1960-lukuisessa RT-kortissa on matalaperustusohjeet, joissa on kaksi perusvaihtoehtoa: erillinen perusmuuri, joka toimii samalla anturana, ja 60–100 mm:n vahvuinen betonilaatta maata vasten ja reunapalkkiperustus (reunavahvistettu laatta). Sokkelina on yleisimmin 20–40 senttimetriä korkea valesokkelirakenne, jolloin lattian pohjarakenteet mineraalivilloineen ja ulkoseinän puurungon alajuoksu eristeineen ovat hyvin lähellä maanpinnan tasoa. Myös kellariperustuksia tehtiin ja tietysti edellisten vuosikymmenien peruna rossipohjia.

Sokkeli-laattaperustuksessa laatan alla ei ole lämmöneristettä, koska RT-kortin ohjeen mukaan eriste asennettiin laatan päälle. Eristemateriaalina oli yleensä mineraalivilla. Tämä aiheuttaa sen, että jos laatan alla on hienojakoinen maa, jossa kapillaarinen kosteus pääsee imeytymään betonilaattaan, kosteus siirtyy siitä myös mineraalivillaan ja lattian alla oleviin puukoolauksiin.

Betonilaatan pintaan laitettiin kylmä- tai kylmä- ja kuumabitumisively. Kylmäsively on ollut hetkellinen ratkaisu kosteuden nousun estäjänä. Kylmä- ja kuumabitumisively on sen sijaan saattanut kestää kolmisenkymmentä vuotta. Näitä lattioita avattaessa on havaittu, että sivelyn läpi on usein päässyt kalkkia ja vettä. Näissä lattiarakenteissa on paljon vaurioita. Jos kotona on ummehtunut haju, pitää tällainen lattia ehdottomasti tutkia.

Valesokkelin tausta ei yleensä tuuletu. Siinä voi olla kiinni styroksilevy tai bituliittituulensuoja, jolloin ongelmia on odotettavissa, tai enemminkin niitä jo on. Yleensä pahimmat vauriot löytyvät talon nurkista, kun sadevesijärjestelmät eivät lisäksi ole toimineet ja syöksytorvesta purkautuvat sadevedet ovat päässeet kastelemaan niitä.

Niissä on yleensä sisäpuolella eristeenä Tojax (tutummin Toja), joka on sementti-puulastulevy. Se on asennettu suoraan muotin sisäpuolelle, ja betoniseinä on valettu siihen kiinni. Pinnassa on rappaus, joten se näyttää betoniseinältä. Jos salaojat eivät toimi eikä ulkopuolella ole kunnollisia vedeneristyksiä, kosteus on päässyt betoniseinän läpi Tojax-levyyn, joka on homehtunut. Kellariseinässä voi olla eristeenä myös puurunkoon kiinnitetty mineraalivilla, joka voi olla kastunut aika päiviä sitten ja homeessa.

Vesijohdot on voitu asentaa tuohon aikaan betonilaatan päällä olevan eristekerroksen tai jopa betonivalun sisään. Ellei niitä ole uusittu, ne vuotavat. Pattereiden lämpöjohdot ovat saattaneet kestää näihin päiviin, mutta niiden käyttöikä on nyt lopussa.

Lämpöjohdot saattavat kulkea myös lattian ulkoreunoilla, jolloin niiden lämpö lämmitti maaperää. Kun nämä putket uusitaan, on huolehdittava routaeristyksestä. Muutoin betonisokkeli katkeaa, ellei talo sijaitse routimattomalla soraharjulla. Ulkopuolisia routaeristyksiä 60-luvulla ei tehty.

Jos talossa on 70-luvulla yleisesti käytetty kaksoislaattaperustus, siinä voi olla mineraalivillaeriste laattojen välissä. Tällainen rakenne joudutaan yleensä purkamaan, jos talossa on sisäilmaongelmia.

Kyllä, aluksi tiiliputkilla. Myöhemmin vuosikymmenellä salaojituksessa käytettiin 80-millimetristä pehmeää, taipuisaa peltosalaojaputkea, jonka asentaminen suoralle pohjalle vaati melkoista huolellisuutta. Ne ovat maaperässä usein melkoisen lenkuralla. Salaojituksen toimivuus on lähes yhtä suuri ihme kuin joulupukin olemassaolo.

Yleinen ulkoverhous on vaakapaneelivuoraus. Sen alla on toisinaan tuuletusrako, toisinaan ei. Vaakapaneelin alla saattaa olla ilmarako, mutta seinä ei tuuletu kauttaaltaan.

Verhouksena voi olla myös osittain vaaka- ja osittain pystypanelointi. Jonkin verran on käytetty myös muita julkisivumateriaaleja, muun muassa tiiltä ja asbestisementtikuitulevyä.

Jos verhouksena on vaaka- ja pystypaneelia sekaisin, tuuletus katkeaa siinä kohdin, missä panelointi vaihtuu pystyyn. Panelointi voi olla myös kiinni bituliittituulensuojalevyssä. Ulkoverhouksen alareunat ovat vaarassa homevaurioitua tai jo vaurioituneet sadeveden vaikutuksesta.

Verhouksen pitäisi pystyä estämään sadeveden pääsy seinärakenteeseen, ja toisaalta sen pitäisi kuivua sateettomina aikoina. Tässä ulkoverhouksessa ei missään nimessä pidä käyttää lateksimaalia vaan käsitellä se öljymaalilla. Kun julkisivu alkaa rapistua ja maalit irrota, se pitää ehdottomasti kunnostaa, jotta ulkoseinärakenne ei vaurioidu.

Asiantuntija: tekniikan tohtori, ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen, Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot

Lisätietoja:

Hometalkoot.fi

Riskirakenne kuntoon: Koolatun lattian korjaus

Omakotitalon kuntotarkastus ja kuntotutkimus

Tunnista putkiremontin tarve