”Runsasta mutta helppoa” – tällaisia ovat trendit vuonna 2024 hyöty- ja koristepuutarhassa!

Suvi Tuokko-Harmoinen: ”Runsasta mutta helppoa”

Kompostointi, ekologiset pihanhoitomenetelmät, vehreät kattoterassit, älykkäät kastelu- ja valaisujärjestelmät… Sekä Hollannissa että Suomessa työskentelevä maisemasuunnittelija Suvi Tuokko-Harmoinen tuntee trendit ja pudottelee pienempiä ja isompia trendejä kysyttäessä vaivatta.

Jo pidempään kodin tyylin on haluttu jatkuvan myös puutarhassa, mutta nyt piha halutaan vahvasti myös osaksi maisemaa.

– Omaa tonttia ei haluta rajata ulos ympäröivästä luonnosta, esimerkiksi aidan tai pensas­aidan avulla. Piha voi nyt ikään kuin jatkua vaikka lähimetsään, kuvailee Tuokko-Harmoinen.

Hulevesien käsittelyyn kiinnitetään yhä enemmän huomiota, ja sadepuutarhat eivät ole enää erikoisuuksia. Sadepuutarhalla tarkoitetaan pihan painannetta, johon vettä voi ohjata imeytymään pikkuhiljaa maahan ja kasvien käyttöön.

Istutusalueet ovat aiempaa laajempia ja monikerroksisempia. Osittain kyse on kaupunkien rakennusvalvonnan vaatimuksista. Rakennuslupa ei välttämättä heltiä ilman istutusalueita sisältävää pihasuunnitelmaa.

– Uudiskohteiden tonteilla riitti aiemmin, että oli suunnitelma, miten sadevesiasiat hoidetaan. Nyt pihoilla on viherkertoimet, joissa korostuu luonnon monimuotoisuuden tukeminen. Pihoilla on oltava istutuksia, ja monilajisesta istutuksesta saa korkeammat pisteet. Jos 500 neliön piha on vain nurmea, sillä ei saa vaadittua viherkerrointa täyteen, kertoo Tuokko-Harmoinen esimerkin Oulusta.

Pisteitä saa myös esimerkiksi puiden säästämisestä tai istuttamisesta, linnunpöntöistä, ötökkähotelleista ja kompostoinnista.

Pihoilta halutaan edelleen helppohoitoisuutta, mutta on hoksattu, että runsaskin istutusalue voi olla helppo, kun siinä on käytetty kestäviä, kotimaisia kasveja, vaikkapa angervoja, katajia, heiniä, koivuja ja kuusilajikkeita.

– Runsaalla istutuksella ei siis tarkoiteta englantilaista cottage gardenia tai ruusutarhaa, vaan lopputulos voi näyttää vaikka metsä- tai niittypuutarhamaiselta. Fiilis haetaan ympäröivän maiseman kautta.

Puissa suositaan monirunkoisuutta ja pensaita ei leikata muotoon.

– Vapaamuotoisempi on myös helppohoitoisempi, muistuttaa Tuokko-Harmoinen.

Istutusalueita rajataan yhä, mutta korotetut istutusaltaat ovat vähenemään päin. Päinvastoin laajoja istutusalueita suunnitellaan nyt niin, että ihmiset pääsevät helposti kulkemaan niiden lomassa. Maailmalla puhutaan immersiivisyydestä tai immersiivisistä puutarhoista.

– Idea on, että ei vain katsota ulkopuolelta, vaan koetaan sisäpuolelta. Puutarha aktivoi osallistumaan ja jättää vahvemman muistijäljen.

Leif Blomqvist: ”Hyötykasvibuumi ei laannu”

Kun Pohjoismaissa taimikauppaa käyvä Leif Blomqvist katsoo jälleenmyyjien tilauksia vuodelle 2024, yksi trendi on selvä.

– Vähemmän perennoja ja koristepensaita, enemmän hyötykasveja, kuten hedelmäpuita ja marjapensaita.

