Perennojen ja kesäkukkien tuholaiset ja hyötyeliöt

Lehtikirvat ovat yleisiä perennoilla ja kesäkukilla. Pieninä kasvit saattavat kärsiä merkittävästi, jos kirvoja on runsaasti.

Mekaaninen torjunta käsin pyyhkimällä tai vedellä suihkuttamalla. Toista muutaman päivän välein. Myös nokkos- tai raparperivedellä suihkuttelu torjuu kirvoja. Kaupassa myynnissä olevista torjunta-aineista suosi luonnonmukaiseen torjuntaan hyväksyttyjä tuotteita.

Juurimato on seppäkuoriaisen maassa elävä toukka-aste.

Toukat ovat ruskehtavia tai kellertäviä, pituus 20 mm.

Toukat syövät kasvien juuria. Ne viihtyvät erityisesti vanhoissa nurmissa. Ongelmia saattaa tulla, jos vanha nurmi muutetaan esimerkiksi perennapenkiksi. Juurimadot eivät löydä enää nurmiheinien juuria syötäväksi vaan hyökkäävät perennakasvien kimppuun.

Juurimatojen välitön torjunta on käytännössä mahdotonta. Kesannointi eli maan muokkaaminen yhden kasvukauden ajaksi näännyttää juurimadot nälkään.

Etanat ja kotilot erottaa toisistaan siitä, että kotiloilla on suojanaan kierteinen suojakuori. Molemmat pitävät kosteista oloista. Joen töyräät ja ojan reunat joutomaineen ovat oivia lisääntymispaikkoja, joista ne levittäytyvät pihoille.

Etanat ja kotilot ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti. Peltoetana on yleisin ja haitallisin laji Suomessa, lehtokotilo on yleisin kotilolaji. Espanjansiruetana eli ”tappajaetana” on alkujaan Etelä-Euroopasta ja nykyään maassamme haitalliseksi vieraslajiksi luettu laji.

Etanat ja kotilot syövät melkein mitä tahansa vihreää. Jos niitä on paljon, voi tuho olla merkittävä.

Etanoiden ja kotiloiden kerääminen keväällä ennen munintaa. Sopivia ovat myös syöttivalmiste (Ferramol) ja loukut. Etanoita voi houkutella salaatilla laudan alle, josta ne kerätään pois. Biologisena torjuntana nuoriin etanoihin voi käyttää Nemaslug-sukkulamatoa. Kotiloihin se ei tehoa.

Ripsiäiset viihtyvät lämpimissä kasvihuoneissa, mutta myös kukkapenkeissä niitä voi olla liikaa.

Nopealiikkeisiä, 1–2 mm pituisia, kapeita hyönteisiä.

Usein viirumainen tai pilkkumainen kohta lehdessä. Myöhemmin lehdet saattavat lakastua.

Ripsiäisiä voi torjua vesisuihkulla tai luonnonmukaiseen tuotantoon hyväksytyillä torjunta-aineilla.

Sylkikaskas esiintyy harvoin niin runsaana, että sitä tarvitsisi torjua.

Toukat erittävät suojakseen vaahtomaista eritettä, joka näkyy kasvien varressa.

Toukat vioittavat kasveja imennällään. Haitta on lähinnä esteettinen, sillä vaahto muistuttaa sylkeä.

Vihannespunkki elää lehtien alapinnalla. Kuivina ja lämpiminä kesinä punkit lisääntyvät nopeasti.

Vihannespunkki on 0,4–0,6 mm hyönteinen, jonka väritys vaihtelee harmaasta punertavan vihreään. Kyljissä on kaksi tummaa täplää. Kun punkkeja on paljon, näkyy myös punkin erittämä seitti. Munista kuoriutuneet leppäkertun toukat näyttävät helposti tuholaisilta, mutta ne ovat kotitarhurin parhaita ystäviä.

Kasvien lehdet vaalenevat ja varisevat.

Suihkutus vedellä hidastaa punkkien kehitystä. Halutessasi voit myös käyttää luonnonmukaiseen tuotantoon hyväksyttyjä torjunta-aineita. Lasitetulla parvekkeella ja kasvihuoneessa voit käyttää petopunkkeja, jotka syövät ahnaasti vihannespunkkeja.

Luteet ovat hankalia tuholaisia perennoille ja kesäkukille. Ne liikkuvat nopeasti ja vierailevat usein vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla ruokailemassa kukkapenkissä. Päivällä ne piilottelevat pedoilta ja paahteelta karikkeen alla.

Luteet ovat vikkeläjalkaisia 5–10 millin kokoisia hyönteisiä. Niillä on imevät suuosat ja ruumis on usein ruskean värinen.

Jos kasvit ovat pieniä ja hentoja, voi luteiden imentävioitus olla kohtalokas. Niiden syljessä saattaa olla soluja hajottavaa ainetta, johon kasvi reagoi voimakkaasti. Jo yksikin lude voi saada aikaan näkyvää jälkeä kukkapenkissä.

Mekaaninen torjunta käsin keräämällä. Biologiseen torjuntaan on myynnissä petoluteita. Myös luonnossa elävät petoluteet auttavat torjumaan puutarhan luteet.

Liljakukko on levittäytynyt Suomeen kotipuutarhojen koristekasveina käytettyjen liljojen perässä.

Räikeän punainen kuoriainen.

Liljakukot syövät liljoja sekä aikuis- että toukkavaiheessa.

On tärkeää hävittää ensimmäiset liljakukot, ennen kuin ne ehtivät munia. Pieneltä alalta kuoriaiset voi pyydystää käsin. Poista munat lehtien alapinnoista. Isommilla aloilla voit käyttää kemiallisia torjunta-aineita. Torju heti, kun havaitset ensimmäiset hyönteiset ja ruiskuta myös lehtien alapinnoille. Toista käsittely tarvittaessa. Älä käytä torjunta-aineita kukinnan aikaan.

Perennoja ja kesäkukkia vioittavien kuoriais- ja perhoslajien määrä on suuri.

Opettele tunnistamaan hyötyhyönteiset ja selvitä oman penkin yleisimmät tuholaislajit, jotta et torju turhaan. Leppäkertun toukkia luullaan liian usein tuholaisiksi ja ne torjutaan, vaikka niitä pitäisi erityisesti suojella. Tarkkaile kasvustoa. Mikäli lehtiin, varsiin tai nuppuihin ilmaantuu reikiä, torju lajista riippuen tuholaiset joko käsin poistamalla tai hyväksytyllä torjunta-aineella ruiskutamalla.

Juttua muokattu 28.2.2022

Luonto avuksi puutarhanhoitoon

Pihan hyödylliset hyönteiset

Parhaat vinkit kasvitautien ja tuholaisten torjuntaan