Käsin veistetty hirsitalo on helppo erottaa muista Valkeakosken pientalojen näyttelyalueella. Räystäskorkeus yltää kadun puolelta 7,3 metriin. Kapea pääty esittelee heti kolme erilaista ikkunaa, joiden sijoittelu näyttää siltä kuin lapsi olisi ne piirtänyt.

Arkkitehtiopiskelija Juuso Horelli on 29-vuotias, mutta myöntää toivovansa, että hän pystyisi säilyttämään työssään lapsenmielisen, ennakkoluulottoman ajattelun. Luovuus tarvitsee tilaa, mihin koulii myös Horellin toinen intohimo, musiikki.

Horelli on keikkaileva pianisti. Vielä keskeneräisessä talossa on sähköurut, joihin mies voisi purkaa paineitaan, jos vain ehtisi. Toistaiseksi tontilla on soinut lähinnä pokasaha.

– Jos talo olisi biisi, olisi se Emerson, Lake & Palmerin Tarkus. Kappale on soinut raksalla monta kertaa, Juuso kertoo.

Helsingistä Valkeakoskelle vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa 2015 paluumuuttanut Horelli kuuli Länsi-Lintulan talonäyttelystä anopiltaan. Kymppitonnilla tontti, ei rakennustapaohjetta. Horelli oli taustoiksi pohtinut Tampereen teknillisen yliopiston kurssilla pientaloasumista – tai lähinnä sen ongelmia – ja päätti tarttua tarjoukseen.

Rakennusvuosi on pitänyt sisällään ajatustyötä, heittäytymistä ja kompromisseja. Huhtikuusta saakka Horelli on ollut virkavapaalla työstään arkkitehtitoimistosta ja viettänyt päivät rakennuksella. Musta huumori kukittaa arkea.

– Tämä on tämmöistä pientä luovimista. Parinsadan kilon ikkunan nostaminen ahtaassa välikössä toiseen kerrokseen ei paperilla vaikuttanut niin haastavalta kuin käytännössä.

Ikkuna on kuitenkin paikoillaan, ja jokainen työvaihe opettaa. Sen lisäksi, että rakennusprojekti on Horellille ensimmäinen, liittyy hirsitaloon paljon erityispiirteitä, kuten liitostekniikat ja rakenteen eläminen, jotka pitää huomioida kaikkialla.

– En alkuun edes tajunnut, kuinka vauhdilla talo painuu kasaan. Kasasimme kehikon joulukuussa ja maaliskuussa jouduin vääntämään säätöruuveja jättimäistä jakoavainta vasaralla hakaten. Talo rutisi, paukkui ja painui silmissä, muistelee Horelli.

Arkkitehtuuri on kiinnostanut Horellia pikkupojasta. Vanhemmat lukivat pikku-Juusolle talokirjoja iltasaduiksi.

Omassa talossaan hän on halunnut ajatella asumisen uusiksi, rikkoa perinteistä kaavaa. Miehen mukaan suunnittelua mietitään liikaa keskivertoasukkaan näkökulmasta. Toimintoja sijoitetaan perinteiseen pohjapiirustukseen RT-korttimitoituksella.

– Tehdään niin tavallista jälkeä, ettei se vaan ärsytä ketään.

Suunnittelun pohjaksi Horelli havainnoi perheensä asumistottumuksia ja tilankäyttöä. Siksi pienessä talossa ei ole lainkaan esimerkiksi perinteistä olohuonetta.

– Elämämme keskittyy keittiöön, missä vietämme aikaa perheen ja ystävien kanssa. Olohuone on meille tarpeeton tila, eikä harvoin käytettäviä tiloja kannata jatkuvasti lämmittää. Pyrin myös vähentämään tavaraa ja ihmisten koppiutumista omiin huoneisiinsa, Horelli kertoo.

Suorakaiteen muotoisessa talossa on 67,5 neliötä lämmintä tilaa sekä 23 neliön kylmä tila, jossa on sauna ja huone ovat päällekkäin. Välissä on tuulelta suojattu, katettu välikkö. Puulämmitteinen sauna on periaatteessa pihasauna, mutta sinne ei tarvitse kulkea taivasalla.