Pietarsaaressa sijaitsevan Blomqvistin taimiston tuottamista kasveista suurin osa menee vientiin. Jälleenmyyjiä on Ruotsissa ja Norjassa sekä jonkin verran myös Islannissa ja Tanskassa, yhteensä noin 65 myyjää.

Neljäkymmentä vuotta alaa nähneelle Blomqvistille korona-aikana syntynyt hyötykasvibuumi ja sen jatkuminen ei ole yllätys.

– Kun maailmassa on lama tai kriisi, ihmiset istuttavat enemmän hyötykasveja. Huomasin saman asian myös 1980-luvulla, kun monella oli vaikeaa.

Hyötykasvibuumissa lienee kyse sekä osittaisen omavaraisuuden tavoittelusta että ihan vain herkuttelusta. Monet ovat innokkaita kokeilemaan uusia lajeja ja lajikkeita.

– On arjen luksusta, että omasta pihasta voi valita, minkä omenan tai marjan syö aamulla.

Ruotsin puolella halutaan erityisesti pieniä lajikkeita.

– Kääpiömuotoisia vadelma- ja karhunvatukkapensaita menee enemmän ja enemmän. Sen tyyppisiä kasveja, jotka sopivat ruukkukasvatukseen pienelle rivitalopihalle tai parvekkeelle Tukholmassa. Sellainen on esimerkiksi karhunvatukka 'Dima'.

Kaikkein suosituin kasvi on kuitenkin marjasinikuusama eli hunajamarja, joka alkaa pikkuhiljaa olla kotitarhureille tuttu.

– Yksi syy marjasinikuusaman kiinnostavuuteen on sen aikaisuus. Se kypsyy jopa pari viikkoa ennen mansikkaa. Silloin puutarhassa ei vielä ole muita marjoja.

Blomqvist vinkkaa kuitenkin kiinnittämään huomiota lajikkeeseen, jos tarkoitus on pidentää marjakautta hunajamarjalla.

– Jotkut uudet lajikkeet kypsyvät myöhemmin, vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Aikaisia mutta isoja ja mehukkaita lajikkeita ovat esimerkiksi 'Vostorg' ja 'Blue Rock'.

Blomqvist näkee myös viinirypäleiden kasvattavan suosiotaan.

– Viinirypäleiden taimien myynti on noussut huomattavasti. Ennen meillä oli muutama lajike, nyt niitä on ainakin 10–15.

Ruokakauppojen tiskissä lähes kaikki rypäleet ovat tätä nykyä siemenetöntä sorttia. Haluavatko ihmiset kasvattaa niitä myös puutarhoissaan?

– Siemenettömiä vaihtoehtoja kysytään paljon, ja nyt on olemassa mukava määrä kasvihuoneessa pärjääviä lajikkeita. Monet kypsyvät jopa aikaisemmin kuin 'Zilga', joka on melko myöhäinen lajike.

Ilmasto lämpenee, ja toisaalta kestävämpiä lajikkeita kehitetään koko ajan. Yhä useampi kotitarhuri uskaltaa kokeilla myös arempia kasveja. Esimerkiksi päärynäpuun taimi löytyy jo monesta puutarhasta.

– Kun minä aloitin taimistoviljelijänä, oli harvinaista myydä päärynäpuu. Nyt varrennusohjelmassamme on 40 prosenttia päärynää, luumua ja kirsikkaa – eli melkein yhtä paljon kuin omenaa. Toisaalta moni tuntuu ilmastonmuutoksen myötä luulevan, että täällä voi istuttaa mitä vain, vaikkapa makeakirsikkaa Pohjois-Suomessa tai -Ruotsissa, miettii Blomqvist.

Monen puutarhaharrastajan haaveissa on Blomqvistin mukaan myös persikkapuu.

– Mutta kyllä se kannattaa laittaa kasvihuoneeseen etelässäkin. Persikka aloittaa herkästi kasvun aikaisin keväällä, ja kun tulee taas kylmä, se paleltuu. Kasvihuoneessa on mahdollista laittaa päälle lämpöpuhallin, jos luvassa on kylmiä öitä.

