Sotkun munkit ovat legendaarinen herkku, jota on valmistettu 1930-luvulta asti – nappaa sotilaskotien vaalima resepti!

Sellaista päivää ei ole, etteikö Parolan Panssariprikaatissa koulutettaville varusmiehille riittäisi sotilaskodin munkkeja. Näin kertovat Parolan sotilaskodin leipurit, Kirsi Ketola-Savolainen ja Elli Jokinen.

Arkiaamuisin munkkien leipominen alkaa sotilaskodin leipomossa kello 6.30. Kymmenen litran taikinasta tulee munkkeja yhteensä noin kahdeksansataa. Tästä määrästä munkkeja toimitetaan myös muille sotilaskotiyhdistyksille ja maastoharjoitusten myyntiautoon myytäväksi.

– Pyrimme siihen, että sotkussa riittää munkkeja kaikille, jotka haluavat tulla sellaisen syömään. Meillä on pieni puskuri munkkeja pakastimessa sen varalle, että tulisi joku yllättävä kaaos ja munkit loppuisivat kesken, sanoo Jokinen, joka on työskennellyt sotilaskodin leipurina viisitoista vuotta.

Sotkun munkki on käsite, josta on kuullut moni sellainenkin, joka ei muuten varuskuntien arkea tunne. Se on munkkien munkki, ylivoimainen sokeriherkku, jonka vertaista ei legendan mukaan muualta saa.

Vaan millainen se oikea sotkun munkki itse asiassa on? Ja mikä on sen herkullisuuden salaisuus?

Sotkun munkkeja ennen sotilaskotien hittejä olivat puuro ja mehukeitto

Munkkeja on valmistettu varuskuntien yhteydessä olevissa sotilaskodeissa ja liikkuvissa kenttäleipomoissa 1930-luvulta lähtien, kertoo Sotilaskotiliiton toiminnanjohtaja Satu Mustalahti.

– Sotilaskodit perustettiin vuonna 1918. Niiden ensimmäinen legendaarinen tuote oli puuro ja mehukeitto.

Munkkien paistamiseen ryhdyttiin tarinan mukaan siksi, että ne olivat keränneet suurta suosiota Haminassa. Siellä Varvara Schantin -niminen henkilö oli alkanut myydä paikallisesta leipomosta ostamiaan tuotteita ensin venäläisille ja sitten reserviupseerikoulun upseerioppilaille.

– Sotilaskotien leipomoissakin alettiin paistaa munkkeja, sillä rapeaksi paistettu sokerinen munkki on hyvä herkku, jonka saa aikaan vaatimattomista raaka-aineista. Rinkelimunkkia pystyy myös paistamaan maastossa ja muissa olosuhteissa, joissa käytössä ei ole leipomoa, Mustalahti kertoo.

Hillomunkkeja, rinkeleitä – rakkaista sotkun munkeista on monta versiota

Luulitko sotkun munkkia hillomunkiksi? Rinkelikin se nimittäin voi olla. Sotkun munkkeihin on perusresepti, jota jokaisessa sotilaskodissa voidaan oman maun mukaan muokata, Mustalahti kertoo.

– Perusreseptissä on kananmunaa, mutta monessa sotilaskodissa se jätetään munkeista pois. Hillo ei ole mikään tietty, vaan yhdet vannovat omenahillon ja toiset vadelmahillon nimeen. Joissain leipomoissa taikinaan myös lisätään kardemummaa.

Parolan sotilaskodissa sotkun munkki on aina sekamarjahillolla täytetty pyöreä munkki, jonka taikinaan käytetään kananmunaa, kertovat leipurit Jokinen ja Ketola-Savolainen.

Kananmunan ansiosta taikina saa ryhdikkäämmän rakenteen, jota tarvitaan, kun sotkun munkit Parolassa valmistetaan linjastolla. Jos munkkeja paistaa kotona, voi kananmunan jättää poiskin, Jokinen kertoo.

Sotkun munkkien perusreseptistä Jokinen ja Ketola-Savolainen eivät poikkea – mutta sen rinnalle he kyllä valmistavat kahvion vitriiniin muitakin munkkilaatuja: vegaanisia rinkeleitä, vanilja-mustikkapossumunkkeja, omenamunkkeja, kuorrutettuja munkkeja, suklaa- ja karkkipäällysteisiä jättimunkkeja ja kerma-hillomunkkeja, Jokinen listaa. Sotkun munkkeja kuitenkin tehdään enemmän kuin muita laatuja yhteensä.

Varusmiehet eivät enää syö munkkeja entiseen malliin

Sotilaskotiliitolle munkit ovat ylpeyden aihe, kertoo Satu Mustalahti. Haastattelupäivää seuraavana päivänä hän lähti munkkien asialla Yhdysvaltoihin Nato-tukikohtaan.

– Puolustusvoimat esittelevät siellä omaa toimintaansa, ja me esittelemme samalla suomalaista sotilaskotitoimintaa, joka on kansainvälisesti ainutlaatuista. Toivomme, että munkin tuoksu tuo tukikohdassakin ständille väkeä.

Sotilaskotiliitto seuraa munkkien menekkiä tarkasti. Yhteensä 36 paikalliselta sotilaskotiyhdistykseltä kysytään vuosittain arviot munkkien menekistä, ja se on yhteenlaskettuna ollut pitkään 1,5 miljoonaa kappaletta.

Kuitenkaan varusmiehille munkit eivät enää maistu entiseen malliin, Mustalahti kertoo.

– Aikaisemmin varusmies saattoi ostaa kymmenen munkkia pussiin. Nykyään he ostavat yhden silloin tällöin. Kuitenkin munkit ovat suosittuja reserviläisten ja erityisesti ulkomailta tulevien joukkojen parissa.

Parolassa munkkien kysyntä on vuosien saatossa laskenut merkittävästi, kertoo sotilaskodin leipurina yli kaksikymmentä vuotta työskennellyt Ketola-Savolainen.

– Kun aloitin täällä, tehtiin munkkeja 1000–1500 kappaletta päivässä. Nykyään munkkeja menee vähemmän osittain siksi, että valikoima on monipuolisempi ja esimerkiksi suolaisia tuotteita on entistä enemmän. Toisaalta varusmiehet myös nykyään ostavat entistä enemmän energia- ja suklaapatukoita.

Kuitenkin esimerkiksi valatilaisuuksiin munkkeja varataan ainakin muutama tuhat, Jokinen kertoo. Koska onhan se nyt verraton herkku, se pehmeä, tuore munkki.