Kutteripurueristeet ja pinkopahvit jäävät menneeseen – Näätäkujan talo muurataan hengittävästä savitiilisestä kennoharkosta

Näätäkujan perimmäiselle tontille sai monien vaiheiden jälkeen rakentaa uuden talon. Edellytyksenä rakennusluvan saamiselle oli, että uudisrakennuksesta tulee alueen muiden talojen kaltainen. Siis rintamamiestalo.

Rintamamiestaloa pidetään käytännöllisenä ja kestävänä, mutta nykyaikaisen pientalon malliksi siitä ei ole. Kutteripurueristeet, sisäseinien pinkopahvit ja ikkunakarmeissa ujeltava tuuli saivat kyllä talon ”hengittämään”, mutta lämmöneristyskyky oli kehno. Siitä syystä sadat – tuhannet! – talot saneerattiin 60- ja 70-luvuilla tiiviiksi muovilla ja bitumilla. Rakenteiden tuulettuminen loppui siihen ja hometalkoiden pohjustus alkoi.

On selvä, ettei tuollaisia taloja enää rakenneta. Näätäkujan taloa ja rintamamiestaloja yhdistää vain yleisilme ja mittasuhteet.

Uuden pientalon ilma vaihtuu suunnitellusti, valittiinpa sitten painovoimainen tai koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä. Terveellinen sisäilma ei kuitenkaan riipu pelkästä ilmanvaihdosta.

Runko on valmis. Ikkuna-aukot on tuettu yläosistaan erityisillä U-harkoilla, joiden sisään on valettu betonia.

Kerrosrakenteisessa seinässä sisätilojen kosteus pysähtyy ilman- ja höyrynsulkukerrokseen ja ulkopuolelta tuleva kosteus tuulettuu pois. Rakennuksen kosteudenhallintaan osallistuva yksiaineinen seinä, tunnetuimpana esimerkkinä massiivihirsi, puolestaan sitoo tai luovuttaa kosteutta pyrkiessään kosteustasapainoon ympäröivän ilman kanssa. Näin sisäilma ei ole karhean kuivaa lämmityskaudella eikä painostavan kosteaa kesähelteillä.

Savitiilellä on periaatteessa samalainen ominaisuus, mutta perinteisen tiilirakentamisen yhteydessä käytetään myös eristeitä ja sulkuja, joiden kosteudenhallinta pitää hoitaa samaan tapaan kuin missä hyvänsä kerrosrakenteessa.

Savitiilinen kennoharkko tuo yksiaineisuuden edut kivirakentamiseen. Paksu harkko toimii sekä kantavana rakenteena että eristeenä. Eristävänä aineena on joko ilma tai vulkaaninen kivijauhe, perliitti. Ilmakin on itse asiassa varsin hyvä eriste, kunhan se ei pääse liikkumaan.

Näätäkujan talo suunniteltiin rakennettavaksi Wienerbergerin 490 mm:n paksuisista, ilmaeristeisistä Poroton-kennoharkoista. Sen mukaan tehtiin suunnitelmat.

Samat harkot sisäpuolelta. Seinärakenne on valmis yhdellä muurauksella. Tämän tilan takaosaan tulee keittiö. Edessä näkyy takan hormi, taustalla ulko-oven aukko.

– Nykyisissä asemakaavoissa ulkoseinien paksuus on laskennallisesti 250 mm, kun määritellään rakennusluvan mukaisia asuinpinta-aloja, Mikko Luoso kertoo.

– Vaan mepä saimme yllättäen kuulla, että Länsi-Herttoniemen vanhojen kaavamääräysten mukaan pinta-ala lasketaankin suoraan rakennuksen ulkomitoista. Poikkeuslupaa ei myönnetty. Puolen metrin paksuinen seinä olisi syönyt aika paljon neliöitä.

Kävi kuitenkin ilmi, että Wienerberger oli juuri tuonut markkinoille 365-millisen perliittitäytteisen harkon, jonka lämmönläpäisykerroin, U-arvo, on yhtä hyvä kuin 490-millisen ilmaeristeisen mallin. Laskelmat tehtiin uusiksi, ja käytännön asuinpinta-ala pieneni siedettävän vähän.

Perliittitäytteinen Poroton T6,5 365 -kennoharkko on 365 mm syvä, 248 mm leveä ja 249 mm korkea. Yksi harkko painaa 13,6 kg.

Kennoharkot muurataan ohutsaumalaastilla. Laastikerroksen paksuus on vain yksi millimetri. Päädyt on pontattu, joten niihin ei laiteta laastia. Seinää syntyykin todella nopeasti.

– Ensimmäinen kierros on tarkin. Kun sen saa kohdalleen, loppu on käytännössä latomista, Mikko selittää.

Välipohjan ontelolaattaa varten yhden harkkokierroksen päälle tehtiin 100 mm:n betonivalu. Taas tultiin rakennusluvan erityismääräyksiin rakennuksen mittasuhteista. Jos korko olisi ollut hieman vapaampi, 20 millimetrin valu olisi riittänyt.

Välipohjaliitoksessa ontelolaatta ulotettiin 200 mm seinärakenteen päälle. Valu ja ontelon päädyt peitettiin ja eristettiin erityisillä maskiharkoilla.

Keväällä seinät viimeistellään. Ulkopuoli rapataan, teräsverkko pitää rappauksen tukevasti paikallaan. Sisäpuoli tasoitetaan Vetonitillä.

On tärkeää, että kaikki pinnoitteet päästävät läpi vesihöyryä. Höyrytiivis muovimaali tai -tapetti pilaisi koko yksiaineisuuden idean.

Kennoharkkorunko antaa jämäkän tuen myös yläpohjalle ja kattorakenteille. Sinne tarvitaan toki perinteisiä eristeitä. Tästä enemmän juttusarjan seuraavassa osassa.

Kattorakenteita kannattelevat betonitäytteiset harkot. Antti Tikkasen edessä on kasa maskiharkkoja, joilla täytetään päätykolmion räystäspoikasten välit.