Johannan Moosegarden on yksi Ruotsin tunnetuimmista puutarhoista – eikä se hurmaa kukilla, vaan lehdillä ja tyylikkäillä rakenteilla

Hentoja, meheviä, hopeisia, pyöreitä, syväliuskaisia, purppuraisia, nukkapintaisia. Kun nousee kasvien peittämää rinnettä pihatieltä kohti taloa, ei voi olla ihastelematta lehtivärien ja -muotojen moninaisuutta ja niiden taidokkaita yhdistelmiä.

– Kuten näette, täällä on kyse enemmän lehdistä, ei niinkään kukista. Kukkia ei ole paljonkaan, huikkaa puutarhan luonut Johanna Antonsson.

Rinnepihan näkymät ovat monille tuttuja Instagramista, missä Johannan theMoosegarden-tiliä seuraa yli satatuhatta ihmistä. Nimi juontaa juurensa puutarhan sijaintiin: olemme Älgö-saarella (suom. hirvisaari) Tukholman saaristossa. Puutarha on hurmannut myös ammattilaiset. Vuonna 2020 Allers Trädgård -lehden raati valitsi sen vuoden puutarhaksi Ruotsissa.

Kun Johanna ja hänen puolisonsa Björn hankkivat pohjoiseen antavan 2 000 neliön tontin yli 20 vuotta sitten, puita kasvoi niin tiheässä, etteivät he edes hoksanneet ostaneensa tontin merinäköalalla.

Kun taloa vuonna 2001 rakennettiin, puustoa harvennettiin samalla. Johannalle oli kuitenkin selvää, ettei tonttia vedetä sileäksi.

– Päätimme heti suojella monia puita ja maan peittäviä mustikanvarpuja. Oli tärkeää säilyttää luontoa. Puut eivät ole tiellä, ne lisäävät syvyyttä näkymään, ja sisällä tuntuu kuin olisi puumajassa, kun lehvästöt näkyvät ikkunoista.

Mustikanvarvut ja jäkälät peittävät yhä suuren osan maata tontin kallioisessa yläosassa. Lähempänä taloa luonto liukuu hienovaraisesti metsäpuutarhaksi lukuisine saniaisineen, lehtiperennoineen ja alppiruusuineen. Johanna tunnustaa olevansa rodojen suhteen käännynnäinen.

– Vihasin alppiruusuja, kun muutimme tänne. Nyt kasvatan niitä erityisesti lehtien takia.

Hänen suosikkeihinsa kuuluu esimerkiksi matala yakushimanalppiruusu 'Koichiro Wada', jolla on somat nukkapintaiset, hopeaan vivahtavat lehdet.

Polut kätkeytyvät kasvien lomaan. Johannan takana rinnettä sitoo seppelvarpu.

Aamiaisterassin kasvit selviävät ruukuissa ympäri vuoden: edessä timanttikastikka, puu on japaninpihlaja.

Pohjoiseen antavan rinteen runsas kasvillisuus kätkee lepotasanteita, erilaisia puutarhahuoneita ja leveysuunnassa kulkevia polkuja. Pergolaa peittävä ‘Blue Moon’ -sinisade kestää Johannan mukaan jopa 30 asteen pakkasia. Se myös kukki jo ensimmäisenä kesänään.

Tontin yläosan metsäpuutarhassa kasvaa muun muassa rodoja ja erikoisia puita: punertava puu on japaninkesäkamelia, oikealla takana kasvaa kyyhkyspuu. Edessä oikealla on laskosheisi Kilimanjaro.

Johanna ei juuri hanki kesäkukkia, mutta runsaasti kukkivaa ’Magic Mountain’ -basilikaa hän istuttaa terassin ruukkuihin joka vuosi. Takana oleva kataja on leikattu muotoon.

Kaivon ruma metalliputki on kietaistu piiloon. Muotoiltu hernesypressi 'Squarrosa' viihtyy ruukussa ympäri vuoden. Havupuu pärjää meillä maassa vyöhykkeillä I–II.

Kun Johanna suunnitteli pihaa, hänelle oli tärkeää, että puutarha istuu hyvin ympäröivään luontoon ja sopii yhteen talon kanssa. Luonnollinen ilme näkyy myös materiaaleissa. Rinnettä on pengerretty erikokoisista luonnonkivistä kasatuilla muureilla, käytäviä Johanna on reunustanut esimerkiksi lahoavilla puupölleillä. Pöllit ja kivet ovat peräisin omalta tontilta.

– Ajattelen, että maalaan rakenteilla, väreillä ja kasvien lehdistöillä, Johanna kuvailee suunnittelua.

