvien lomaan.

Puistomainen pihapiiri isoine ja monilajisine kasviryhmineen on Marialle ympärivuotinen henkireikä.

– Minulle on tärkeää, että pihalla on paljon tekemistä ja tilaa temmeltää, hän myhäilee.

Penkkien uudistamiset, kanttaamiset ja muut isoimmat puutarhatyöt Maria kuitenkin jättää suosiolla odottamaan kevättä, jolloin hänellä on ”uusi into päällä”.

Syksyllä on aika rauhoittua ja nauttia ruskavärien kehittymisestä ja leimuamisesta niin pihakasveissa kuin luonnossakin.