Murtosuojauksen perusasia on rakenteellinen suojaus. Oven pitää olla rakenteellisesti vahva ja varustettu saranatapeilla, karmin tukevasti kiinni talon rakenteissa. Käyttölukossa on oltava takalukitusmahdollisuus, ja lisäksi suositellaan varmuuslukkoa.

Ulko-oven lukot on jaettu SFS 7020 -standardin mukaan neljään luokkaan. Ensimmäisessä luokassa ovat tavalliset käyttölukot. Nykyisin nekin ovat jo varsin turvallisia. Kakkosluokassa ovat vahvennetut käyttölukot. Luokituksessa tämä tarkoittaa sitä, että laskennallisesti lukon murtamiseen ”tavanomaisilla työkaluilla” kuluu jonkin verran enemmän aikaa. Mainoslauseissa joidenkin lukkojen sanotaan olevan ”vakuutusyhtiöiden hyväksymiä”. Tällaista hyväksyntää ei ole ollut olemassa enää vuosiin.

Vakuutusyhtiön näkökulmasta on pääasia, että ovi on lukittu. Silloin murtautumisesta jää jäljet. Reilutkaan korvaukset eivät tosin poista murtautumisesta aiheutunutta pahaa mieltä. Vahva lukitus on paras lisävakuutus.

Varmuuslukot ovat standardin mukaan luokassa 3 tai 4 – eli rosvo tarvitsee lukon murtamiseen järeämmät työkalut tai entistä enemmän aikaa. Varmuuslukko asennetaan ulko-oveen vähintään 40 cm käyttölukon ylä- tai alapuolelle. Lukossa on pakkotoiminen telki eli sen saa auki vain avaimella.

Vakuutusyhtiöitä edustava Finanssiala ry suosittelee varmuuslukkoa myös kotitalouksille. Yhdistyksen keräämän aineiston mukaan varmuuslukoilla suojattuihin taloihin ei juuri ole murtauduttu. Moinen varmuus edellyttää tietysti, että talon kaikkiin ulko-oviin on asennettu varmuuslukko.

Yleisin ulko-oven lukko on vanha Abloy Classic. Kuka tahansa voi teettää siihen avaimia, eikä teettämiseen tarvita edes malliavainta. Avaimessa on kymmenen koloa viidessä eri kaltevuudessa, ja harjaantunut henkilö selvittää leikkauskoodin vain vilkaisemalla sitä. Avainta teetettäessä tarvittaisiin myös monimutkaisempi peitekoodi, mutta kaikki pikasuutarit eivät sitä kysele. Sinänsä Classic-lukko on yhä turvallinen, kunhan avainta ei esitellä huolimattomasti. Uudemman Abloy Sento -lukon avaimia saa vain valtuutetuista lukkoliikkeistä. Niitä teetettäessä on esitettävä malliavain, avainkortti ja henkilötodistus.

Kun talon rakenteellinen turvallisuus otetaan vakavasti, käyntiaukkojen lujuus pitää varmistaa. Ulko-oven rakenteen on oltava lujuudeltaan seinärakennetta vastaava. Lisäksi karmin pitää olla kiilattu rakenteisiin, karmin ja ovirungon välin on oltava korkeintaan viisi millimetriä, ja saranoissa on oltava murtosuojatapit. Huultamattomassa ovessa käyttölukko on suojattava rakoraudalla eli telkisuojalla. Rakorauta on asennettava niin, että se asettuu mahdollisimman lähelle karmin pintaa, kun ovi on lukittuna. Jos karmin ja rakoraudan väliin jää rako, rautaa voi käyttää vipupisteenä sorkkaraudalle.

Omakotitalossa takaovi on yleisin murtautumisreitti. Metsään tai puistoon rajoittuvalla takapihalla voi yön pimeydessä touhuta ilman suurempaa pelkoa kiinni jäämisestä. Usein takapihan tai terassin ovi on vieläpä kevyempää tekoa kuin pääsisäänkäynnin. Murtosuojausalan pitkäaikainen toive onkin, että takaoviksi asennettaisiin ihan oikeat ulko-ovet. Myös lukituksen pitäisi olla vähintään samaa tasoa kuin pääsisäänkäynnin.

