Millainen historia talolla on?
Vuonna 1939 rakennettu rintamamiestalo oli jaettu paritaloksi. Siinä oli asunut sodan jälkeen yhtä aikaa kuusikin perhettä. Oma puolikkaamme oli ostohetkellä ihan pommikunnossa.
Asuimme pari ensimmäistä kuukautta talon pihalla asuntovaunussa, kunnes isäpuoleni sai rakennettua saunan ja remontoitua sisätilat asuttavaan kuntoon.
Millainen oma huoneesi oli?
Olin ainoa lapsi talossa, ja yläkerrasta tuli oma valtakuntani. Vinokattoisessa makkarissa oli oma piano, kasettisoitin kuulokkeineen ja pullea matkatelevisio, jonka antenni oli aina väärässä asennossa. En ollut vielä silloin kova sisustamaan, mutta pidin ruskeasta vuodesohvasta, johon sain majoitettua kavereita. Oma kylpyhuone ja iso vaatehuone olivat luksusta siihen aikaan. Ikkunastani oli merinäköala.
Myöhemmin yläkertaan rakennettiin Romeo ja Julia -henkinen parveke tikapuineen, joita pitkin eräs poika taisikin kiivetä huoneeseeni.
Oliko joku asia kiellettyä tai pelottavaa?
Melkein kaikki oli kiellettyä, jos kysyi aikuisilta. Liukastelimme laitureilla ja kuljimme veneillä, jotka eivät aina olleet merikelpoisia. Olin kiltti siihen nähden, millaisessa porukassa liikuin: Puistolan jengiä pidettiin Kotkan kauheimpana. Toisaalta alueen maine alkoi parantua juuri niihin aikoihin, kun muutimme sinne. Nythän se on eliittiseutua.
Mitä lapsuudenkotisi opetti sinulle?
Ympäristö oli mielettömän kaunis, joten opin arvostamaan luontoa ja rakastamaan merta. Isäpuoleni remontoi talon ja muisti aina sanoa, että hän oli tehnyt saunankin itse. Se opetti käsityön merkitystä.
Mitä talolle kuuluu nyt?
Se oli vastikään myynnissä, ja kävimme äitini kanssa esittelyssä. Talo oli edelleen jaettu kahtia, mutta muuten mikään ei ollut ennallaan. Pihamökin tilalla on moderni, laatikkomainen talo, joka peittää koko merinäköalan.
