Pitkän iän keitto – siis mikä ihme? Testasimme arkiruoan, jota poikkeuksellisen pitkäikäiset sardinialaiset nautiskelevat: ”Tosi hyvää ja täyteläistä”
Italialaisen vuoristokylän asukkaiden pitkäikäisyyttä ihmetellään Netflix-dokumenttia myöten. Testasimme kyläläisten arkiruokasuosikin, sardinialaisen minestronekeiton. Miltä pitkän iän keitto maistui ja voisiko sitä kuvitella syövänsä kyläläisten tapaan harva se päivä?
Ensin varoitus: tämä keitto-ohje ei ole maailman helpoin tai aineksiltaan se yksinkertaisin. Alkuperäinen ohje sisältää 17 raaka-ainetta, joista kaikki eivät ole edes saatavilla perusmarketista. Mutta kannattaako vaivannäkö? Ainakin, jos on uskominen Netflixin dokumenttisarjaa Siniset vyöhykkeet ja pitkän iän salaisuudet.
Poikkeuksellisen pitkäikäisiä yhteisöjä esittelevän sarjan kakkosjaksossa National Geographicin seikkailijatoimittaja Dan Buettner vierailee sardinialaisessa vuoristokylässä. Jaksossa pohditaan, voisiko yksi salaisuus kyläläisten poikkeukselliseen pitkäikäisyyteen olla paikallisten ruokavalio ja sen kulmakivi eli sardinialainen minestronekeitto – yhdessä muiden osatekijöiden, kuten jatkuvan portaiden ja ylämäkien ramppaamisen sekä kylän yhteisöllisen elämäntavan kanssa.
Päätimme testata pitkän iän keiton, jonka ohjeen poimimme Blue Zones -sivustolta. Meillä kotonan kokki Mika Rampa törmää kuitenkin haasteisiin etsiessään keiton raaka-aineita tavallisista suomalaisista marketeista. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään borlottipapuja ja härkäpapuja.
– Kuivattuja papuja on yllättävän heikosti saatavilla tavallisissa ruokakaupoissa, mitä en varsinaisesti ihmettele, koska niiden valmistaminen on työlästä: ensin vuorokauden liotus ja sitten vielä lähes kahden tunnin keittäminen. Uskon kuitenkin, että keitto toimii muillakin pavulla, Rampa kertoo.
Toinen markettikierroksen haaste on keittoon käytettävä pasta. Alkuperäiseen ohjeeseen tulee fregulaa, jota saa italialaisiin raaka-aineisiin erikoistuneista liikkeistä. Fregula on sardinialainen erikoisuus, jota kutsutaan myös Sardinian kuskusiksi, sillä pastasuurimot ovat pienen helmen muotoisia.
– Vaihtoehtoisesti keittoon voi käyttää helmikuskusia tai acini di pepe -pastaa. Nämä kaikki näyttävät melko samanlaisilta keskenään, mutta niillä on eri keittoajat, jotka kannattaa tarkistaa pakkauksesta, Rampa vinkkaa.
Sitten testaamaan! Pitkän iän keiton monet raaka-aineet ovat onneksi tuttuja: sipulia, porkkanaa, perunaa, selleriä... Pian keitto jo poriseekin liedellä.
Sardinialaisessa kylässä keitto syödään niin, että lautaselle kaadetaan ensin hieman oliiviöljyä ja keitto annostellaan öljyn päälle. Päälle ripotellaan pecorinojuustoa ja persiljaa. Miltä lopputulos maistuu?
– Tosi hyvää ja täyteläistä, Rampa analysoi.
Koska keittoa tulee kerralla iso määrä, Rampa nauttii sitä kolmena peräkkäisenä päivänä lounaaksi tai päivälliseksi. Mutta maistuisiko keitto lähes päivittäin, kuten sardinialaisessa kylässä sitä nautitaan?
– Voisin kuvitella, että joku syö keittoa lähes päivittäin, mutta itse kyllästyn nopeasti. Papuja jäi sen verran, että varmasti teen tätä toistekin. Keitto paranee ajan myötä eli seuraavana päivänä se oli maustunut jääkaapissa vielä täyteläisemmäksi.
Nappaa pitkän iän keiton resepti täältä.
