Kun lupakäsittelijä vaihtui, tarvittiinkin 7000 euroa pumppuasemaan – rakennusvalvonnan tiukat tulkinnat yllättivät talonrakentajat

Vuosi 2022 lähestyi loppuaan, ja Näätäkujan monivaiheiset purku-, poikkeamis- ja rakennuslupakommervenkit olivat vihdoin ohi. Alkoivat varsinaiset rakennushommat.

Kun vanha talo oli purettu ja purkujätteet kuljetettu pois, paikalle jäi melkoinen monttu. Mutta nykyaikaista – vaikkakin vanhan näköistä – taloa ei saa mahtumaan vanhan paikalle. Nykyiset määräykset edellyttävät mittavia pohjustustöitä kosteuden ja kylmyyden pitämiseksi loitolla.

Niinpä monttu louhittiin reilusti laajemmaksi ja syvemmäksi. Tontilta kuljetettiin noin 300 m3 louhetta Helsingin Kruunuvuorenrannan siltatyömaalle. Sinne tontin omistaja, Helsingin kaupunki, määräsi sen vietäväksi.

– Louhittiin yli kaksi metriä talon ulkoseinästä ulospäin, koska kallio on aika halkeilevaa, Mikko Luoso sanoo.

Rakentajat Piia Hammaren-Luoso ja Mikko Luoso.

Montun pohja tasoitettiin soralla, ja alimmaksi rakennekerrokseksi tehtiin talon ulkoseiniä myötäävä nauha-antura, jonka päälle asennettiin bitumikermi kapillaarikatkoksi. Kermin päälle valettiin runkokivi.

Anturamuottia valamassa. Anturan päälle on jätetty raudoitus runkokiveä varten.

Pohja täytettiin kosteuden nousun torjuvalla, noin 500 mm:n paksuisella sepelikerroksella. Kun kaikki tilattu sepeli oli käytetty, suunnitelmien mukaiseen korkoon oli matkaa vielä viitisenkymmentä millimetriä.

– Olisi pitänyt tilata vähän lisää sepeliä, mutta päätettiinkin nostaa alapohja suunnitellulle tasolle lisäämällä EPS-eristeen paksuutta 250 mm:iin, perustustöiden työnjohtaja Timo Mattila kertoo.

– Saatiin samalla rahalla parempi lämpöeristys. Yleensä noin paksua styroksia käytetään tuulettuvan alapohjan ja ontelolaatan päällä.

Suurin osa putkituksista – salaojat, radonit ja viemärit – asennettiin sepelikerroksen sisään.

Kuljetuspumppu eli pumi yhdistetään yleensä betonin käsittelyyn. Näätäkujalla sepelitäyttö tehtiin saman tapaisella hihnakuljettimella. Muuten olisi jouduttu kottikärryhommiin.

Länsi-Herttoniemen maaperästä ei nouse radonkaasua merkittäviä määriä. Monet pientaloasukkaat ovat mittauttaneet asian. Rakennusmääräykset edellyttävät silti radonsuojauksen tekemistä uusiin rakennuksiin.

Radonsuojaus on kuitenkin pikkujuttu. Helsingin rakennusvalvonnan tiukat tulkinnat aiheuttivat myös todellisia käytännön ongelmia. Mikko selittää:

– Pyysimme rakennusvalvonnalta poikkeuslupaa nostaa talon pohjaa sen verran, että autotalli olisi ollut vähän katutasoa korkeammalla. Jos autotalli on alempana, kadulta tulevat vedet sisään. Talon korko olisi noussut 30 cm. Ensimmäinen lupakäsittelijä ymmärsi tämän. Homma ok. Sitten kun lupakäsittelijä vaihtui, se ei enää onnistunutkaan. Talo putosi takaisin monttuun.

Rakennusalalla on sanonta, jonka mukaan perustusten tekeminen on rakentamista, siitä eteenpäin asentamista.

Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut HSY määräsi lisäksi, että autotallin alle oli rakennettava pumppuasema sekaviemärin tulvimisen ehkäisemiseksi.

– Sinne upposi noin 7 000 euroa, Mikko huokaisee.

– Pientaloalueella on muutama alavalle tontille rakennettu talo, joissa tuollainen pumppuasema on katsottu tarpeelliseksi. Meidän tontti on alueen korkeimmalla kohdalla.

Hulevesien virtaaminen estettiin sitten omin neuvoin rakentamalla autotallin oven eteen linjakaivo. Ja ajoportin taakse toinen. Näiden välissä on vielä pyöreä sadevesikaivo. Loppuvarmistuksena vielä se pumppaamo.

Jos pientalo rakennetaan ”pitkästä tavarasta”, joudutaan yleensä hieman tulkitsemaan arkkitehdin tekemiä suunnitelmia. Kaikki materiaalit eivät ehkä olekaan mitoiltaan ihan tarkasti rakennepiirustusten mukaisia. Kenties rakennettaessa keksitään tapoja tehdä jotkin asiat paremmin. Mutta suojellun asemakaavan pilkuntarkat määräykset eivät anna mahdollisuuksia tulkinnoille.

– Kun lähdettiin anturasta ylöspäin, mikään korko ei oikein mennyt suoraan kohdalleen. Kivijakoja jouduttiin tasaamaan sahaamalla harkkoja matalammiksi, Timo Mattila selittää.

– Kellarin lattian piti olla täsmälleen tietyssä korossa, ja välipohja eli ykköskerroksen ontelolaatan alapinta ei saanut olla yhtään ylempänä kuin missä se nyt on. Myös ikkunoiden korot oli määritelty tarkasti.

Harkoista muurattuun sokkeliin tehtiin vaakaraudoitukset rivi kerrallaan.

Perusmuuri nousi harjakorkeuteensa helmikuun lopulla 2023. Alapohjan valu sai vielä odottaa, seuraavaksi alettiin rakentaa seiniä ja kattorakenteita. Pian rakennelma alkaisi muistuttaa taloa, jonka muuraustöistä kerromme sarjan seuraavassa osassa ensi numerossa .

Näätäkujan projekti

Talo: Vuonna 2019 alkanut omakotitalon rakennusprojekti Helsingin Herttoniemessä. Talo sijaitsee Helsingin kaupungin 660 neliön vuokratontilla.

Koko: 115 m², avokeittiö, olohuone, työhuone, kaksi makuuhuonetta, kaksi wc:tä, sauna, pesuhuone, pukuhuone, kodinhoitohuone ja autotalli. Talossa on hissivaraus.