
Ikävä kyllä, se on asbestia – 1950-luvulla rakennetun talon asbestipurku tuli kalliiksi
Piia Hammaren-Luoso ja Mikko Luoso rakentavat uutta omakotitaloa Helsingin Länsi-Herttoniemessä alueelle, jonka asemakaava on tiukasti suojeltu. Näätäkujalla -juttusarjan 3. osassa kerrotaan vanhan talon asbestikartoituksesta ja asbestipurusta.
Asbesti on kavala kaveri. Sitä sisältävien rakennusmateriaalien myynti ja käyttö kiellettiin vuonna 1994. Aikaisemmin valmistuneiden rakennusten purku- tai korjaushankkeiden yhteydessä on teetettävä kartoitus, jossa selvitetään rakenteiden asbestipitoisuudet.
Asbesti on kuitumainen silikaattimineraali, jota on käytetty sidosaineena ja eristeenä. Asbestipuku tarkoitti takavuosina asbestikankaasta valmistettua tulenkestävää pukua. Nyt asbestipuvuksi kutsutaan suojahaalaria, jota käytetään – järeän hengityssuojaimen kanssa –, kun joudutaan työskentelemään asbestia sisältävässä ympäristössä.

Asbestin vaaroihin havahduttiin vähitellen 80- ja 90-luvuilla. Asbestia käsiteltäessä siitä irtoaa pienen pieniä kuituja, jotka joutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin. Kuidut tarttuvat keuhkojen seinämiin ja jäävät sinne. Ajan kuluessa ne voivat aiheuttaa monenlaisia vakavia sairauksia kuten asbestoosia, vatsakalvon syöpää, keuhkosyöpää ja monia muita keuhkosairauksia.
Kun rakenteissa olevaan asbestiin ei kajota, siitä ei ole vaaraa terveydelle.
Piia Hammaren-Luoso ja Mikko Luoso saivat ostamalleen, pilalle homehtuneelle talolle Helsingin Länsi-Herttoniemessä purkuluvan marraskuussa 2019. Ennen purkutöiden aloittamista piti siis teettää asbestikartoitus.
Talon 1950-luvun alussa rakentaneella maalarimestarilla oli mahdollisuus käyttää parhaita saatavilla olevia aineita. Kun talo siveltiin asbestia sisältävällä maalilla, pysyi väri seinässä. Sieltähän sitä asbestia sitten löytyi, kun kartoitus tehtiin. Samoin putkien ympärille kiedotuista eristeistä sekä lattialaatoista.
Piia ja Mikko värväsivät asbestipurkuun kotkalaisen AHS Asbesti- ja Homesaneeraus Oy:n. Yhtiön toimitusjohtaja Jouni Enegren tietää, että suomalaisissa omakotitaloissa tehdään jatkuvasti remontteja ilman mitään kartoituksia.
– Mutta oman terveyden kannalta on syytä huolestua, jos vähänkin epäilee, että purettavissa kohteissa on käytetty asbestia. Silloin pitää palkata ammattilaiset ottamaan näytteet ja toimittamaan ne tutkittavaksi. Rintamamiestaloissa asbestia löytyy yleensä kellarikerroksesta, putkien ympäriltä, Jouni kertoo.

Asbestista on viime vuosikymmeninä puhuttu niin paljon, että ihmiset kyllä tunnistavat ilmeiset tapaukset, mutta harva omakotiasuja tietää vaikkapa linoleumin, pikimassan tai vanhan ulkomaalin vaaroista. Keittiöiden lattiat pinnoitettiin usein linoleum-laatoilla tai -matoilla.
– 250 × 250 mm:n laatoissa on asbestia, mutta 300 × 300 -millisissä ei yleensä ole. Tosin kummatkin on yleensä kiinnitetty sellaisella mustalla, asbestipitoisella liimalla, Jouni tietää.
Samaa mustaa pikiliimaa on käytetty myös vedeneristeenä pesuhuoneissa. Paksun pikikerroksen jyrsiminen on työlästä. Herttoniemen purkutalon pesuhuoneessa sitä ei onneksi ollut.
Rakenteita purettaessa asbesti on hengenvaarallinen aine.

AHS hioi asbestimaalit ulkoseinistä. Aikaa kului viikko per seinusta. Sen jälkeen vuorossa oli sisäpuolen kohteet.
Piia ja Mikko purkivat sisätilojen rakenteita, jotta ammattilaiset saivat kaavittua loput haitta-aineet pois. Asbestin saastuttamat ainekset pantiin tiukasti suljettuihin jätesäkkeihin, joiden päälle liimattiin varoitustarrat.
Keväällä 2020 vanha talo purettiin kokonaan, mutta se ei sujunut ongelmitta.
– Purkufirma jätti hommat kesken, vanhan talon perustusten alimmat osat peitettiin vain maalla. Ihan normaali käytäntö kuulemma, Mikko muistelee.
Purkufirman toimitusjohtaja tuli kuitenkin itse viimeistelemään työtä pienellä kaivurilla.
– Vähän aikaa hän kaatoi niitä perustuksia. Sitten hän sanoi, että näissä on muuten haitta-aineita.

Mikko otti näytteet ja kiikutti ne läheiseen laboratorioon. Parin tunnin päästä saatiin vastaus, että kyllä, asbestia löytyi. Purkufirma ei halunnut enää jatkaa työmaalla, ja Mikko pestasi jälleen asbestialan ammattilaiset hoitamaan homman loppuun. Loput perustukset ja saastunut maa-aines jouduttiin kuljettamaan loppukäsittelyyn Forssaan. Se tuli kalliiksi.
Ja niin vanha talo oli purettu, ihan luvan kanssa. Sitten eikun rakentamaan, vai?
No ei aivan. Tästä kerromme sarjan seuraavassa osassa.
Lue sarjan edelliset osat:
1. Näätäkujan rapistunut kaunotar joutui väistymään uuden tieltä – seuraa Piian ja Mikon talonrakennusprojektia suojellulla vanhan Herttoniemen alueella
2. Puretaanko vai korjataanko? Suojellulla alueella sijaitsevan talon purkaminen vaati pitkän lupaprosessin
4. ”Yksinkertainen rintamamiestalo on edullinen rakentaa” – näin tiukka asemakaava vaikutti uuden talon suunnitteluun
Näätäkujan projekti
Talo: Vuonna 2019 alkanut omakotitalon rakennusprojekti Helsingin Herttoniemessä. Talo sijaitsee Helsingin kaupungin 660 neliön vuokratontilla.
Koko: 115 m², avokeittiö, olohuone, työhuone, kaksi makuuhuonetta, kaksi wc:tä, sauna, pesuhuone, pukuhuone, kodinhoitohuone ja autotalli. Talossa on hissivaraus.