Maija Rouvinen selaa viljelypäiväkirjaansa. Se kertoo tarkasti, että vuonna 1998 hänellä oli 11, seitsemän vuotta myöhemmin 24 ja viime vuonna jo 52 erilaista minttua.
– En muista, miten näin pääsi tapahtumaan, Maija pudistelee päätään.
Pian hän kuitenkin johdattelee rakkaan kasviharrastuksensa alkuvaiheeseen.
– En juo kahvia, vaan yrttiteetä. Huomasin, että mintuissa on niin paljon erilaisia makuvivahteita, että niitä pitää ruveta harrastamaan.
Maija oppi, että kaikki mintut sopivat teen maustamiseen, mutta jotkin niistä ovat siinä ylivertaisia. Niihin hänen laskuissaan kuuluvat voimakasmakuiset marokon- ja suklaaminttu sekä erilaiset piparmintut, etenkin sitruunapiparminttu. Kun niiden lehtiä hauduttaa kuumassa vedessä ja sipaisee teen sekaan hunajaa, makunautinto on valmis.
Miedommat omena-, inkivääri- ja taskentinminttu sekä osa vihermintuista ryydittävät puolestaan monenlaisia ruokia lampaanviulusta aina salaatteihin ja kakkuihin saakka.
Yrtit ovat lunastaneet paikkansa myös koristetarhassa. Alkukesästä mintut kasvavat rehevästi ja pysyvät kauniina, sillä Maija saksii säännöllisesti uutta kasvua teeaineksiksi. Loppukesästä ilmestyvät kukat ja perhoset. Silloin paikalliseen kameraseuraan kuuluva Maija kiertää minttutarhaa ja taltioi värikkäitä liihottelijoita kuviinsa.
Mintuista voi nauttia myös tuoksutellen. Riittää kun mekon helma pyyhkäisee polun varrella komeilevaa bulgarianviherminttua, ja ilma täyttyy makeasta kukkaistuoksusta.
Mintut pitävät auringosta ja multavasta kivennäismaasta, mutta sopeutuvat lopulta monenlaisiin kasvuoloihin. Siinä piilee myös vaaransa.
– Varsinkin piparminttu ja tavalliset vihermintut leviävät aggressiivisesti. Hyvissä oloissa ne voivat valloittaa koko puutarhan. Maavarsilla leviäviä minttuja on toisaalta helppo pitää kurissa.
– Jo kymmenen sentin korkuinen reuna, esimerkiksi lauta tai rajausmuovi, pitää ne aloillaan. Isosta pesuvadista voi myös ottaa pohjan pois ja istuttaa mintun vatiin.
Innostuitko sinäkin mintuista? Poimi täältä ohjeet yrtin kasvatukseen.
Maija on istuttanut minttunsa suuriin ruukkuihin. Niistä ne eivät pääse valloitusretkilleen. Hän suosittelee ruukkuviljelyä muillekin kotipuutarhureille, ja esimerkiksi hieman rentovartisen omenamintun voi istuttaa jopa amppeliin. Minttuja ei kuitenkaan pidä laittaa muiden lajien kanssa samaan astiaan. Voimakaskasvuisina ne valtaavat astian helposti kokonaan.
Lähellä maanpintaa kulkeviin juuriin liittyy myös toinen tiedettävä asia.
– Mintut tarvitsevat lumisuojan. Jos talvi on ankara eikä lumipeitettä ole tarpeeksi, jopa kestävimmät minut voivat hävitä.
Sellaisina Maija pitää tavallista piparminttua ja monia viherminttuja sekä karjalan-, harmaa- ja kähäräminttua. Kohtuullisesti avomaalla talvehtivia ovat puolestaan marokon-, inkivääri- ja omenaminttu.
Maija saksii uutta kasvustoa säännöllisesti teeaineksiksi.
Pakkasten tultua hän leikkaa kasvustot pois ja kärrää ruukut multineen maakellariin. Sen kosteassa ja viileässä ilmassa minttujen juuret talvehtivat hyvin.
