Millainen historia talolla on?
Se syntyi suvun miesten voimin. Eno teki piirustukset, ja isä ja isänisä rakensivat talon. Se valmistui samana vuonna kuin synnyin. Perheessä oli jo kaksi lasta: minua kuusi vuotta vanhempi isoveli ja häntä vielä viisi vuotta vanhempi sisko. Kun minä olin tulossa, kerrostaloasunto ei enää oikein riittänyt.
Millaisia muistoja sinulla on talossa asumisesta?
Lähellä oli pieniä metsiä, joissa rakentelimme majoja. Yhteen tein maanalaisen huoneenkin. Kolme metriä syvä kuoppa pohjasavessa jäi kuitenkin vähälle käytölle, siellä oli aina hämähäkkejä, matoja tai muita örkkejä. Takapihalla pelattiin jalkapalloa ja ajeltiin mopolla.
Millainen oma huoneesi oli?
Kun sisko oli jo muuttanut kotoa, sain oman huoneen. Kun velikin lähti omilleen, sain häneltä isomman huoneen. Siellä minulla oli sohva ja 32 tuuman televisio, joka silloin tuntui seinän kokoiselta. Sohvan yläpuolella oli rikkaimuri. Ei tarvinnut nousta, että sain keksinmurut imuroitua. Ovessa luki, että ”sisään astuminen omalla vastuulla”. Pidin huoneessa myös laudanpätkää, jolla sain oven säppiin.
Pelottiko jokin asuinalueella?
Tollion metsässä oli vanhaa puustoa ja rotko. Se oli liian pelottava paikka varsinkin pimeällä. Lähellä oli myös talo, jonka rakentaminen oli jäänyt kesken. Sen lähellekään ei menty.
Mitä lapsuudenkotisi opetti sinulle?
Opin arvostamaan rauhaa ja vapautta. Omakotitalossa maalla sai juoksennella ja leikkiä, ja musiikkia sai soittaa lujaa. Jos saan itse lapsia, haluan kasvattaa heidät omakotitalossa.
Mitä talolle kuuluu nyt?
Se myytiin vajaat kymmenen vuotta sitten. Käyn ajeluilla katsomassa sitä, kun käyn kotiseudulla. Aina tulee tippa linssiin. Tuntuu hassulta nähdä, että omassa kodissa asuvat nyt toiset, jotka tekevät siihen muutoksia.
