Mökkirakennukset sijaitsevat tavallisesti hieman heikosti kasvillisuuden ja maaston suojassa, joten ulkopintojen kokema säärasitus on tavanomaista suurempi. Kesällä auringonlämpö ja uv-säteily rasittavat, syksyllä ja talvella pinnat taas jäätyvät ja sulavat vuorotellen.
Ikkunat ja ulko-ovet ovat rakennuksen vaipan arvokkaimpia osia. Ulko-ovessa muutokset näkyvät ja tuntuvat päivittäin. Myös ikkunat ovat tarkemmassa syynissä ainakin pesujen yhteydessä.
Pieniä huoltoja tarvitaan 5–10 vuoden välein, isompi huolto on usein edessä parinkymmenen käyttövuoden jälkeen. Ikkunoiden ja ulko-ovien elinkaari on noin 40 vuotta, joten ne uusitaan yleensä kertaalleen talon käyttöiän aikana.
Jos ikkunoiden ulkonäköä ei muuteta, niiden korjaamiseen ei tarvita lupaa. Ikkunoiden vaihtaminen tai muuttaminen sen sijaan edellyttää useimmiten toimenpidelupaa, jota haetaan rakennusvalvonnasta. Tiivistäminen, käyntien ja heloitusten tarkistaminen tai vaikka lisälasin asentaminen ei yleensä vaadi lupaa. Näillä toimenpiteillä voidaan selvästi parantaa vanhojen ikkunoiden lämpötaloutta ja toimivuutta.
Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:
- Kittaukset ja tiivisteet haurastuvat, ja pintakäsittely ja puurakenne pyrkivät halkeilemaan. Vaurioituminen alkaa nopeimmin rakennuksen etelä- ja länsijulkisivuilla sekä räystäättömillä seinäpinnoilla.
- Ikkunoiden lahovauriot kehittyvät tavallisesti ulkopuitteen tai karmin alakappaleeseen. Lasikittausten tai lasituslistojen heikko kunto on yleinen alku alapuitteen lahoamiselle, koska vesi pääsee salakavalasti kastelemaan puitteen. Tärkeä huoltokohde on pitää lasilistat hyvin pintakäsiteltyinä ja tiiviinä.
- Usein ikkunat ja ovet vaativat myös muunlaista huoltoa kuin maalausta. Talvella ikkunat ja ulko-ovi voivat tuntua vetoisilta, jolloin rakenteiden tiivistäminen voi auttaa asiaa. Kiireisen korjaustarpeen voi puolestaan aiheuttaa rikkoutunut ikkunalasi.
- Jos rakennuksen ikkunat ovat huonokuntoisia ja korjaaminenkaan ei näytä kannattavalta, ikkunat kannattaa uusia. Työ on hyvä ajoittaa julkisivuverhouksen uusimisen tai kunnostamisen yhteyteen. Ulkopuolinen lisälämmöneristäminen on usein myös sysäys ikkunoiden uusimiselle. Kylmä ja vetoisa ikkunapinta on huono yhdistelmä hyvin lämpöä eristävän seinän kanssa.
Vinkit korjaamiseen
Ikkunoiden ja ovien maalaus
Puuosiltaan hyväkuntoisten ikkunoiden ja ovien pienehköt ulkopinnan maalauskorjaukset voidaan yleensä tehdä paikan päällä osia irrottamatta. Jos ikkunat tai ovet vaativat kauttaaltaan maalipinnan uusimista ja puuosien korjausta, ne kannattaa irrottaa ja huoltaa verstastiloissa. Lahovauriot paljastuvat usein vasta kun pintakäsittely on poistettu.
Ikkunapuitteiden, karmien ja ulko-ovien ulkopintaan sopii öljypohjainen peittomaali, joka imeytyy puuhun muodostaen hengittävän mutta sateelta hyvin suojaavan pinnan. Vanhetessaan maalipinta liituuntuu ja hieman halkeilee kauttaaltaan. Puu alkaa hieman imeä sateella kosteutta, mutta se kuivuu nopeasti.
Etelä- ja länsiseinien maalipinta kuluu nopeimmin, ja se on uusittava noin 6–8 vuoden välein. Alapuite saattaa vaatia pientä huoltomaalausta jo 4 vuoden välein.
