Usein toistettuna vesipesu tehoaa parhaiten kirvoihin, joiden kaikki kehitysasteet ovat kasvisolukon pinnalla. Se voi vähentää myös vihannespunkkien määrää. Ripsiäiset sen sijaan voivat hyötyä kosteudesta ja suihkuttelusta.

Älä tehosta käsittelyä pesuaineella tai mäntysuovalla, joita ei ole hyväksytty torjunta-aineeksi. Saippualiuos poistaa lehden pinnalta suojaavaa vahakerrosta, mistä voi olla haittaa kasville ja etua ötököille.

Biologisessa torjunnassa luonnon omat hyötyeliöt osallistuvat kasvintuhoojien hävittämiseen. Torjuntaeliöt ovat ihmisille ja eläimille vaaraton ja luonnonmukainen vaihtoehto torjunta-aineille. Biologinen torjunta sopii kotioloihin ja viherhuoneeseen, mutta lentävien torjuntaeliöiden käyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa hyvin avonaisissa tiloissa. Kasvien tarkkailu on avainasemassa torjunnan onnistumisessa, sillä hyötyeliöt kannattaa levittää kasveihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuholaisten ilmaannuttua.

Jos mietit sopivaa torjunta-ainetta, hyödynnä Kasvinsuojeluainerekisteriä: kemidigi.fi/kasvinsuojeluainerekisteri. Valitse sisätiloihin ja kyseisen tuholaisen torjuntaan hyväksytty valmiste ja noudata käyttöohjeita. Huomioi torjunta-aineiden varoajat, jos käytät torjuntaeliöitä.

Tunnista: Noin puolen millin mittainen ja väritykseltään vaihteleva kehrääjäpunkki on vaikea havaita paljain silmin. Elää seitin suojissa lehtien alapinnoilla ja lehtihangoissa.

Tuho: Lehtien yläpinnalle ilmestyy keltaisia pilkkuja, ja lehdet kellastuvat ja kuihtuvat vähitellen. Viihtyy kuivassa ja lämpimässä huoneilmassa ja leviää seitin avulla uusiin kasveihin.

Suosikkikasveja: Erittäin monet lajit, kuten esimerkiksi maijat, muratit ja tuonenkielo.

Torjunta: Hankalaa, sillä tuholainen voi talvehtia kasvin lisäksi esimerkiksi ruukussa ja kasvituissa ja aloittaa lisääntymisen kevätpuolella. Lehtien alapintojen sumuttelu heikentää punkkien elinoloja. Kasvustoon voi ruiskuttaa luomuhyväksyttyä öljypohjoista Carbon kick booster -valmistetta. Biologinen torjunta: ansaripetopunkit ja kalifornianpetopunkit.

Tunnista: 2–4 millimetrin pituiset hyönteiset näkyvät paljain silmin ja elävät tiheinä yhdyskuntina nuorissa kasvinosissa, lehtien alapinnoilla ja nupuissa. Väritys vaihtelee lajin, olosuhteiden ja ravinnon mukaan.

Tuho: Imee kasvinesteitä, jolloin kasvu kärsii ja versoista voi tulla epämuodostuneita. Nuput voivat jäädä avautumatta. Erittää mesikastetta ja voi levittää virustauteja.

Suosikkikasveja: Esimerkiksi kiinanruusu ja ruukkuruusu.

Torjunta: Pehmeäihoisena helppo torjua suihkuttamalla vedellä useita kertoja. Biologinen torjunta: harsokorennon toukat ja kaksipistepirkot tehokkaita kirvojen yleispetoja.

Tunnista: 1–2 millimetrin pituinen valkoinen hyönteinen elää lehtien alapinnalla ja lähtee lentoon, kun kasvia heilauttaa.

Tuho: Imee kasvinesteitä, jolloin nuorista kasvinosista tulee epämuodostuneita. Erittää tahmaista mesikastetta.

Suosikkikasveja: Etenkin pehmeälehtiset lajit, kuten kiinanruusu, joulutähti ja verenpisara.

Torjunta: Vaatii useita käsittelyjä torjunta-aineella. Biologinen torjunta: keltaiset liima-ansat jauhiaisten tarkkailua ja lentävien aikuisten torjuntaa varten, swirskii-petopunkit ja jauhiaiskiilukaiset.

Tunnista: Villakilpikirva on pumpulimaisen vahavillan peitossa, kilpikirvaa suojaa puolestaan kova ruskea tai vaalea kuori. Paljain silmin havaittavat ja paikallaan kököttävät ötökät elävät lehtien alapinnoilla, lehtihangoissa ja varsissa sekä erittävät mesikastetta.

Tuho: Imevät kasvinesteitä, jolloin kasvu kärsii ja lehdistä tulee epämuodostuneita.

Suosikkikasveja: Kovalehtiset ja vahapintaiset kasvit, kuten palmut, viikunat, sitrukset, kämmekät ja kaktukset.

Torjunta: Vaatii sitkeyttä, sillä aikuinen munii kilven tai vahavillan suojissa valtavan määrän munia. Suihkutettavan torjunta-aineen tehoa voi edistää irrottamalla kilpikirvat ennen käsittelyä. Kädet ja työvälineet kannattaa pestä huolellisesti, jottei niiden mukana leviä pienen pieniä toukkia tai munia uusiin kasveihin. Villakilpikirvojen biologiseen torjuntaan sopivat amerikanleppäpirkot ja feromoniansat. Kilpikirvoja vastaan ei tällä hetkellä ole biologista torjuntakeinoa.

Tunnista: Noin millimetrin mittaisen ja pitkulaisen tuholaisen erottaa suurennuslasilla. Väri on harmaa, ruskehtava, musta tai kirjava, ripsireunaiset siivet vaaleat. Nuoren yksilön sotkee helposti koisokirvaan.

Tuho: Imee soluista kasvinesteen, jolloin lehtiin, kasvupisteisiin, nuppuihin ja kukkiin ilmestyy vaaleita tai hopeanhohtoisia viiruja. Lehdet ja kukat voivat kuihtua.

Suosikkikasveja: Palmut, vehkat, fiikukset ja monet kukkivat kasvit. Meillä yleiset ripsiäislajit ovat lähes kaikkiruokaisia.

Torjunta: Torjunta on haastavaa, sillä ripsiäinen elää suojaisissa paikoissa ja munii kasvusolukon sisään. Lisäksi se koteloituu kasvualustaan. Vältä lehtien sumuttelua. Biologinen torjunta: siniset ja keltaiset liima-ansat ripsiäisten tarkkailua ja aikuisten torjuntaa varten, ripsiäispetopunkit sekä kesärikkaluteet.

Lähteet: Biologisen torjunnan asiantuntija Katrianna Leino, Tarhurinapu, Biotus.