On hyvä muistaa, että mikään järkevin kustannuksin toteutettava murtosuojaus ei täysin estä murtautumista. Suojauksen tehtävä on ehkäistä murron yritys tai hidastaa sitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että suurin osa murtovarkaista keskeyttää yrityksensä, jos touhu kestää yli kolme minuuttia.

Varkaat murtautuvat sisään ikkunoista vain harvoin. Ikkuna rikotaan yleensä siksi, että sitä kautta pystyy avaamaan oven. Isojen ikkunoiden kolmikerroslasi on varsin vankkaa tekoa. Sen saa toki rikki riittävän isolla astalolla, mutta toimenpiteestä lähtevä meteli on kamala. Voron työtä voi hankaloittaa asentamalla erityisesti takapihan puoleisiin ikkunoihin murtosuojatut ikkunat eli turvalasit, joissa kahden lasilevyn väliin on laminoitu kestävä muovikalvo aivan kuin auton tuulilasissa. Ikkunan saa kyllä rikki isolla kivellä, mutta lasi ei irtoa kalvosta. Myös tavallisen ikkunan sisäpintaan voi asentaa suojakalvon, joka voi samalla toimia lämpösäteilyn blokkaajana kesähelteillä.

Yksinkertaisin murtovarkaiden torjuntakeino on valaistus sisällä ja ulkona. Usein, kun lähdetään kotoa reissuun, jätetään pari valoa palamaan, jotta hämärähenkilöt luulisivat jonkun olevan kotona. Mutta kun samat valot ovat päällä yöstä toiseen, vaikutus onkin päinvastainen. Asiaa auttavat valaisimiin liitetyt ajastimet, jotka sytyttävät ja sammuttavat valoja muutaman kerran illan mittaan. Älykodissa valojen syttyminen ja sammuminen voidaan ohjelmoida vielä tarkemmin. Halpoja torjuntakonsteja ovat myös ulkovaloihin liitetyt liiketunnistimet. Ne toimivat pilkkopimeässäkin: sensorit havaitsevat joko lämpösäteilyn nopean vaihtelun tai ultraäänisykäysten kaikujen aikaerot.

Talon ulkoseinällä punaista valoa vilkkuvat valvontakamerat saavat jotkut murtoaikeissa olevat rosvot vaihtamaan kohdetta. Niinpä rihkamakaupoissa myydään pelkkiä valvontakameran kuoria, joiden ainoa toiminto on punaisen valon vilkuttaminen. Ammattivarkaat kyllä erottavat feikkikameran oikeasta. Itse asiassa oikeakaan kamera ei vielä takaa turvallisuutta. Vaikka kameraan liitetty järjestelmä lähettäisi kuvan luvattomasta hiippailijasta talon asukkaan puhelimeen, voro on jo kaukana karkumatkalla ennen kuin asukas tai viranomaiset ehtivät paikalle.

Varmin konsti pitää vorot loitolla silloinkin, kun asukkaat ovat poissa, on vartiointiyrityksen monitoroima murtohälytysjärjestelmä. Järjestelmä koostuu esimerkiksi ovien ja ikkunoiden painetunnistimista, liiketunnistimilla varustetuista valonheittimistä ja valvontakameroista. Bonuksena saa usein vielä palohälyttimet ja vesipisteiden vuotovahdit.

Pääasia on, että kaikki laitteet ovat yhteydessä vartiointiyrityksen valvomoon. Kun järjestelmä hälyttää, valvoja tarkistaa tilanteen kameroiden kuvista, ja jos tilanne sitä edellyttää, vartijat lähtevät hätiin. Joissakin hälytysjärjestelmissä on myös ääniyhteys kohteen ja valvomon välillä. Sen avulla valvoja voi kehottaa tunkeilijaa lopettamaan enimmät laittomuudet välittömästi.

Omaisuuden suojaaminen ei saa heikentää asukkaiden tai vieraiden turvallista liikkumista tai poistumista hätätilanteessa. Myös eri suojausvaihtoehtoja kannattaa miettiä tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Jos talossa säilytetään erityisen arvokkaita pieniä esineitä, kuten koruja tai kelloja, rakenteisiin kiinnitetyn kassakaapin hankkiminen voi olla järkevämpi vaihtoehto kuin rakennuksen vaipan erityisvarma suojaaminen.

Asiantuntija: turvallisuusasiantuntija Aku Pänkäläinen, Finanssiala ry