Jarmo Niemelä, 43, tietoturvayhtiö F-Securen johtava tutkija, Helsinki:
”Olen todella tarkka lasteni yksityisyydestä netissä. He eivät saa kertoa verkkoon itsestään yhtään mitään.
Molemmilla lapsillani on omat älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet. Kymmenenvuotias poikani pelaa paljon erilaisia tietokonepelejä ja katsoo sekä kommentoi Youtube-videoita. Kuusivuotias tyttäreni katselee lastenohjelmia ja pelaa lasten pelejä tabletilla ja tietokoneella. Olen opettanut lapsilleni tärkeän kasvatusperiaatteeni: joka ikiselle pelille tai palvelulle täytyy keksiä uusi valhe.
Kun lapsi kirjautuu uuteen peliin, hän ei saa kertoa oikeaa nimeään, ikäänsä, sukupuoltaan tai osoitettaan, vaan ne on keksittävä omasta päästä. Myös käyttäjänimi täytyy vetää hatusta, ja sitä on vaihdettava kahden viikon välein. Jos palvelu kysyy kansallisuutta kielen takia, lapseni voivat ruksata kohdan suomalainen, mutta mieluummin ei sitäkään. Tyttäreni iän olen poikkeuksellisesti kertonut Googlelle: jos hän erehtyy tekemään hakuja, silmiin ei osu lapsille sopimatonta materiaalia.
Poikani on omaksunut turva-ajattelun niin hyvin, että hän on kauhuissaan, jos itse kirjoitan oman nimeni nettiin. Peleissä hän käyttää salasanageneraattoria, joka arpoo käyttäjänimeksi epämääräisen sössön kirjaimia ja numeroita. Youtube-profiilissa hänellä on joku netistä etsitty kuvitteellinen profiilikuva. Sama kuva ei ole käytössä eri palveluissa.
TURVA-ALALLA tunnistamattomuuden periaatetta kutsutaan nimellä opsec, operaatioturvallisuus. Verkkoon ei anneta tietoja, jotka voivat vaarantaa turvallisuuden. Lasteni kanssa noudatan periaatetta puhtaasti kiusaamisen välttämiseksi.
Netissä häirinnän kohteeksi voi joutua ihan mistä syystä tahansa. Vaikka se olisi vain nimittelyä, se on väärin. Olen opettanut lapsilleni, että yksityisyys on arvo ja sitä ei pidä antaa pois, jos vaihtokaupassa saa vastineeksi vain kiusaamista.
Edes kaikki turva-alan ihmiset eivät ole vieneet lasten nettirajoja näin pitkälle kuin minä. Itse ajattelen, että jos lapset vaikka tykkäisivät tulla samalle alalle kuin isukki, heistä ei saa löytyä jälkiä netistä. Kun lapsille tulee tarpeeksi ikää, omaa julkista profiilia täytyy alkaa luoda aktiivisesti, ennen kuin joku ulkopuolinen ottaa profiilin haltuun kiusaamismielessä.
SÄÄNNÖT EIVÄT RAJOITA lasteni sosiaalista elämää. Kun poika pelaa kavereiden kanssa, hän kertoo, että tällä viikolla pelaan eri nimellä kuin edellisellä. Hän pitää kavereihin yhteyttä muilla keinoin kuin pikaviesteillä: soittaa tai menee paikan päälle. Kaverit ovat jonkin verran kummeksuneet erikoisia tapoja, mutta poika ei välitä kommenteista tai lähinnä nauraa takaisin.
Whatsappia poikani kokeili minun luvallani. Hän lopetti nopeasti, kun siellä häntä lisäiltiin erilaisiin ryhmiin ja nimiteltiin. Eräs luokkalainen lähetteli luokan ryhmään pornokuvia. Odotan, että kaverit kasvavat ja fiksuuntuvat, poika totesi.
Poika ajattelee, että anonyyminä olo on cool. Koulun limudiskoon hän valitsi naamiaisasuksi Anonymous-naamarin. Se viittaa pääosin hyväntahtoiseen hakkeriliikkeeseen, joka on tehnyt näyttäviä hakkerointitempauksia suuryrityksiä ja pahoiksi kokemiaan hallituksia vastaan.”
