Sari Stenfors herää joskus keskellä yötä siihen, että punaiset ledivalot vilkkuvat hänen kerrostaloyksiössään Helsingissä. Hän kapuaa paniikissa parvelta alas ja poistaa valohälytyksen iPadista, jonka avulla hän  hallinnoi kotinsa valaistusta. Sen jälkeen Sari soittaa lapsilleen San Franciscoon ja kysyy, missä palaa? 

− Ei missään. Lapset ovat paahtaneet leipää, ja se laukaisi herkän palohälyttimen. Hälytinjärjestelmä on yhteydessä iPadiini, joka reagoi Amerikan-kotimme lämpötilan muutoksiin, Sari kertoo nauraen.

Sari Stenfors on tekoälytutkija. Hän tutkii digitaalisia tulevaisuuden ratkaisuja, jotka helpottaisivat ihmisten arkea. 

− Utopiassani ihmiset ovat onnellisia. He saavat keskittyä taiteisiin, tieteeseen ja hauskanpitoon. Robotit laittavat ruokaa ja tekevät tylsät työt.

Sari on asunut San Franciscossa 1990-luvulta lähtien. Kaupunki on läsnä myös Sarin ja hänen miehensä Mårtenin yksiössä Töölössä. Golden Gate -siltaa esittävän valokuvatapetin keskellä on piste. Siinä on heidän toinen kotinsa.

Sari on muuttanut Pohjois-Amerikan mantereella paikasta toiseen niin monta kertaa, että hän ei muista edellisten kotiensa lukumäärää. Kosmopoliitti tutkija matkustaa työnsä puolesta ympäri maailmaa ja Suomeenkin useita kertoja vuodessa. Siksi oli tarpeen perustaa Helsinkiin tukikohta, joka tuntuisi kodilta.

− Hotellissa asuminen on tylsää ja tulee usein kalliiksi, Sari sanoo.

Sari hankki yksiön kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna se modernisoitiin lattiasta kattoon taloyhtiön putkiremontin yhteydessä. Remontin suunnitteli arkkitehti Samppa Lappalainen, joka sai Sarilta selkeän ohjeistuksen yksiön toimintojen suunnitteluun: ”Nukkumapaikat kahdeksalle henkilölle. Ruokailumahdollisuus kahdelletoista henkilölle ja keittiö, jossa mahtuu kokkaamaan isolle porukalle. Paljon säilytystilaa sekä paikka, jossa voi käydä öisin videoneuvotteluja herättämättä puolisoa tai vieraita.”

Sarin yhteistyökumppanit ovat amerikkalaisia, ja aikaero mantereiden välillä on kymmenen tuntia. 

− Sampalla on onneksi hyvä, sarkastinen huumorintaju ja loistavia ideoita, Sari toteaa.

Aloitetaan nukkumapaikoista. Arkkitehti suunnitteli ikkunan eteen seinän pituisen laverisohvan, jonka alla on kaksi patjoilla pehmustettua vetolaatikkoa. Laatikoissa nukkuu kaksi vierasta. Laverin päällä on myös tilaa kahdelle henkilölle, mutta vielä pitäisi löytyä pedit neljälle. Sari nostaa vetolaatikoista ekstrapatjat, jotka levitetään lattialle. Petivaatteet ovat isojen selkänojatyynyjen täytteenä. Huippuidea! 

Sarin ja Mårtenin vuode on parvella avokeittiön yläpuolella. Kun Mårten kipuaa metallitikkaita ylös, hän joutuu hivuttautumaan patjalle pää edellä, kääntymään ympäri ja nousemaan vasta sitten istumaan. Tosin pitkältä mieheltä se onnistuu ainoastaan kumarassa.

− Ei haittaa. Nukun tässä kapselissa tosi sikeästi.

Keittiö on kompakti. Laatikostoissa on tilaa kymmenille kupeille ja lautasille. Niitä tarvitaan, kun Sari kokkaa vierailleen intialaistyyppisen illallisen.

Hetkinen − mihin hän kattaa sen? Mårten ja Sari avaavat patinoituneen klaffipöydän, joka täyttää noin puolet huoneen lattiasta. Tilan toisessa päädyssä on arkkitehdin suunnittelema jatkettava sivupöytä, joka sopii täydellisesti toisen pöydän jatkoksi. Entä tuolit? Taittopöydässä on väliköt, jonne tuolit säilötään, kun pöytä on kasattuna. Nerokasta.

Seuraavaksi Sari esittelee neuvotteluhuoneet. Eteisen päädyssä on kodinhoitotila. Sari asettaa kannettavan tietokoneensa avohyllylle ja sulkee oven. Ei saa häiritä!

Toinen neukkari on pikkuruisessa kylpyhuoneessa. Mårten istuutuu wc-pöntön päälle ja nostaa allastasoon kiinnitetyn kannen ylös. Työtila on valmis.

− Pönttö on mainio työtuoli, Mårten vakuuttaa.

Kosmopoliittikoti on kuin kodikas designhotelli. Välillä siellä vain pyörähdetään niin, että ehtii juuri ja juuri paidan vaihtaa. Joskus taas Sarilla ja Mårtenilla on monta kuukautta aikaa nauttia sen tunnelmasta.

Samppa Lappalainen valitsi ensin harmaan sävyt, joihin Mårten yhdisti lempiväriään.

Jos Sari olisi valinnut värit, koti olisi yhtä mustavalkoinen kuin hänen vaatekaappinsa sisältö.

− Annoin miesten suunnitella sisustuksen ja värit, koska he osaavat sen paremmin kuin minä, Sari sanoo.

Tehokkuudesta huolimatta kotoisuus on säilytetty.

− Kotimme on kuin sveitsinveitsi: kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Lisäksi sijainti on ihanan keskeinen mutta silti rauhallinen.