– Talon kaksi osaa ovat rakentaessa kasvaneet enemmän kiinni toisiinsa kuin alun perin ajattelimme.

Pääsisäänkäynti on keskellä talon pitkää takasivua, keittiön ja kodinhoitotilan välissä. Kodinhoitotilassa on pieni wc, suihkukaappi sekä tilaa ilmanvaihto- ja pesukoneelle.

Virallisia huoneita on yksi, tupakeittiö. Lisäksi talossa on neljä erilaista tilaa, joista yksi on varattu musiikille. Parvella on kaksi tilaa, joista toiseen muuttaa jossain vaiheessa perheen esikoinen. Toinen puoli on oleskelua varten, mutta sen tarkka käyttötarkoitus selviää myöhemmin.

Alakerran makuutilaan tulee 270 senttiä leveä vuode ja vaatekaappi. Pesämäisessä nurkassa leikitään tyynysotaa ja rakennetaan majoja lapsen kanssa, kuten tähänkin saakka.

Pohjakuvan perusteella 19 neliön tupakeittiö näyttää Horellin sanoin hikiluukulta. Vaikutelma on kuitenkin tilava ja avara, kun sinne astuu sisään.

– Korkeuden vaihdellessa vinolla katolla saa luotua jokaiseen tilaan omanlaisen luonteen.

Isäntä kertoo pyöritelleensä ahkerasti talon 3D-kuvaa. Mielikuvissaan hän on liikkunut tuntitolkulla talon sisällä. Vaikka talo on vielä kesken, Horellista tuntuu, kuin hän olisi jo asunut siinä jo pitkään. Talossa on helppo liikkua, eikä pussinpohjia synny.

– Lapset tykkäävät taloista, joita pääsee kiertämään ympäri.

Meillä lenkki on pystysuunnassa, ensin sisäportaita ulos ja kylmältä puolelta alas.

Lisäksi välitilan ja kolmen sisäänkäynnin kautta taloa pääsee kiertämään ulkokautta moneen suuntaan.

– Kuin kulkisi metsässä, välissä on hieman puita, mutta pääset etenemään.

Käsin veistetty massiivihirsi ei ole nykyisin tavallinen valinta omakotitaloon. Sen Horelli valitsi kestävyyden ja hengittävyyden mutta myös ulkonäön takia.

– Talon juttu on se, että jokainen ikkuna on erinäköinen ja kaikki on tehty itse. Jos olisin tuonut oman kotikutoisen rakennustaitoni koneella työstetyn hirren rinnalle, lopputulos olisi ristiriitainen, arkkitehti hymähtää.

Vakuuttavan näköisen hirsiseinän paksuus on 25 senttiä. Isoimmat hirret ovat 60 sentin korkuisia. Kehikko veistettiin käsin ja koekasattiin Virossa. Hirsien välissä on eristeenä lampaanvillaa, yläpohjassa lisäeristeenä on selluvilla. Muovia on käytetty vain välttämättömään.

– Olen työn jälkeen todella tyytyväinen. Virolaiset ovat hyviä hirsirakentamisessa, Horelli kiittää.

Toisin kuin moni muu nykytalo, hirsitalo on tehty kestämään ainakin parisataa vuotta. Sitä on myös helppo myöhemmin muunnella ja korjata. Rossipohjassa pystyy tarvittaessa vaihtamaan putkia ja tekemään muita huoltotöitä. Silti Horellia hirvittää vesieristeen kodinhoitotilaan muodostama muovikalvo. Entä jos alle kertyy kosteutta, joka ei pääse mistään pois?

Talo näyttää kaikkea muuta kuin peruskuutiolta. Räystäskorkeus on matalassa päässä 3,4 metriä ja korkeassa päässä 7,3 metriä. Matala pääty on etelään, jonka puoleisella seinällä ikkuna-ala on jätetty minimiin. Siis täysin vastoin suunnittelunormeja.

