Perennojen ja kesäkukkien tuholaiset ja hyötyeliöt

Lehtikirvat ovat yleisiä perennoilla ja kesäkukilla. Pieninä kasvit saattavat kärsiä merkittävästi, jos kirvoja on runsaasti.

Kahden prosentin mäntysuopaliuosta käytetään kahden viikon välein.

Juurimato on seppäkuoriaisen maassa elävä toukka-aste.

Toukat ovat ruskehtavia tai kellertäviä, pituus 20 mm.

Toukat syövät kasvien juuria. Ne viihtyvät erityisesti vanhoissa nurmissa. Ongelmia saattaa tulla, jos vanha nurmi muutetaan esimerkiksi perennapenkiksi. Juurimadot eivät löydä enää nurmiheinien juuria syötäväksi vaan hyökkäävät perennakasvien kimppuun.

Juurimatojen välitön torjunta on käytännössä mahdotonta. Kesannointi eli maan muokkaaminen yhden kasvukauden ajaksi näännyttää juurimadot nälkään.

Muurahaiset tekevät usein pesänsä kukkapenkkeihin.

Muurahaisten pesä saattaa häiritä kasvien juuria.

Muurahaisten torjuntaan on olemassa oma sirotevalmiste, josta voi tehdä nestemäisen veden kanssa ja kaataa pesään. Saippualiuoskin saattaa häätää muurahaiset muualle.

Etanat ja kotilot erottaa toisistaan siitä, että kotiloilla on suojanaan kierteinen suojakuori. Molemmat pitävät kosteista oloista. Joen töyräät ja ojan reunat joutomaineen ovat oivia lisääntymispaikkoja, joista ne levittäytyvät pihoille.

Etanat ja kotilot ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti. Jokin ympäristötekijä on vaikuttanut määrän kasvuun. Ilmastonmuutos lienee ainakin osasyyllinen. Peltoetana on yleisin ja haitallisin laji Suomessa. Espanjansiruetana eli ”tappajaetana” on tullut Keski-Euroopasta. Sitä tavataan paikoin Etelä- Suomessa, missä se on jopa talvehtinut. Lehtokotilo on yleisin kotilolaji.

Etanat ja kotilot syövät melkein mitä tahansa vihreää. Jos niitä on paljon, voi tuho olla merkittävä.

Sopivia ovat syöttivalmiste (Ferramol) ja loukut. Etanoita voi houkutella salaatilla laudan alle, josta ne kerätään pois. Niiden päälle voi levittää kalkkia. Biologisena torjuntana käytetään Nemaslug-sukkulamatoa, joka tehoaa nuoriin etanoihin, ei kotiloihin.

Ripsiäiset viihtyvät lämpimissä kasvihuoneissa, mutta myös kukkapenkeissä niitä voi olla liikaa.

Nopealiikkeisiä, 1–2 mm pituisia, kapeita hyönteisiä.

Usein viirumainen tai pilkkumainen kohta lehdessä. Myöhemmin lehdet saattavat lakastua.

Ripsiäisiä voi torjua perusruiskutteilla. Myös biologisia torjuntaeliöitä käytetään.

Sylkikaskas esiintyy harvoin niin runsaana, että sitä tarvitsisi torjua.

Toukat erittävät suojakseen vaahtomaista eritettä, joka näkyy kasvien varressa.

Toukat vioittavat kasveja imennällään. Haitta on lähinnä esteettinen, sillä vaahto muistuttaa sylkeä.

Vihannespunkki elää lehtien alapinnalla. Kuivina ja lämpiminä kesinä punkit lisääntyvät nopeasti.

Vihannespunkki on 0,4–0,6 mm hyönteinen, jonka väritys vaihtelee harmaasta punertavan vihreään. Kyljissä on kaksi tummaa täplää. Kun punkkeja on paljon, näkyy myös punkin erittämä seitti. Munista kuoriutuneet leppäkertun toukat näyttävät helposti tuholaisilta, mutta ne ovat kotitarhurin parhaita ystäviä.

Kasvien lehdet vaalenevat ja varisevat.

Petopunkit syövät ahnaasti vihannespunkkeja. Sadetus hidastaa punkkien kehitystä.

Luteet ovat hankalia tuholaisia perennoille ja kesäkukille. Ne liikkuvat nopeasti ja vierailevat usein vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla ruokailemassa kukkapenkissä. Päivällä ne piilottelevat pedoilta ja paahteelta karikkeen alla.

Luteet ovat vikkeläjalkaisia 5–10 millin kokoisia hyönteisiä. Niillä on imevät suuosat ja ruumis on usein ruskean värinen.

Jos kasvit ovat pieniä ja hentoja, voi luteiden imentävioitus olla kohtalokas. Niiden syljessä saattaa olla soluja hajottavaa ainetta, johon kasvi reagoi voimakkaasti. Jo yksikin lude voi saada aikaan näkyvää jälkeä kukkapenkissä.

Ajoitetaan luteiden liikkeiden mukaan iltaan tai aamuun. Sopivia ovat perusruiskutteet.

Liljakukko on levittäytynyt Suomeen kotipuutarhojen koristekasveina käytettyjen liljojen perässä.

Räikeän punainen kuoriainen.

Liljakukot syövät liljoja sekä aikuis- että toukkavaiheessa.

On tärkeää hävittää ensimmäiset liljakukot, ennen kuin ne ehtivät munia. Pieneltä alalta kuoriaiset voi pyydystää käsin. Isommilla aloilla voi käyttää perusruiskutteita. Ruiskuta myös lehtien alapinnoille. Torju heti, kun havaitset ensimmäiset hyönteiset. Toista käsittely tarvittaessa parin viikon kuluttua.

Perennoja ja kesäkukkia vioittavien kuoriais- ja perhoslajien määrä on suuri.

Tarkkaile kasvustoa. Mikäli lehtiin, varsiin tai nuppuihin ilmaantuu reikiä, tee suojaruiskutus perusruiskutteella. Olisi kuitenkin hyvä opetella tunnistamaan ainakin hyötyhyönteisiä ja selvittää oman penkin yleisimmät tuholaislajit, jotta ei ruiskuta turhaan. Leppäkertun toukkia luullaan liian usein tuholaisiksi ja ne torjutaan, vaikka niitä pitäisi erityisesti suojella.