”Neljä vuotta sitten näin sosiaalisessa mediassa tuttavani julkaiseman kuvan hapanjuurileivästä, jonka pinnassa oli viiltoja. Kuvio muistutti vehnäntähkää. En ollut koskaan nähnyt niin kaunista leipää. Tykkään haasteista ja hifistelystä. Kun löydän jotain mielenkiintoista, uteliaisuuteni herää ja uppoudun. Ahmin kaiken tiedon, mitä on saatavilla.
Tein oman hapanjuuren, aloin leipoa. Myöhemmin kävin hapanjuurileivonnan kurssilla ja ostin sen vetäjältä toisen juuren, jonka nimesin Vildaksi. Se on ruotsia ja tarkoittaa villiä.
Hapanjuurella leipominen on erilaista verrattuna teolliseen hiivaan. Tarvitaan vain vettä, vehnäjauhoa ja suolaa. Se on hidas prosessi, joka kestää jopa pari vuorokautta. Samalla se opettaa kärsivällisyyttä ja auttaa hidastamaan tahtia.
Onnistuneen taikinan tekeminen vaatii harjoittelua sekä oikeanlaiset raaka-aineet ja olosuhteet. Satoja leipiä leivottuani olen oppinut lukemaan taikinasta, mitä se tarvitsee ja milloin se on valmis.
Ennen paistamista koristelen leivät. Koristelu on loppuhuipennus, piste iin päälle. Leivän kupera pinta on kuin tyhjä taulu maalarille. Se on alusta, jolle voin luoda maailmoja ja jolla voin toteuttaa itseäni.
Kuviot tehdään viiltämällä taikinaan esimerkiksi partaterällä. Lopputulos on aina yllätys: kuvion näkee vasta, kun valmiin leivän ottaa uunista.
Aikoinaan leipiä saatettiin paistaa kylissä suurissa uuneissa, ja viillot olivat kuin nimikirjoitus. Kuviosta tunnisti, kenen leipä oli kyseessä. Hapanjuurileipureilla on edelleen oma tunnistettava käsialansa.
Teen sekä yksinkertaisia että pikkutarkkoja ja koristeellisia kuvioita. Viiltäminen on kuin piirtämistä. Poimin aiheita luonnosta ja teen usein kasviaiheita, mutta olen tehnyt myös kasvoja ja Muumien Pikku Myyn. Inspiraatio voi tulla mistä vain.
Aluksi kuvioiden tekeminen oli kiehtovinta koko prosessissa, mutta nyt tärkeämpää minulle ovat leivän koostumus ja maku. Hyvässä hapanjuurileivässä on aromikas, pehmeä, vähän sitkeä sisus ja ihanan rapea kuori.
Hapanjuurileipominen on jatkuvaa harjoittelua, sillä aina löytyy jotain uutta opittavaa. Seuraavaksi haluan oppia leipomaan ruisleipää.”
