Julkaistu Viherpihassa 7/2021

Kirsikkapuita on Sirpa ja Sakari Iivarin tontilla kaikkialla – pihapiirissä, kirsikkatarhassa ja pellon laidalla. Pihasaunan yllekin kohoaa kymmenien vuosien ikäinen valtava hapankirsikka ’Sikkolan Kuulasmarja’.

– Tutut ovat ihmetelleet, että miten ihmeessä tarvitsen kirsikoita näin paljon. No en tarvitsekaan, mutta puita on vain niin hauska kasvatella, Sirpa kertoo.

Hän johdattaa ihan ensimmäiseksi pihapiirin alapuolella sijaitsevalle etelärinteelle katsomaan vaateliaina pidettyjä makeakirsikoita, joiden sokerisen makeaa satoa Iivarit herkuttelevat suoraan puusta.

Parimetriset ’Tontu’ ja ’Arthur’ kypsyttävät mehukkaita marjojaan verkkohuppujen suojissa, mutta ’Leningradin Mustassa’ ei näy ainuttakaan kirsikkaa. Tuulenpuuska on edellisyönä riuhtaissut verkon pois, ja rastaat olivat päässeet tummien marjojen kimppuun.

– Mustarastaita tulee kerralla noin 10–15 linnun parvi, joka syö kirsikat aivan hetkessä, Sirpa kertoo.

Lintuparville heinäkuinen kirsikka-aika on tontilla yhtä juhlaa, sillä ne pääsevät pyrähtämään esteettä vanhojen, monimetrisiksi kasvaneiden hapankirsikoiden latvuksiin. Vain Iivarien istuttamat maltillisen kokoiset hapankirsikat, kuten ’Chokoladnaja’ ja ’Fanal’, ovat suojassa huppujen alla.

’Fanalin’ sadon Sirpa pakastaa kivineen ja keittää talvella mehuksi ja hilloksi.

– ’Fanal’ on hapokas, mutta tummamehuisena morellikirsikkana se antaa vispipuuroon todella kauniin punaisen värin.

Vanha perinnetila ja 1887 rakennetun talon pihapiiri tarjosivat ihanteelliset lähtökohdat hedelmäpuista innostuneille Sirpalle ja Sakarille heidän muuttaessaan tänne 11 vuotta sitten. Tilalla oli aiemmin asunut puutarhuripariskunta, joka oli istuttanut vuosikymmenten aikana useita hapankirsikan kantoja ja lajikkeita, kuten esimerkiksi ’Sikkolan Kuulasmarjaa’ ja ’Rauhalan Morellia’ eli ’’Pihtipudasta’’.

Vaikka tila sijaitsee Korpilahdella III-vyöhykkeellä, järvien läheisyys ja sijainti korkealla mäellä tekevät tontin pienilmastosta tuntuvasti suojaisamman. Pihapiirin pohjoispuolella kasvaa myös tuulelta suojaava metsikkö ja sen kivinen maaperä on vettä läpäisevää, jota hedelmäpuut arvostavat.

Sirpa kertoo pienestä saakka unelmoineensa satoisista hedelmäpuista, sillä hänen lapsuudenkodissaan Pohjois-Pohjanmaalla tuulisen pellon laitaan istutetut puut paleltuivat aina toinen toisensa perään satoa tuottamatta.

– Pian tänne muuton jälkeen hurahdin täysillä kirsikoihin.

Innostuksen makeakirsikoihin sytytti kuuden vuoden takainen käynti leivonmäkeläisellä Tommolan tilalla, jossa kasvoi Sirpan hämmästykseksi useita hyvin menestyviä lajikkeita. Lajikkeet ’Tontu’ ja ’Arthur’ istutettiin saman tien ja verkkonsa juuri menettänyt ’Leningradin Musta’ pari vuotta myöhemmin.

Hillittykasvuiseen Gisela 5 -perusrunkoon vartetut makeakirsikat ovat tuottaneet satoa jo noin kolmen vuoden kuluttua istutuksesta. Puut ovat kasvattaneet leveän latvuksen sekä vänkyräisen rungon – Sirpa onkin huomannut tukemisen olevan makeakirsikoilla erityisen tärkeää.

Myös kestävien ja helppohoitoisten hapankirsikoiden määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta, sillä Sakari on levitellyt maasta kaivamiaan ’Sikkolan Kuulasmarjan’ juurivesoja pitkin poikin pihapiiriä.

Vanhojen perinteisten ja uusien makeiden kirsikkapuiden menestyminen on Sirpalle kuin toteutunut unelma.

– On aivan uskomatonta, että kirsikat kasvavat täällä näin isoiksi, hän myhäilee.