- Ennen maalausta pinnat puhdistetaan maalinpesuaineella ja huuhdellaan lämpimällä vedellä. Lohkeileva maali kaavitaan pois ja pinta hiotaan ja puhdistetaan pölystä.
- Vanhasta maalista kokonaan puhdistettu puupinta vaatii käyttöohjeen mukaisen pohjamaalauksen, välimaalauksen ja pintamaalauksen.
- Ensimmäinen uusintamaalauskerta tehdään käyttöohjeen mukaan ohennetulla maalilla ja toisella kerralla levitettävä pintamaalaus tehdään ohentamattomalla maalilla.
Ikkunoiden korjaus vaatii paljon aikaa ja vaivaa, joten niiden uusiminen voi tulla edullisemmaksi vaihtoehdoksi.
Ikkunoiden ja ovien tiivistys
Vedon tunne ikkunan ja oven läheisyydessä aiheutuu yleensä ilmavuodoista. Syynä on yleensä jollakin tavoin vääntynyt rakenne tai kuluneet tiivisteet. Mökkirakennuksissa ikkunoiden ja ovien käynti heikkenee usein talon perustusten liikkuessa.
Korjaus onnistuu melko helposti, kunhan ensin silmämääräisesti selvitetään ja merkataan ovilevyyn tai ikkunanpuitteeseen riittävät käyntivarat. Saranoiltaan nostettu kehysrakenne höylätään oikeaan muotoon. Väljyyttä kannattaa tehdä riittävästi, jotta tilaa jää myös uusille tiivisteille. Helpoiten kiinnitettäviä ovat joustavat putkitiivisteet ja solukumitiivisteet. Kaksilasisissa ikkunoissa tiivistetään yleensä sekä sisäpuite että ulkopuite. Ulkopuitteen kulmista jätetään pienet tiivistepalat pois, jotta lasiväliin mahdollisesti tiivistyvä kosteus pääsee kuivumaan.
Todennäköinen ilmavuotopaikka on myös karmin ja runkotolpan välinen tilkerako. Tämän tiivistäminen onnistuu poistamalla rakenteen sisä- tai ulkopuoliset pielilistat ja lisäämällä esimerkiksi mineraalivillaa tai pellavarivettä löysästi painelemalla tilkerakoon. Sisäpinnaltaan tilkerako kannattaa tiivistää teippaamalla, mutta ulkopinnaltaan rakenteen tulisi olla hengittävä, jotta kuivuminen on mahdollista.
Rikkoontuneen ikkunan irrotus ja uusiminen
- Ensin puite irrotetaan, jonka jälkeen ikkunakitit ja lasilistat voidaan irrottaa taltan ja puukon avulla. Kittiä voi pehmentää esimerkiksi lämpöpuhaltimella, jolloin irrotus on helpompaa.
- Lasin irrotuksen jälkeen lasiura puhdistetaan kittijäämistä ja pohjamaalataan.
- Uusi lasi mitoitetaan noin 5 milliä lasiuran muodostamaa aukkomittaa pienemmäksi. Uusi lasi lasketaan varovasti puitteen lasiuraan levitetyn ohuen aluskittikerroksen päälle. Lasiuran reunoilla voidaan käyttää tulitikun pätkiä, jotka muodostavat sopivan kohdistuksen lasiuran reunojen ja lasin välille. Useimmiten lasi on kiinni lasiurassa listojen avulla.
- Lasin ja lasiuran reunan muodostamaan kulmaan levitetään lasikittipalko tiivistämään lasilista tiukasti paikoilleen. Lasilista naulataan paikoilleen pienillä messinkinauloilla. Lasin ja lasitusvasaran välissä kuljetetaan ohutta pahvia, jotta naulaus ei naarmuta lasia.
- Vanhoissa ikkunoissa lasi on usein kiinnitetty lasikittauksella. Tällöin lasi kiinnitetään alustavasti paikoilleen jokaiselta sivultaan parilla messinkinaulalla, joista on kanta katkaistu. Naula taivutetaan tiukasti lasia vasten, jonka jälkeen reunaan painetaan kittilastan avulla kolmiomainen kiinnityskitti. Kittauksen kuivuttua puitteen ulkopinta ja kittaus maalataan.
