Korkkipuut kuuluvat sitruskasveista tuttuun ruutakasvien heimoon. Korkkipuiden sukuun kuuluu noin 10 lajia, jotka kaikki ovat kotoisin Aasiasta. Näistä tunnetuin on amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), joka kasvaa luontaisesti Amurin alueella, Mantšuriassa, Pohjois-Kiinassa, Koreassa ja Japanissa. Länsimaihin puu tuotiin vasta 1800-luvulla. Nykyään sitä kasvatetaan puisto- ja puutarhapuuna muun muassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Keski-Aasiassa ja paikoin Itä-Euroopassa myös metsäpuuna.

Ehkä merkittävin amurinkorkkipuun piirre on vanhemmiten paksuneva uurteinen ja pehmeä kaarna. Nuorella taimella puunrunko on vielä täysin sileä.

Korkkipuu on kaunis koristepuuna ylöspäin levenevän kasvutapansa, paksujen oksien ja isojen lehtiensä vuoksi. Sen kerrannaislehdet muistuttavat hieman saarnin lehtiä. Ne ovat 25–50 sentin pituisia ja koostuvat 7–13 tummanvihreästä ja teräväkärkisestä lehdykästä.

Eteerisiä öljyjä sisältävinä niissä on ominaistuoksu, joka erottaa ne saarnin lehdistä. Tuoksu tarttuu myös käsiin, mutta tulee esiin erityisesti murskatuista lehdyköistä. Lämpiminä syksyinä lehdet voivat ehtiä saada kirkkaankeltaisen syysvärin.

Amurinkorkkipuu on melko nopeakasvuinen puu, ja se voi elää jopa 300 vuotta.

Vyöhykkeet I–II (III).

Korkkipuu voi saavuttaa Suomessa jopa 15 metrin korkeuden, mutta jää usein lyhyemmäksi. Se ei kuitenkaan sovellu kovin pienelle tontille, koska latvuksesta on taipumus muodostua melko leveä.

Korkkipuu on kaksikotinen. Sen kukinta alkaa yleensä vasta puun ollessa yli 10-vuotias. Tuolloin kesä–heinäkuussa avautuvat pienet, vihertävät kukat. Ne ovat hyviä mesikukkia mehiläisille. Kukat ovat halkaisijaltaan noin sentin kokoisia ja sijaitsevat terttumaisesti lehtien seassa. Syksyllä emipuissa kypsyvät aromaattiset, vajaan sentin mittaiset mustat luumarjat sisältävät 2–5 siementä. Marjoja ja myös lehtiä sekä puunkuorta on käytetty kiinalaisessa luontaislääketieteessä jo yli 2 000 vuoden ajan.

Puu tulisi sijoittaa suojaiseen ja aurinkoiseen, syvämultaiseen sekä kosteaan, mutta läpäisevään kasvupaikkaan. Tällaisessa paikassa se on melko helppohoitoinen. Nuoret versot ovat arkoja kevät- ja syyshalloille.

Kuvat: Harri Luhtasela, Anneli Salo, Jean-Po Grandmont ja Fotolia

Näin onnistut puun istutuksessa

Puu joka pihalle: jalopähkinä

Viisi vinkkiä pihapuun valintaan