Minttujen talvehtiminen on Maijalle tärkeää luonnollisesti jo siitä syystä, että hän on niiden intohimoinen ystävä, mutta myös siksi, että hän saa yrteistä osan toimeentulostaan.
Keväisin puutarhuri lastaa pakettiautonsa täyteen minttuja ja suuntaa auton nokan Joroisista kohti Kuopiota. Hän on pitänyt torikojuaan kalakukkokaupungissa kolmisenkymmentä vuotta ja ehtinyt innostaa useat asiakkaansakin minttufaneiksi.
– Moni jo nykyään haistelee ja maistelee minttuosastolla ja miettii, mitähän ottaisi tällä kertaa.
Maijan suosikkimintut
- Marokonminttu kuuluu viherminttuihin. Teeminttuna yleisin. Raikkaan ja vahvan makuisia lehtiä kannattaa säilöä talven varalle kuivaamalla.
- Miedonmakuinen espanjanminttu höystää ruoat. Lehdet ovat kauniin malliset.
- Bulgarianviherminttu levittää makeaa kukkaistuoksua ympärilleen. Lehdet sopivat teehen, smoothieihin ja jälkiruokiin. Kakun päällä hentoiset lehdet lakastuvat nopeasti.
- Kähäräminttu on kaunis ja kestävä vihermintun lajike. Sen maku on väkevähkö, mutta somat lehdet ja liilat kukat tekevät siitä koristeellisen. Talvenkestävyydessään yksi parhaita.
- ’Buddleia’-harmaaminttu on maultaan mitätön, mutta koristetarhassa ehdoton harmaine lehtineen ja näyttävine kukintoineen.
- Omenamintun maussa on vihreän omenan vivahde. Mieto lajike sopii myös ruokiin. Mintuista matalimpia, noin 40-senttinen.
- ’Berries & Cream’ sopii maustamaan ja koristamaan jälkiruokia. Paksulehtisenä se ei heti lakastu.
Maijan vinkit: näin lisäät minttuja pistokkaista
- Leikkaa pistokkaat keväällä tai alkukesästä. Käytä terävää veistä. Leikkaa lehtihangan alapuolelta 5–10 sentin pituinen latva- tai välipistokas, jossa on 2–4 lehtiparia. Poista alimmat lehdet ja mahdolliset nuput tai kukat.
- Täytä ruukku ilmavalla kasvualustalla: kasvuturpeen ja kylvömullan tai kookoskuidun ja kylvömullan seoksella. Voit käyttää myös turvenappeja.
- Tökkää pistokas ruukkuun, sumuta multa ja levitä pistokkaiden päälle harso tai läpinäkyvä muovi. Juurruta pistokkaat varjossa ja sumuta tarvittaessa.
- Irrota juurtuneet pistokkaat varovasti ja siirrä ne omiin ruukkuihinsa jatkamaan kasvuaan.
Uudista aika ajoin
- Mintut alkavat vuosien mittaan taantua. Maijan mukaan ne saa pysymään elinvoimaisina, kun yrtit uusii kolmen–neljän vuoden välein. Hän neuvoo jakamaan juuripaakun keväällä pienempiin osiin ja istuttamaan niistä uusia pehkoja.
- Toinen tapa uudistaa minttu on ottaa siitä kesällä maavarsia, joissa on jo juuret valmiina. Riittää, kun maavarren leikkaa irti emokasvista ja tökkää sen tuoreeseen multaan kasvamaan.
- Kun minttua lisää maavarresta tai pistokkaista, sen kaikki lajikeominaisuudet siirtyvät jälkeläisiin.
Siemenestä vai taimesta?
- Siemenestä pystyy lisäämään vain muutamia viherminttulajikkeita – ne ovat melko mietoja, mutta väkevähköjä perusminttuja. Siemenestä lisääntyy myös ’Tiny Mint’, joka on lähinnä koristeeksi tarkoitettu pienilehtinen minttu.
- Aitoa piparminttua ja kaikkia tässä jutussa esiintyviä mintturisteymiä ja -lajikkeita saa vain taimina.
