On helmikuu. Pakkanen paukkuu. Lapsiensa kanssa hiihtolomamatkalta palanneet Leena ja Jouni (nimet muutettu) ajavat kotipihaansa. Leena ehtii ensimmäisenä etuovelle, kun hänen miehensä auttaa vielä lapsia autosta ulos.
Ulko-ovi on rakosallaan. Leena ihmettelee, jäikö ovi tosiaan auki lähtökiireessä. Oven takana odottaa yllättävä näky: eteisen lipaston laatikot on vedetty auki ja lasten pipot ja muut talviasusteet heitelty hujan hajan lattialle.
Täällä on käynyt varkaita!
Tarkempi tarkastelu paljastaa, että talo on myllätty kokonaan. Lastenhuoneiden kaapit on käyty läpi, ja säästölipas viety. Vieraat sormet ovat olleet takan tulipesässäkin, sillä nuohoojan jäljiltä sinne jääneet sanomalehdet ovat nyt lattialla.
Keittiön lavuaarissa lojuu tupakantumppeja. Tunkeilijoilla on siis ollut aikaa katsella ympärilleen ja ehkä naureskellakin perheen itse rakentaman talon ytimessä.
Säästöpossun lisäksi vaatekaapissa olleet Leenan korut on viety. Samoin kotona säilytetty pieni määrä käteistä on poissa.
Poliisit kertovat myöhemmin, että paikat on käyty läpi hyvin huolellisesti juuri käteisen toivossa. Varkaat ehkä arvelivat, että yksityisyrittäjänä toimiva Jouni säilyttäisi enemmänkin rahaa kotonaan.
Poliisi on saanut selville naapureilta, että talon edessä on käynyt äänekäs auto, ehkä amerikanrauta. Samaan viittaavat leveät renkaanjäljet lumessa.
Poliisilla ei ole kovinkaan paljoa, mitä lähteä selvittelemään. Naapuritalossa on videokameravalvonta, mutta juuri tuona yönä kamera on ollut pois päältä. Lumihangen jalanjäljistä poliisit päättelevät, että murtovarkaita on ollut vähintään kaksi talossa ja ehkä vielä yksi autossa odottamassa.
Varkaat ovat tulleet sisään talon takaa, metsän suojista, ja rikkoneet takaoven lasin. Sitten oven saa helposti auki sisäpuolen kahvasta. Murrossa todennäköisesti käytetty taskulamppu löytyy portinpielestä vasta lumien alettua sulaa.
Kun Leena käy poliisilaitoksella kuvailemassa varastettuja korujaan, hän saa kuulla, että varkaat palaavat monesti samaan paikkaan. Se on jopa todennäköistä. Ajatus tekee murtovarkaiden heittelemistä tavaroista hänen silmissään jotenkin arvottomia ja vastenmielisiä, kun kuka tahansa saattaa tulla niitä noin vain penkomaan.
Varmuuden vuoksi pariskunta vaihdattaa kaikki talon lukot heti murron jälkeen. Takaovea ei enää saa auki sisäpuoleltakaan ilman avainta. Kuistille ja autotallin edustalle syttyy valo liiketunnistimella, joten talon ympärillä on vaikeampi hiiviskellä tulematta huomatuksi.
Pelko saa vanhemmat nukkumaan huonosti. Molemmat säpsähtelevät hereille pienimmästäkin rasahduksesta tai muista äänistä. Leena on hoitovapaalla, ja nyt hän alkaa tarkkailla pihatiellä liikkuvia autoja. Päättyvällä tiellä ei mitään huviajelua harrasteta, ja kaikki vieraat autot herättävät hänessä epäilyjä.
Perheen arki ei kuitenkaan muutu kovin paljon. Jounin pitää edelleen lähteä aamuisin töihin ja vaimon hoitaa koti ja lapset. Leenan mieleen palaa kuitenkin vähän väliä näky kodista murron jälkeen, paikat sekasortoisina ja jotenkin häväistyinä.
Murtautumisen uhreille on tärkeää nähdä varkaiden jäävän kiinni ja joutuvan vastuuseen teostaan. Leenan ja Jounin harmiksi heidän kodissaan käyneitä varkaita ei löydy.
