
”Aloitan piparkakkujen leipomisen jo loka-marraskuun vaihteessa. Ensimmäisenä päivänä teen taikinan, toisena leivon, kolmantena koristelen reunat, neljäntenä täytän pinnat pikeerillä, viidentenä koristelen, kuudentena kokoan talot, seitsemäntenä viimeistelen saumat ja kahdeksantena pakkaan lahjapiparit.
Tämän sarjan saatan tehdä monta kertaa ennen joulua. Taikinaa menee kymmeniä kiloja. Yhteensä elämäni aikana olen tehnyt ainakin sata piparkakkutaloa.
Olen tehnyt piparitaloja lapsesta saakka, mutta 1970–80-luvuilla ne koristeltiin karkeilla. Innostuin uudestaan, kun alettiin koristella pikeerillä.
Vaikka puuha on hidasta, sitä oli kuitenkin helppo tehdä silloinkin, kun kolme nyt jo teini-ikäistä lastani olivat pieniä. Pipareita kun voi koristella vaikka vain yhden kerrallaan ja jatkaa myöhemmin, toisin kuin esimerkiksi kakkua.
Piparileivonnassa parasta on ehdottomasti koristelu. Siinä täytyy keskittyä, ja aivot lepäävät. Tosin hartiolle näpertely ei lepoa ole.
Minulle joulutunnelma tulee piparin tuoksusta, vaikka niitä paistaessa tuoksuun tottuukin. Olen joskus mennyt kauppaan paistettuani neljä tuntia piparkakkuja ja tajunnut, että tuoksun aivan kokonaan pipareilta.
Minusta on ihanaa antaa piparkakkuja tuliaisina joulukukan sijaan. Joka joulu myös poliisituttavani tilaa minulta piparkakkutalon, jonka hän käy viemässä Tyksin syöpä- tai lastenosastolle ilahduttamaan potilaita.
Piparkakkutalo ei ole minulta koskaan pudonnut tai hajonnut, mutta kerran kävi pikeerin pursotuksessa pieni tapaturma: olin tekemässä piparkakkutaloa tilauksesta tutulleni. Edellisenä iltana koristetta pursottaessani pursotinpussi halkesi ja pikeeri valui pitkin piparitaloa. Oli pakko alkaa leipoa joulukuusipiparia, jonka kiinnitin talon kylkeen peittämään sotkun. Siitä lähtien minulla on aina ollut hätävarataikina pakastimessa.
Teen piparit aina hyvissä ajoin ennen joulua valmiiksi, en koskaan enää viikkoa ennen. Perheemme joulupöydässä on paitsi koristeltuja piparkakkuja, myös pipareista tehtyjä jälkiruokia. Jouluna piparit eivät enää itselleni kuitenkaan maistu.”