– Talon ja ikkunoiden suunta on mietitty niin, että talossa on luonnonvaloa silloin, kun olemme kotona eli iltapäivästä iltaan.

Taloon on tulossa myös ikkunaluukut, jotta vaipan lämpö ei karkaisi silloin, kun perhe ei talvisin ole kotona. Toistaiseksi ongelmana ovat käsittelemättömän hirren rusketusrajat.

– Seinä ei harmaannu luukun alta. Luulen, että varsinaiset luukut kannattaa tehdä vasta muutaman vuoden päästä, kun hirsi on tummunut, Horelli pohtii.

Hirsi tasaa lämpötilaeroja. Kuuminakin päivinä sisälämpötila pysyy alle 20 asteessa.

– Rakennusmääräykset pakottavat laittamaan koneellisen ilmanvaihdon, vaikka ilma vaihtuisi painovoimaisestikin. Ikkunoissa on jo korvausilmaventtiilit, ja ylös on mahdollista tehdä lisää ilmanvaihtoa. Lämmin ilma pääsee kiertämään hyvin avoimessa tilassa.

Sähköt koodataan pikkutietokoneelle. Siihen liitetään valaistus sekä lämpötilaa, kosteutta ja hiilidioksiditasoa mittaava järjestelmä, josta huolehtii yhteistyökumppanina oleva Hämeen ammattikoulu.

Talossa on erikoisia ratkaisuja, joiden toiminnasta kukaan ei ole varmuutta ennen käyttöönottoa. Yksi mielenkiinnon kohde on kylmänä pidettävässä erillisrakennuksessa, jossa on päällekkäin sauna ja pieni huone. Satunnaisesti ja vuorotellen käytettävien tilojen välissä on toki paksu eristekerros, mutta toimivuus on vielä osin arvoitus.

Yksi Valkeakosken pientalonäyttelyalueen eduista on ollut rakentamisen vapaus. Se on toteutunut niissä rajoissa, mihin rakennustarkastaja on pystynyt venymään. Yksi tärkeimmistä on esteettömyys. Vessan leveys on vain 60 cm, portaikon 68 cm, eikä korkealla rossipohjalla olevan taloon pääse esteettömästi.

Isoin oppi Horellille on ollut, että talohankkeen pitäisi lähteä rakennusmateriaalien tuntemisesta ja siitä, millaiset mitoitukset ja yksityiskohdat kohteeseen sopivat.

– Tilaa ei kannata miettiä vain tietokoneen ruudulla. Pitäisi yrittää eläytyä siihen, mistä materiaaleista talo rakennetaan, miltä se tuntuu ja miten sitä eletään.

Horellin mielestä pientalorakentamisen tulevaisuuden tulisi olla arkkitehtivetoisempaa. Talot olisivat yksilöllisiä, eikä rakentaminen saisi olla niin bisnespainotteista.

– Kehottaisin käyttämään aikaa ajatteluun. Miettikää tarkkaan, millaista oma asuminen on, mitä talolta ja asumiselta haluaa ja minkä kaiken talosta voi jättää pois, haastaa Horelli.

Palataan vielä musiikkiin. Millainen biisi Tarkus onkaan?

– Hassu perusriffi tulee rummuista ja bassoista. Tätä rikkovat synaosat, jotka Emerson soittaa itse hammondilla. Ne muuttavat biisin tunnelman täysin, kuvailee Horelli.

Jos tuo rajoja rikkova musiikki olisi rakennus, se olisi varmaankin tämä talo, jossa on mietytty uudella tavalla tiloja ja niiden käyttöä, rakennusmateriaaleja, ekologisuutta ja asumismukavuutta. Vasta aika näyttää, kuinka tilat toimivat käytännössä

– Tämä on ollut minun projektini, mutta koti meille kolmelle. Päätavoite on, että perheemme viihtyy talossa.

Rakennuttajan muistilista

Kahden aikuisen koti on 22 neliön tilaihme

Kommentti: "Uskottava se on: uusi omakotitalo voi olla aito vaihtoehto kerrostalokaksiolle"