Murto on traumaattinen kokemus
Kun kodissa käy kutsumattomia vieraita, vahinkoa tapahtuu muullekin kuin omaisuudelle. Murto rikkoo perheen yksityisyyttä ja muuttaa fyysisen ja psyykkisen turvapaikan turvattomaksi.
– Se täyttää kaikki traumaattisen kokemuksen ominaispiirteet, kertoo psykoterapeutti Peter Wallin Traumaterapiakeskuksesta.
Murto tulee yleensä täytenä yllätyksenä. Tieto siitä, että ei ole pystynyt estämään vieraiden pääsemistä omaan kotiin ja että perheenjäsenet ja itsekin on ehkä joutunut sen vuoksi vaaraan, jättää jälkensä ihmismieleen.
– Toisen ihmisen omalle kodille tekemä paha on psyykkisesti huomattavasti vakavampi asia kuin jos luonnonkatastrofi olisi hajottanut kodin. Moni kokee sen yksityisyytensä raiskaamisena, Wallin kuvailee.
Tavallisin ensireaktio on epäusko: Miten tällaista voi tapahtua juuri minulle? Sitten tulee viha, syvästi loukatuksi tulemisen tunne, syyllisyys, häpeä ja ennen kaikkea pelko.
Murron tai muun traumaattisen tapahtuman jälkeen voi olla houkutus karttaa siitä puhumista. Psykoterapeutti Wallinin mukaan se ei kuitenkaan kannata, sillä juuri koetusta puhuminen auttaa.
Kun kotiin on murtauduttu, on usein koko ajan varuillaan.
On tavallista, että murtovarkaiden uhrien uni häiriintyy, turvattomuuden tunne kasvaa ja pelko saa aikaan jopa pientä vainoharhaisuutta. Kotioven avaamisesta voi tulla pelottavaa ja muistikuvat murrosta voivat pyöriä mielessä niin päivällä hereillä ollessa kuin yön painajaisissa.
– Kun kotiin on murtauduttu, sen jälkeen on usein koko ajan vähän varuillaan, reagoi herkästi ääniin ja valoon ja on muutenkin erityisen säpsähtelyaltis. Murtoon liittyy usein myös suuri tarve huolehtia puolison ja lasten menemisistä, kotiintuloajoista ja heidän turvallisuudestaan, Wallin luettelee.
Tällaisten oireiden kanssa eläminen vie paljon energiaa. Siksi niille kannattaa asettaa aikaraja, jonka jälkeen niiden kanssa ei kannata enää yrittää pärjätä yksin.
– Jos edellä kuvaillut tuntemukset eivät lievene reilussa kuukaudessa, on syytä hakea apua paikalliselta terveysasemalta tai kriisien ja traumaattisten kokemusten hoitoon tarkoitettua ammattiapua, Wallin neuvoo.
Henkinen toipuminen on jokaiselle yksilöllinen prosessi. Useimmille riittää avuksi se, että puhuu tapahtuneesta perheen, suvun ja ystävien kanssa. Joskus murrosta yli pääseminen kuitenkin pitkittyy.
Henkinen vahinko on tavallisesti suurempi, jos varkaat hajottavat kotia, sotkevat tai töhrivät sitä, tai jos heidän matkaansa lähteneeseen omaisuuteen liittyy erityisen suurta tunnearvoa. Siksi toipuminenkin vie pitemmän ajan. Rahallinen korvaus menetetyistä esineistä ei välttämättä auta.
Joskus murto tapahtuu perheen nukkuessa. Se voi saada tosissaan pelkäämään perheen ja itsensä puolesta ja kyseenalaistamaan kodin turvallisuuden.
Elokuvista tutut väkivaltaiset murrot ovat meillä todella harvinaisia.
Yleensä murtovaras on vain omaisuuden perään ja pakenee paikalta, jos talossa onkin asukkaita kotona. Jos kuitenkin havahtuu siihen, että talossa on joku ylimääräinen, poliisi neuvoo pyrkimään pihalle ovesta tai ikkunasta oman turvallisuuden vuoksi. Heti kun mahdollista, on soitettava yleiseen hätänumeroon 112.
