Köynnösvehkat lumoavat lehdillään – miten niitä tulisi hoitaa, mikä on paras kasvualusta ja mitkä köynnösvehkat ovat helpoimpia?
Köynnösvehkat ovat nousseet suureen suosioon huonekasviharrastajien keskuudessa. Osalla niistä on haastavan kasvin maine. Kysyimme kasvitieteilijä Visa Lipposelta, mitkä ovat hoidon kompastuskiviä ja mitä köynnösvehkaa hän suosittelisi aloittelevalle harrastajalle.
Köynnösvehkoja (suku Philodendron) tunnetaan yli 600 lajia, ja viime aikoina markkinoille on tullut useita uutuuksia. Pääsääntöisesti ne ovat köynnöksiä tai ainakin köynnöstäviä, mutta joukkoon mahtuu myös puumaisia tai pensasmaisia lajeja. Luonnonlajien lisäksi myynnissä on myös jalostettuja lajikkeita.
Monet köynnösvehkat viihtyisivät parhaiten kasvikaapissa, mutta useimpien valtava koko muodostuu niissä ongelmaksi. Solukkoviljelyn avulla lisätyt kasvit myydään usein hyvin pieninä, joten lehtien tulevaa kokoa ei välttämättä hoksaa kasvia ostaessaan.
Asuinhuoneessa kasvattaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Pääsääntöisesti köynnösvehkat vaativat valoisan paikan, joka on kuitenkin suojassa suoralta auringolta. Ne kastellaan kunnolla, kun kasvualusta tuntuu kuivalta. Liikamärkyys mädännyttää juuret, ja liikakuivuus voi ruskettaa lehtien kärkiä ja kellastuttaa vanhimmat lehdet. Köynnöstävät lajit viihtyvät parhaiten, jos ne tuetaan pystykasvuisiksi tukikeppiin.
Vehkakasveille on kehitetty erilaisia kasvualustoja, ja yksi suosituimmista on kookoskuidun, kaarnan ja perliitin seos. Sen haittapuoli on, että kuivuessaan se muuttuu kevyeksi ja kasvi ruukkuineen kellahtaa helposti nurin. Itse käytän tavallista kukkamultaa, jossa on ilmavuutta lisäämässä joko perliittiä tai hohkakiveä sekä ruukkuun painoa tuomassa hiekoitussepeliä.
Helppohoitoisin on herttaköynnösvehka, P. hederaceum subsp. oxycardium (syn. P. scandens), eri lajikkeineen. Se ei ole niin tarkka kastelun suhteen, ja sitä voi kasvattaa myös amppelissa. Samettiköynnösvehka, P. hederaceum subsp. hederaceum (syn. P. scandens f. micans) on samankaltainen, mutta vaatii hieman tarkempaa kastelua, sillä liian märkänä tai kuivana sen lehtiin tulee ruskeita laikkuja.
Nukkaköynnösvehka (P. squamiferum) sopii altakasteluruukkuun mutta vaatii isolehtisenä paljon tilaa. Muita helppoja ovat muun muassa köynnöstävä Philodendron billietiae, melko hidaskasvuinen ja kasvutavaltaan lähinnä pensastava P. ’Birkin’ sekä pensastavat peikonkämmen (P. bipinnatifidum), P. ’Imperial Red’ ja P. ’Imperial Green’.
Köynnösvehkojen kasvattajien kannattaa varoa etenkin ripsiäisiä. Ne syövät isot ja näyttävät lehdet nopeasti kellertävä- tai ruskehtavalaikkuisiksi ja niistä on hankala päästä eroon.
