Miksi päätitte rakentaa Mikkelin messualueelle?
Tämä paikka on aivan ihana: tontti on Saimaan rannalla ja vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Talo rakennettiin kallion päälle paaluilla.
Millaisia toiveita teillä oli uuden kotinne suhteen?
Halusimme valkoisen mutta lämpimän oloisen puutalon. Halusin myös, että esimerkiksi keittiössä kaikelle on paikkansa: pyyhkeille, mausteille ja kaikelle muullekin. Mitään ei tarvitse säilöä laatikoihin lattialle kuten nykyisessä kodissamme. Keittiön takana on lisäksi kierrätyspiste, jossa kaiken voi lajitella.
Miten rakentaminen sujui?
Pääsimme aloittamaan pystytyksen vasta myöhään, viime marraskuussa, koska halusimme odottaa, että saamme Honkatalojen ykkösporukan tähän. Sitten, kun rakentaminen pääsi vauhtiin, se on edennyt kuin juna.
Kuinka paljon olitte itse mukana rakentamassa?
Aluksi emme juuri ollenkaan, kävimme täällä ehkä kerran kuukaudessa. Loppua kohdin aloimme pitää viikkopalavereita, ja sen jälkeen kaikki illat ja viikonloput ovat menneet täällä. Teimme itse ulkotöitä, roudausta ja siivousta. Sisätöissä on parempi luottaa ammattilaisiin – he ovat tehneet millintarkkaa työtä.
Onko rakennusprojektin aikana tullut yllätyksiä?
Rakennamme ensimmäistä kertaa, ja kaikkihan tässä on ollut vähän yllättävää. Tällaista taloa ei ole rakennettu koskaan aikaisemmin, ja timpurit ovat joutuneet tekemään luovia ratkaisuja koko ajan. Tässä on ollut yllättävän paljon käsityötä. Me messurakentajat olemme itse oppineet projektin aikana ihan hirveästi.
Millaista messurakentaminen oli?
Ainakin yhteisöllistä. Aikataulupaine on kaikilla rakentajilla kova. Olemme oppineet tuntemaan naapurit hyvin, ja lapset ovat jo saaneet uusia kavereita. Kaupassa messurakentajat ovat hymyilleet toisilleen ja kaikilla on ollut sama mielessä: kiire.
Mikä uudessa kodissanne on parasta?
Tämä maisema Saimaalle. Terassille paistaa aurinko koko päivän, aamulla ala- ja illalla yläterassille. Tämä näkymä Saimaalle on aivan mieletön, olohuoneesta avautuva maisema on joka päivä erilainen: se on kuin taideteos, kun pilvet kulkevat eri suuntiin. Ihaninta on katsoa kirkkovenesoutajien harjoituksia ja kuunnella järveltä ”veto, veto” -huutoja. Muutenkin veneitä on kiva seurailla.