Omaa terveyttä ei kannata riskeerata omaisuuden takia. Jos asunnosta ei ole pääse ulos, on paras soittaa hätänumeroon ja siirtyä sisällä mahdollisimman turvalliseen paikkaan. Turhaa sankaruutta kannattaa välttää.
Sekin voi mietityttää, miten pitkään ja miten läheltä perheen elämää on seurattu ikkunoista, jotta varkaat ovat osanneet tulla, kun talo on kerrankin tyhjillään tai kun kaikki varmasti nukkuvat. Iso kysymys on myös se, miksi juuri omaan kotiin on murtauduttu, eikä vaikka naapuriin.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Ikä ja kunto vaikuttavat nekin siihen, miten voimakkaan jäljen murto asukkaisiin jättää.
– Mitä iäkkäämpänä tällaista kokee, sitä enemmän siihen tarvitsee tukea, sillä omat keinot ja voimat puolustautua ovat jo heikentyneet. Myös lasten huomioiminen on erityisen tärkeää, Wallin painottaa.
Avun pyytäminen on monille vaikeaa, vaikka murtoon liittyvät pelot vaivaisivat vielä kuukausienkin päästä. Psyyken toimintaa ymmärtävän kanssa keskusteleminen voisi kuitenkin helpottaa koko perheen elämää. Joskus traumaattinen kokemus voi myös nostaa pintaan mielen perukoille haudattuja epämiellyttäviä, käsittelemättömiä tapahtumia.
– Ei ole epätavallista, että joku perheenjäsenistä tarvitsee ulkopuolista apua tilanteen käsittelemiseksi, Wallin toteaa.
Murron kohteeksi joutuneen perheen pelot kaikkoavat ajan kanssa. Lapset olivat murron aikaan vielä sen verran pieniä, etteivät ehkä ihan edes käsitä, miksi kotona oli niin kamala sotku, joten he taitavat päästä helpoimmalla.
Jounin herkkäunisuus kestää lyhyemmän aikaa kuin Leenan. Molempia auttaa selviämisessä eniten asioista puhuminen – ensin puolisoiden kesken, sitten tuttujen ja sukulaisten kanssa.
Perhe asuu edelleen samassa talossa. Se tuntuu taas ihan turvalliselta, eikä vanha murto enää juuri tule mieleen, ellei joku kysy siitä.
Murron jälkeen
-
Pyrkikää lisäämään perheen turvallisuuden tunnetta. Perheenä yhdessä oleminen, fyysinen kosketus, lasten huomioiminen ja sen vakuuttaminen, että kotona on turvallista olla, ovat avainasioita pelon vähentämisessä.
-
Puhukaa peloista toisillenne, jos se tuntuu luontevalta. Puhumisen kautta löytyvät yleensä myös keinot pelon hallitsemiseen. Kaikki eivät kuitenkaan halua puhua tapahtuneesta, ja sitäkin pitää kunnioittaa. Kunnioittakaa toisten ajatuksia ja reaktioita tapahtuneeseen. Jokainen kokee murron eri tavalla,
-
Pitäkää kiinni arjen rutiineista. Ne tuovat kaikille turvallisuuden tunnetta. Jos pelon tunteet eivät hellitä, tai joku perheenjäsen selvästi kärsii psyykkisesti esimerkiksi peloista tai syyllistää itseään tapahtuneesta vielä pari kuukautta murron jälkeen, hankkikaa apua. Jo muutama keskustelukerta asiantuntijan kanssa voi riittää tasapainottamaan tilanteen.
Välttäkää näitä
-
Ajatus omasta tai jonkun perheenjäsenen syyllisyydestä murtoon on luonnollinen ja joskus väistämätönkin. Muistakaa kuitenkin, että syyllinen murtoon on aina murtovaras, eikä se, joka sattui jättämään vaikka ikkunan auki.
-
Älkää aliarvioi toisen perheenjäsenen pelon tunteita.
-
Älkää vaietko peloistanne. Älkää myöskään vetäytykö yksinäisyyteen tai lakatko tekemästä tavallisia asioita.
