"Minun oli vaikea luopua kasvattamistani kiinanpioneista, kun muutimme. Ratkaisin ongelman kaivamalla pionit suurina paakkuina maasta. Pakkasin kasvit pahvilaatikkoon ja vein uuden kodin puutarhaan. Ilokseni pionit kukkivat jo samana kesänä.

Pionit ovat minulle puutarhan kasveista kaikkein rakkaimpia. Äitini puutarhassa oli aina pioneja. Nykyisessä puutarhassamme metsän laidalla on metsäinen, hapan maaperä. Pionit viihtyvät kevyesti happamassa maaperässä ja ovat hyvin rehevöityneet. Kasvupaikaksi olen valinnut niille kuivahkon paikan rinteessä, sillä pionit eivät pidä juurillaan seisovasta kosteudesta ja kasvualustan olisikin hyvä olla vettä läpäisevä.

Kun kiinanpionit puhkeavat kukkaan, en malttaisi olla puutarhasta pois. Usein olen lomalla juuri silloin, mutta reissuun en halua. Tekisi mieli siirtää patja puutarhaan ja nukkua pionimeren alla.

Tuoksu on joillakin lajeilla huumaava. ’Duchesse de Nemours’ eli Nemours’n herttuattaren kukinnassa on häivähdys kielomaisuutta. Rakastan sen tuoksua ja valkoista kukkaa. Jos maltan leikata sitä maljakkoon, leikkaan vain yhden, sillä kukan kauneus ja tuoksu eivät seuralaista kaipaa. Kaikki pionit eivät tuoksu hyvälle. Osan tuoksu voi olla imelä, osalla on jopa kummallinen vivahde.

Puutarhassani kasvaa reilut 20 pionilajiketta. En ole tarkka lajiketiedoista, pääasia minulle on pionien kauneus. Rakastan pionien runsasta ja kerroksellista kukintaa. Sateisina kesinä harmittaa, jos kukinta uhkaa turmeltua. Silloin tekisi mieli suojata kukat sateenvarjolla, mutta taitaisivat naapurit ja ehkä miehenikin ihmetellä touhuani.

Olen ryhmitellyt pionit pääsääntöisesti omaksi alueeksi. Niiden vieressä kasvatan muita peren­noja. Kuunliljojen lehtien selkeys sopii mielestäni hienosti pionien lähelle. Lisäksi pihallani kasvaa korkeita sormustinkukkia, herkkiä akileijoja ja mooseksenpalavapensasta. En ole kovin tarkka rikka­ruohoista. Kukkarunsaus ja tunnelma ovat minulle puutarhassa tärkeintä."