Alusta asti Johanna mietti myös, miten hän haluaa hoitaa puutarhaa. Nurmikkoa on rinteessä hankala ajaa, joten sitä löytyy vain pieni pyöreä läntti pihan tasaisesta alaosasta. Paljasta multaa ei puutarhassa näy missään. Johanna käyttää paljon maanpeitekasveja, kuten tarhavarjohiippaa, varjoyrttiä ja tuoksumataraa. Ne tekevät puutarhasta helppohoitoisen, kun rikkaruohoille ei löydy sijaa. Rinnettä halkovilta sepelikäytäviltä Johanna poistaa ei-toivotut kasvit rikkaruohopolttimella.

Puutarhanhoitoa helpottaa myös se, että Johanna käyttää istutuksissa paljon pensaita, esimerkiksi seppelvarpua ja matalaa lumimarjaa. Niiden tehtävä on myös sitoa maata rinteessä.

Johanna halusi säilyttää tontilla kasvaneet koivun ja pihlajan, sillä hän näki niiden muodostavan upean kaaren. Johanna vinkkaa, että puupölleistä ja sepelistä pystyy tekemään portaat ilman raskaita koneita. Pöllit on kiinnitetty rinteeseen harjaterästangoilla. Koivun edessä kasvaa arvinlumimarja, edessä oikealla hakoneheinä. Ylhäällä portaita kehystää japaninsara ’Ice Dance’.

Endless Summer -lajikeryhmän jalohortesiat kukkivat heinäkuusta pakkasiin asti. Ne ovat kestäneet puutarhassa hyvin, vaikka lämpötila voi laskea –20 asteeseen. Maa on hapanta, joten ne värjäytyvät sinisiksi.

Luonnonkivet ovat puutarhan rakenteissa kestäviä ja ilmeeltään levollisia. Kivet ovat peräisin omalta tontilta.

'Erica'-virginiantädykkö ja 'Inaba-shidare'-sulkajapaninvaahtera ovat hieno yhdistelmä. Tädykkö pärjää Johannan mukaan yllättävän varjoisassa paikassa.

Ikivihreän ’Forest Flame’ -japaninkellovaiveron uusi kasvu on helakanpunaista.

Vaikka puutarhassa kasvaa lukuisia herkkiä kasvierikoisuuksia, kuten japaninvaahteroita, magnolioita, liljakanukka ja kyyhkyspuu, Johanna suosii myös helppoja ja kestäviä peruskasveja, kuten katajia, pihlajia ja perennoista vaikkapa perhoangervoa.

– Tavallisia kasveja voi käyttää uusilla tavoilla. Olen esimerkiksi leikannut pihajasmikkeen palloksi.

Koska saariston kesät ovat kuivia, kaikki kasvit, kuten hortensiat, eivät pärjää ilman kastelua. Johanna myös leikkaa pensaita ja puita, jotta ne pysyvät sopivassa koossa ja ilmavina. Kasvijätteet hän pintakompostoi, eli sujauttaa saman tien kasvien alle. Se on helppoa ja parantaa maan kuntoa.

– Kasvimateriaali kannattaa pitää puutarhassa. Se on ruokaa kasveille.

Puutarha on rakennettu näyttämään kauniilta ympäri vuoden. Tulipaikan pohjana ja pihan käytävillä on käytetty läpäisevää ja paikallaan pysyvää 4-8 mm:n sepeliä.

Johanna käyttää kiviä ja maanpeitekasveja taitavasti. Muurilta valuu varjoyrtti ‘Green Carpet’, polulla kasvaa vitinärvänä 'Nuuk', joka on aiemmin tunnettu grönlanninhanhikkina. Pengerryksen päällä kukkii pallohortensia ‘Annabelle’, ja polun ylle kaartuu 'Osakazuki'- japaninvaahtera. Se saa hehkuvan syysvärin, kuten moni puutarhan kasvi.

Kiviportaita vehreyttää varjoyrtti 'Green Carpet', oikealla kaukasianrotkolemmikki ‘Jack Frost’, vasemmalla laakerikirsikka 'Gajo'.

Vehreä puutarha houkuttelee myös kutsumattomia vieraita.

– Peurat tulevat usein puutarhaan, mutta en halua aitaa. Haluan, että puutarha on yhteydessä luontoon.

Joistakin kasveista hän on joutunut luopumaan, mutta pääosin puutarhan kasvit kestävät peurojen vierailut. Esimerkiksi vitivärvänän (ent. grönlanninhanhikki) peurat talvisin syövät, mutta maanpeiteperenna nousee maasta sitkeästi uudelleen.

