Tiukka savi selätetty! Paula perusti läpi kesän kukkivan keitaan kookkaisiin kerroksellisiin kohopenkkeihin

”Puutarha on minulle kuin elävä taidegalleria. Olen halunnut luoda siitä kukkivan keitaan kumpuilevien metsä- ja peltomaisemien keskelle. Sykähdyttävän kauniit näkymät ympäröivään luontoon oli yksi syistä rakentaa kotini tälle paikalle kymmenisen vuotta sitten. Maisema ei jätä kylmäksi, edes talvipakkasilla.

Puutarhaa perustaessani ajattelin ensisijaisesti tunnelmia – mitä haluan nähdä ja tuntea. Paikka on minulle ennen kaikkea ilon lähde, siksi kasvatan niin paljon kukkakasveja. Kasvit ja niiden yhdistelmät saavat mielestäni olla niin veikeitä, että ne saavat katsojansa hymyilemään. Itseäni jaksaa vuosi vuodelta ilahduttaa kultahehkun ja ’Rose Queen’ -japaninkurjenmiekan vuoropuhelu – vaalean liilan ’Rose Queenin’ terälehtien keltaiset laikut toistavat täydellisesti kultahehkun pallokukkien väriä.

Draamaa luon tummanpuhuvilla sävyillä. Luumunmustat tulppaanit, mustanruskea suklaakosmos sekä luumun ja persikan sävyinen ’Mai Tai’ -kellukka on vaikuttava alkukesän yhdistelmä. Kiinnitän huomion myös siihen, kuinka aurinko liikkuu puutarhan yllä ja kuinka se vaikuttaa kasvien ulkonäköön. Paikkoihin, joihin aurinko porottaa, valitsen voimakkaan värisiä kasveja. Puiden katveessa loistavat vaaleat sävyt. Ilta-aurinkoa vasten olen valinnut korkeita ilmavia kasveja, kuten virginiantädykköä, preeriamesiangervoa ja lehtoängelmää, joiden siluetit korostuvat päivän viimeisissä auringonsäteissä.

Kasveja valitessani mietin yleensä ensin värejä, sitten muotoja. Periaatteeni on, että jos värit ovat harmonisesti sopusoinnussa, voin ilotella muodoilla. Pyöreää ja suippoa, sileää ja rosoista, hentoa ja jykevää lähekkäin. Jos taas väreissä on isoja kontrasteja, saa muotokieli olla harmonista. Näin puutarhassa vallitsee rauha. Paikoin annan värien räiskyä periaatteideni vastaisesti.

Mietin toki myös kasvien korkeutta ja sijoittelua. Eteen jäävät kasvit saavat toimia ikään kuin kevyenä esirippuna taakse jääville kasveille. Korkeat kasvit sijoitan istutusalueiden keskelle enkä koskaan valitse kasveja, jotka tukkivat näkymän täysin.

olen rakentanut puutarhani etelärinteeseen tasatulle pengerrykselle. Maaperä on tiukkaa savea, eikä siihen voi istuttaa mitään. Olen ratkaissut ongelman kasaamalla kohopenkkejä suoraan savimaan päälle. Kasvualustana on kalkittu hiekkapitoisen mullan ja hevosenlannan sekoitus. Puut ja pensaat kasvavat lähemmäs metrin korkuisissa loivissa kohopenkeissä, perennoille ja yksivuotisille kasveille on riittänyt vajaan puolen metrin syvyys.

Jotta maa pysyy kosteana ja kasvien juurilla riittää tilaa kasvaa, olen tehnyt penkit 2–3 metrin levyisiksi ja useamman metrin pituisiksi. Syväjuuriset kasvit, kuten hortensiat, ruusut, pionit ja japaninkurjenmiekat, olen sijoittanut keskelle kohopenkkiä. Reunoille ovat päässeet kuivemmassa viihtyvät kasvit, kuten timjamit, kaunokaiset, kurjenpolvet ja koristeheinät. Muut kasvit ovat näiden välimaastossa.

Muodoiltaan istutusalueeni ovat kaarevia ja toisiaan myötäileviä. Siten niiden väliin muodostuu hauskoja polkuja kuin itsestään.

Silmä lepää maisemassa, jossa on ulottuvuuksia. Siksi kerroksellisuus on tärkeää. Kerrokset auttavat hahmottamaan tilaa ja saavat puutarhan tuntumaan runsaalta. Vaikka omassa puutarhassani ei kasva suuria vanhoja puita, hillittykasvuiset omenapuut ja erilaiset kirsikat tuovat korkeuseroja polkujen varsille. Vain parimetriseksi kasvava ’Latvian Matala’ -kirsikka on osoittautunut aivan mahtavaksi hyöty- ja koristepuuksi. Se ei varjosta liikaa tai tuki maisemaa. Se on myös erittäin satoisa.

Sanotaan, että puutarhassa kokonaisuus ratkaisee, mutta itselleni yhtä tärkeitä ovat yksityiskohdat. Talon kuistilta avautuvassa kukkapuutarhassa kulkiessani löydän päivittäin jotain pientä uutta koettavaa. Kun askellan pitkin kaartelevia polkuja, näen istutukset uusista kuvakulmista, voin koskettaa huojuvia heiniä, nuuhkaista ruusuja ja ihailla vesiaiheiden heijastuksia.

Minusta on hauskaa kokeilla ja oivaltaa. Esimerkiksi kuunliljojen väleihin olen istuttanut sinilaukkoja, jotka kukkiessaan luovat illuusion aivan uudesta kasvilajista. Keväisin ripottelen harvakseltaan yksivuotisten kasvien siemeniä sinne tänne monivuotisten kasvien sekaan.

Kasvukauden edetessä saan iloita näistä suloisista yllätyksistä. Lähelle katsoessa kyse ei ole määrästä, vaan yksikin kukka yllättävässä paikassa voi sykähdyttää. ”

Oikaisu 18.12.2026: korjattu oikea paikkakunta