Orjanlaakeri, toiselta nimeltään piikkipaatsama, kuuluu orjanlaakerikasvein lähes kosmopoliittiseen sukuun. Länsi- ja Etelä-Euroopassa merellisen ilmaston metsissä luonnonvaraisena aluskasvina kasvava orjanlaakeri (Ilex aquifolium) lienee tunnetuin suvun yli 400 lajista. Se on yleensä tiheäkasvuinen pensas, mutta siitä voi suotuisissa oloissa kasvaa myös pieni puu. Pohjoisessa sen levinneisyysalue yltää Tanskaan ja Norjan leudolla rannikkovyöhykkeellä noin Vaasan korkeudelle asti. Myös Etelä-Ruotsissa siitä on löytynyt pieniä yksittäisiä esiintymiä luonnosta.
Ikivihreänä pensaana orjanlaakeriin on aikojen saatossa liittynyt monenlaisia uskomuksia ja perinteitä. Sen lehtien ja marjojen käyttämisellä koristeena joulunaikaan ja pääsiäisenä on pitkät perinteet erityisesti englanninkielisissä maissa. Lehtiä on hyödynnetty myös muun muassa teen valmistuksessa ja luontaislääkinnässä.
Orjanlaakeri on suosittu koristekasvi ja aitapensas kaikkialla, missä se tulee toimeen. Suomessa orjanlaakeri ei ole täysin kestävä. Sen koristearvo perustuu suurelta osin ainavihantiin lehtiin sekä punaisiin marjoihin.
Orjanlaakerin soikeat, kiiltävän tummavihreät, kovapintaiset lehdet ovat noin 5–8 sentin pituiset ja 2–6 senttiä leveät. Lehtien reunoja koristaa lisäksi 3–7 sakaramaista piikkiä. Kasvin tieteellisen nimen lajimääreosa aquifolium viittaa tähän lehtien piikkisyyteen (acus=neula, folium=lehti). Ylimmillä oksilla lehtien reunat alkavat kuitenkin loiventua, mikäli orjanlaakeri kasvaa puumaisena.
Näin onnistut orjanlaakerin kasvatuksessa
Menestyminen
Orjanlaakeri ei ole Suomessa täysin kestävä. On menestynyt suojaisalla paikalla III-vyöhykkeellä, mutta saattaa paleltua maata myöten. Kestävämpi talvehtija Suomen oloihin on pihaorjanlaakeri (Ilex x meserveae).
Korkeus
Noin 1–2 metriä, hidaskasvuinen.
Kukinta
Orjanlaakeri on yleensä kaksikotinen eli emi- ja hedekukat sijaitsevat eri kasveissa. Kukinta alkaa noin 4–8 vuoden ikäisenä. Kasvi avaa pienet valkoiset tai vaaleanpunertavat kukkansa alkukesästä. Myöhäissyksystä alkaen emikasvia koristavat punaiset, noin sentin mittaiset kiiltävät ja myrkylliset marjat. Kypsät marjat säilyvät pensaassa kevääseen asti. Pakkasen pehmentäminä ne maistuvat lopulta linnuille.
Kasvupaikka
Syvämultainen kasvupaikka on paras, sillä pensaalla on paalujuuri. Hyvä aluskasvi suojaiseen puolivarjoiseen tai varjoiseen paikkaan. Nuorta taimea kevätaurinko kuivattaa erityisesti avoimilla ja kuivilla paikoilla. Varjoisalla paikalla kukinta jää vähäiseksi.
Kuvat: Harri Luhtasela ja Réginald Hulhoven