Näköesteenä tielle ja naapuriin toimivat pensaat ja puut. Kasveilla voi peittää myös täsmänä pihan kohtia, joille haluaa enemmän suojaa. Tähän tarkoitukseen Johanna on käyttänyt vaikkapa tiheää kiiltoruokobambua.

Peurojen ohella vaivaa on espanjansiruetanoista, jotka ovat asettuneet moniin pihoihin Ruotsissa. Johanna on kuitenkin havainnut, että etanoiden kanssa voi pärjätä. Niilläkin on valikoiva maku.

– Olen huomannut, että etanat jättävät siniharmaat paksulehtiset kuunliljat useimmiten rauhaan, kun taas vihreät tulevat syödyiksi.

Aikaisin keväällä Johanna levittää puutarhaan rautafosfaattia, joka on sallittua myös luomuviljelyssä. Se riittää hänen mukaansa pitämään haitallisen vieraslajin edustajat kurissa. Pihakierroksillaan hän myös kantaa mukanaan saksia, joilla voi lopettaa siruetanoita oikeaoppisesti.

Johanna kerää tähtilaukan kuivuneet siemenkodat ja asettelee niitä vaaseissa koristamaan elokuista puutarhaa.

Johanna suosii siniharmaita kuunliljoja, sillä siruetanat jättävät ne useammin rauhaan kuin ohutlehtisemmät vihreät Hostat. ‘Bressingham Blue’ -tarhakuunlilja tarjoaa taustan sinipiikkiputkelle. Kivireunuksen yllä kasvaa villanukkajäkkärää, sepelipolun toisella puolen on omenapuu. Alapihan nurmialueelle vievät ’Kleine Fontäne’ -elefanttiheinän reunustamat askelmat.

Ennen kuin puutarhasta tuli Johannan työ, hän oli työskennellyt pitkään IT-alalla konsulttina. Puutarha oli rakas harrastus.

– Minusta tuntui, että perheeni oli väsynyt kuuntelemaan puutarhajuttujani. Aloitin vuonna 2017 Instagram-tilin, jotta löytäisin ystäviä.

Puutarhakavereita löytyikin äkkiä rutkasti, ympäri maailmaa. Moosegarden-tilille ropisi ihastuneita seuraajia, ja Johanna alkoi saada kyselyjä, suunnittelisiko hän puutarhoja muille. Korona-aikana Johanna ymmärsi, että hän todella haluaisi työskennellä puutarhan parissa. Hän opiskeli puutarhasuunnittelijaksi englantilaisessa Oxford College of Garden Designissa. Opinnot pystyi tekemään etänä.

– Saisin enemmän rahaa vanhasta työstäni, mutta nyt voin tehdä jotain, mitä rakastan.

Yksi asia kuitenkin säilyi.

– Olen nörtti, mutta siirsin sen kasveihin. En usko, mitä kasvien kuvailuissa sanotaan, ne ovat usein hyvin yleisluontoisia. Selvitän, millaisella kasvupaikalla ja alueella kasvi alun perin kasvaa.

Selvitystyön pohjalta Johanna miettii, voisiko kasvi pärjätä hänen pihansa olosuhteissa ja jos toteaa sen mahdolliseksi, kokeilee rohkeasti. Yksi kokeiluista on jo omenapuun mittoihin kasvanut, parhaillaan hedelmiään kypsyttelevä kvitteni, johon ei näin pohjoisessa usein törmää. Hedelmistä Johanna tekee herkullista marmeladia.

Isommat ja pienemmät kokeilut jatkuvat, eikä Johannan Moosegarden suinkaan ole valmis.

– Puutarha on elävä taideteos, joka muuttuu jatkuvasti. Kun on paljon puita, niiden kasvaessa valo muuttuu, ja silloin täytyy muuttaa asioita myös niiden alla.

Johanna ei kasvata ruukuissa juurikaan kesäkukkia vaan perennoja, havukasveja ja pensaita. 'Patriot'-komeakuunliljat kuuluvat etanoiden suosikkeihin ja kasvavat osittain senkin vuoksi ruukuissa.

Pihan tasaisessa alaosassa on pieni pyöreä nurmialue. Johanna piilotti nerokkaasti likakaivon kannen tilaamalla sen päälle corten-teräksestä valmistetun, matalan vesiaiheen, jonka saa tarvittaessa nostettua pois.

Juttua on muokattu 20.2.2025. Tekstissä luki Johannan erikoisista kasveista esimerkkinä alun perin virheellisesti tulppaanipuu, joka on nyt on muutettu kyyhkyspuuksi.