Vyöhykenumero on kuitenkin vain osviitta kasvien valintaan, sillä kasvupaikan olot voivat vaihdella paljonkin vyöhykkeen sisällä.
Nykyään vyöhykenumerot kirjoitetaan usein tavallisin numeroin. Monet taimistot merkitsevät vyöhykkeet edelleenkin roomalaisin numeroin I–VIII.
Vyöhykejaon on tehnyt meteorologi Reijo Solantie. Sen perustana ovat ilmasto ja maantiede, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.
Kasvukauden pituus ja talven olosuhteet määräävät
Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talviolosuhteisiin. Ns. normipakkanen vaikuttaa talviolosuhteisiimme. Se lasketaan keskiarvona kolmesta kylmimmästä lämpötilan vuorokausiminimistä 30 vuoden ajalta.
Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi kasvillisuuden tulee kestää lunta ja routaa. Kylmistä talvistamme on kasvillisuudelle toisaalta myös hyötyä, sillä etelän kasvitaudit ja tuholaiset eivät selviydy pakkasistamme.
Kasvien menestymiseen vaikuttaa myös se, missä vaiheessa kasvukautta routa sulaa. Roudan haittoja voidaan torjua puiden juurille asetetuilla katteilla.
Vesistöjen läheisyys leudontaa
Paikallisilmastolla on myös merkittävä vaikutus, sillä vesistöjen läheisyys leudontaa ilmastoa. Meret lievittävät kovimpia pakkasia keskitalvellakin, Etelä-Suomen suuret ja syvät järvet lähelle joulua. Järvet karkottavat kukkimisaikojen halloja. Esimerkiksi Kanta-Hämeen suurjärvien seutu muodostaa kakkosvyöhykkeen saarekkeen keskellä kolmosvyöhykettä.
Alueen maastonmuodot vaikuttavat lähellä maanpintaa olevaan ilmakerrokseen eli pienilmastoon. Syviin laaksoihin kerääntyy kylmää ilmaa niin kesällä kuin talvella, kun taas kukkulat ovat niin kesän hallaöinä kuin kovilla talvipakkasilla ympäristöään lämpimämpiä.
Havupuut suojaavat
Myös kasvillisuus vaikuttaa pienilmastoon. Havupuiden reunustamat aukeiden pohjois- ja itäreunat ovat erityisen lämpimiä päiväsaikaan, sillä niissä auringon säteilyenergiaa muuttuu runsaimmin havaittavaksi lämmöksi. Puiden alla ollaan parhaiten suojassa sekä kovilta pakkasilta että halloilta, mutta päivällä on varjoisuudesta haittaa.
Muokatut maat ja mineraalimaat ovat vähemmän hallanarkoja kuin turvemaat tai heinikot. Järveen viettävä lounaisrinne hietamaalla, ylä- eli koillispuolellaan havumetsä, lienee paikallisilmastollinen ihannepaikka puutarhalle.
Yhteiskunnalle ja viljelijälle on suuri merkitys sillä, että viljelyyn valitaan sellaisia lajeja ja lajikkeita, joilla on mahdollisuus menestyä kasvupaikoillaan. Jos viljelyyn valitaan oikeanlaisia kasveja, niistä saadaan hyvä tuotto runsaan ja vakaan sadon muodossa. Käytännön hyötyä tulee sekä viljelijälle että koko kansantaloudelle.
Lähde: Ilmatieteen laitos