Blomqvist on huomannut myös pähkinäpensaiden ja minikiivin kysynnän lähteneen nousuun. Omassa puutarhassaan hän on kasvattanut minikiiviä jo kaksikymmentä vuotta ilman talvivaurioita.

– Sen sato on suuri, yhdestä taimesta voi tulla tuhansiakin marjoja. Ongelma on, että kun hedelmät kypsyvät, ne tippuvat heti alas.

Minikiiviköynnöksen uudet versot saattavat kasvaa kaksi metriä vuodessa.

– Se on erittäin rotevakasvuinen. Minikiiviä voi suositella, jos sille on hyvä säleikkö tai seinä. Se kiipeää kyllä niin pitkälle kuin tukea riittää.

Taavi Forssell: ”Ei hätäisiä siirtonurmikoita”

Kun Taavi Forssell puhuu trendeistä, hän toteaa, ettei oikeastaan puhu trendeistä: hän kertoo, mitä hän ja hänen edustamansa Viherympäristöliitto toivoisivat näkevänsä ensi vuonna tapahtuvan.

– Me haluamme ajaa sekä julkisessa että yksityisessä rakentamisessa luontopohjaisuutta. Sitä, että ymmärrettäisiin paikalla oleva luonto ja osattaisiin rakentaa sen ehdoilla.

Ja silloin, kun tonttia jouduttaisiin muokkaamaan, se tehtäisiin luontotyypin mukaisesti eli pyrittäisiin esimerkiksi korvaamaan menetettyä luontoa paikkaan oikeasti sopivin kasvein.

Tähän liittyy myös asia, jota Forssell kutsuu vihervuoroisuudeksi.

– Idea on se, että ymmärtäisimme rakentamisessa pitää huolta ekosysteemipalveluista, jotta voimme hyötyä niistä.

Se tarkoittaa vaikkapa sitä, että huolehdimme puista, jotka imevät ja haihduttavat hulevesiä ja viilentävät ilmaa helteillä. Emme vain ota, vaan annamme myös.

Maailmalla on jo pitkään nähty vapaamman estetiikan puutarhoja ja puistoja, joita eivät hallitse laajat nurmialueet ja jämäkät pensasrivistöt. Kuuluisia ovat esimerkiksi Piet Oudolfin perennaniityt koristeheinineen. Lyökö tyyli vihdoin Suomessakin läpi?

– Tulevaisuudessa tehdään enemmän dynaamisia alueita, joilla sallitaan luonnon omaa sukkessiota (elinympäristön ja lajiston muuttumista). Silloin täytyy ymmärtää, miten erilaiset kasvit kasvavat ja elävät rinnakkain ja miten ne kilpailevat toistensa kanssa. Se vaatii vahvaa kasviosaamista.

Jotta niittymäisyys kasvattaisi suosiotaan julkisilla alueilla, siitä pitäisi Forssellin mukaan kertoa selkeästi.

– On tärkeää viestiä, että villiinnyttäminen on tarkoituksellista. Helposti alue saattaa näyttää siltä, että se on jätetty heitteille, vaikka sitä hoidetaan luonnonmukaisemmin keinoin.

Muutos vaatii sen tarkastelua, mitä miellämme kauniiksi.

– Meillä saattaa olla käsitys, että lahopuu puistoalueilla olisi jotenkin likaista, eikä sitä osata nähdä rikkautena ja luonnon monimuotoisuutta tukevana. Toki tulee huomioida turvallisuusasiat. Lahopuu ei voi olla missä tahansa.

Myös pihoista voisi pyrkiä luomaan kerroksellisia ja monimuotoisia. Silloin niiden suunnitteluun tulisi kuitenkin panostaa nykyistä enemmän.

– Jos menee katsomaan vaikka uutta asuinaluetta, näkee usein siirtonurmikkoa ja tuija-aitaa. Se on tulosta siitä, että pihat rakennetaan tosi myöhään ja hätäisesti. Toisaalta esimerkiksi Naantalin asuntomessuilla suunta oli hyvä. Luonto ja ympäristö oli asetettu korkeaan arvoon.