Viherpiha

Istuta jalopähkinä pihan katseenvangitsijaksi

Jalopähkinät luovat puutarhaan aivan omanlaistaan henkeä. Ne erottuvat heti muista puista.
Teksti Leena Raivio
Kuvat Juhani Salonen
Mainos

Jalopähkinät ovat ihmeellisiä: Ei tarvita kuin yksi puu, kun tulee jo mieleen viidakko. Jalopähkinät levittävät vahvat, harvassa kasvavat oksansa kaikkien iloksi, jotka kaipaavat puutarhaan eksotiikkaa.

Jalopähkinöiden komeat, monilehdykkäiset lehdet kasvavat yli puolimetrisiksi. Valo siivilöityy hienosti niiden lävitse, sillä myös lehdykät ovat melko harvassa. Jalopähkinän alle on ihan pakko mennä, sillä alhaalta katsottuna lehdet ovat erityisen vaikuttavia.

Jalopähkinä sopii pihan erikoisuudeksi

Suomessa kasvatettujen lajien hedelmät, luumarjat, ovat kitkeriä ja maistuvat paremmin oraville kuin ihmisille. Niitä ympäröivä vihreä hedelmäliha tuoksuu hierottaessa sitruunalta ja pihkalta. Sama tuoksu on nuorissa versoissa ja lehdissä.

Jalopähkinä on erikoisuus, joka herättää huomiota ympäri vuoden – keväällä kukkiessaan lehdettömänä, kesällä vehreänä, suurilehtisenä koristepuuna ja syksyllä keltaisen ruskan valaisemana. Talvella pääsee esiin sen yksinkertainen, graafinen muoto.

Istuta jalopähkinä aurinkoiselle paikalle

Suomessa menestyvät jalo- ja siipipähkinät vaativat tuoreen, runsasravinteisen ja humuspitoisen maan sekä aurinkoisen paikan. Japaninsiipipähkinä viihtyy myös puolivarjossa.

Yleisin jalopähkinämme on japaninjalopähkinä. Se on menestynyt Keski-Suomessa ja jopa Pohjois-Karjalassa. Toinen Suomessa talvehtiva laji on amerikanjalopähkinä, jonka levinneisyysalue kotiseudullaan Pohjois-Amerikan itärannikolla ulottuu Kanadaan saakka. Se on menestynyt ainakin Keski-Suomen eteläisimmissä osissa.

Myös mantsurianjalopähkinä on pärjännyt suotuisilla paikoilla, mutta se on arka keväthalloille. Suomeen päätyneiden puiden alkuperä ei liene paras mahdollinen. Lajia tavataan luontaisena Pohjois-Kiinassa, Koreassa ja Amurinmaalla, josta luultavasti löytyisi Suomen ilmastoon sopivampaa kantaa.

Japaninjalopähkinä, Juglans ailanthifolia


  • pyöreälatvuksinen, tanakkaoksainen jalopähkinä

  • korkeus Suomessa 6–15 m

  • lehtilapa 40–60 cm

  • hammaslaitaisia lehdyköitä 9–19

  • hede- ja emikukinnot samassa puussa erikseen

  • hedelmä luumarja 

  • vaatii kostean, ravinteikkaan, humuspitoisen maan

  • valoisa, tuulensuojainen kasvupaikka

  • menestymisvyöhyke IV (V)

Lue lisää

8 x eksoottiset puulajit

10 kysymystä pihasuunnittelusta

Korkkipuu on rehevä ja koristeellinen

Julkaistu: 5.10.2011
Katso myös nämä