Viherpiha

Istutussuunnitelma: talvenkestävät pensaat ja perennat

Pitkä ja kylmä talvi koituu usein arkojen lajien kohtaloksi. Kasvien talvehtimiseen vaikuttavat kasvuvyöhykkeiden lisäksi tontin pienilmasto. Esimerkkisuunnitelmaan on valittu helppohoitoisia talvenkestäviä pensaita ja perennoja.
Teksti Reija Rantakallio
Kuvat Tanja Pellikka
Mainos

Suomen puolimerellinen ilmasto on poikkeuksellinen manner- ja meri-ilmaston välimuoto, jossa talvet ovat toisinaan hyvin ankaria, toisinaan taas leutoja. Säät vaihtelevat myös talven mittaan niin, että suojasäätä ja vesisateita saattaa nopeasti seurata kireä pakkasjakso.

Kotimaiset luonnonkasvit selviävät yleensä hankalistakin talvista, mutta arat ja suotuisammista oloista peräisin olevat lajit kärsivät pitkistä talvista ja kovista pakkasista erityisesti lumettomilla alueilla.

Monet yleiset puutarhakasvimme ovat ulkomaista alkuperää, mutta ne ovat vuosikymmenten kuluessa sopeutuneet kasvuoloihimme. Parhaiten täällä pärjäävät lajit, joiden juuret juontavat Suomea vastaaville kasvualueille Pohjois-Amerikkaan, Kaukoitään sekä Luoteis- ja Itä-Aasiaan.

Suomi on jaettu kahdeksaan kasvu- eli menestymisvyöhykkeeseen sen mukaan, missä eri puuvartiset lajit menestyvät. Vyöhykkeet eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä kestävän kasvikannan lisäksi lajien talvehtimiseen vaikuttaa pienilmasto eli tontin tuulisuus, ilmansuunta, vesistöjen läheisyys ja esimerkiksi lumipeitteen paksuus. Pohjoista kohti mentäessä pienilmaston merkitys kasvaa.

Rannikkoseudulla talvimärkyys ja vuorotellen sulava ja jäätyvä kasvualusta koituvat monesti arkajuuristen perennojen turmioksi. Kestävät perennat pärjäävät pohjoisimmassakin Lapissa ja kukkivat upeasti runsaassa valossa. Ne saattavat menestyä siellä jopa Etelä-Suomea paremmin, sillä kasvien juuristo talvehtii suojassa paksujen kinosten alla.

Talvenkestävien pensaiden ja perennojen istutussuunnitelma

Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 7 x 4,5 metriä.

Kasvimäärät


  • 3 lumipalloheittä

  • 3 marjatuomipihlajaa

  • 3 kääpiöpalsamipihtaa

  • 4 tornionlaaksonruusua

  • 3 villapajua

  • 6 kesäpikkusydäntä

  • 7 siperianasteria

Malli-istutuksen kasvit noin 335 euroa.

Kasvien korkeudet


  • korkeimmat lumipalloheisi ja marjatuomipihlaja, 2–4 m

  • keskikokoiset villapaju ja tornionlaaksonruusu, 0,80–1,50 m

  • matalimmat kesäpikkusydän, siperianasteri ja kääpiöpalsamipihta 0,20–0,50 m.

1. Lumipalloheisi, Viburnum opulus ’Pohjan Neito’

Tuuheakasvuinen ja kestävä kotimainen lajike. Puhtaanvalkoiset kukat koristavat pensasta jopa neljä viikkoa kesäkuun puolivälistä lähtien. Viihtyy parhaiten tuoreessa maassa valoisalla, mutta ei kuitenkaan paahteisella paikalla. Lehdet saavat punaruskean syysvärin. Sopii yksittäispensaaksi tai ryhmään, jolloin istutetaan noin 1,5 metrin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 2–4 m

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Kasvuvyöhykkeet: I–VI

Hoito: Istutus tuoremultaiseen maahan ja lannoitus keväisin, jotta se jaksaa kukkia runsaasti. Kuivalla ja paahteisella paikalla heidet saavat vaivakseen kirvoja. Leikkaus tehtävä varoen ja vain vanhimpia ja kuivuneita versoja poistaen.

2. Marjatuomipihlaja, Amelanchier alnifolia

Muistuttaa isotuomipihlajaa, mutta on kasvutavaltaan sirompi, sillä versot kaartuvat hieman ulospäin. Kukkii kevätkesällä ja tekee runsaasti herkullisia, melko suurikokoisia marjoja. Syysväri on hehkuvan punainen. Mainio suoja-, tausta- ja aidannepensas, taimiväli 100–120 senttiä.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 3 m

Kukinta-aika: toukokuu

Kasvuvyöhykkeet: I–VI

Hoito: Ei vaadi erityistä hoitoa. Sietää hyvin tuulta ja maantiesuolaa ja sopii siten aidanne- tai suojapensaaksi kadunvarteen. Voimakkaita leikkauksia tulisi välttää. Vain kuivat ja vioittuneet versot poistetaan maata myöten.

3. Kääpiöpalsamipihta, Abies balsamea ’Nana’

Tiheäversoinen, matala havupensas, joka kasvaa hitaasti ja tulee pyöreäksi, halkaisijaltaan noin metrin levyiseksi. Tummanvihreät, kampamaisesti siirottavat neulaset ovat kiiltäviä. Menestyy parhaiten tuulensuojaisella paikalla kalkitussa ja hiekkapitoisessa, läpäisevässä maassa. Istutus noin metrin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 50 cm

Kasvuvyöhykkeet: I–VI

Hoito: Ei kaipaa säännöllistä hoitoa. Nuoret taimet suojataan lumettomilla paikoilla kevätahavalta esimerkiksi kuusenhavuilla. Lannoitus keväisin kompostilla ja samalla kalkin lisäys.

4. Tornionlaaksonruusu, Rosa majalis ’Tornedal’

Kukkii tuoksuvin, voimakkaasti kerrotuin kukin 3–4 viikkoa. Punaruskeat oksat kaartuvat hieman, ja uloimmat versot ovat piikittömiä. Kiulukoita ei muodostu lainkaan. Kasvupaikan suhteen vaatimaton pensas viihtyy sekä tuoreilla että kuivilla mailla. Kukinta on runsainta auringossa, mutta kestää pidempään kevyessä varjossa. Taimien istutus 90–100 sentin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 150 cm

Kukinta-aika: kesä–heinäkuu

Kasvuvyöhykkeet: I–VII

Hoito: Helpointa hoitaa leikkaamalla alas, kun kukinta heikkenee ja pensas alkaa näyttää risuiselta. Uloimpia versoja voi myös harventaa keväisin. Kannattaa välttää voimakasta typpilannoitusta, jotta kasvu säilyy hillittynä.

5. Villapaju, Salix lanata

Koristeelliset, hopeanharmaat lehdet sekä keväällä näyttävät, keltaiset norkkokukinnot ennen lehtien puhkeamista. Paksujen, miltei pyöreiden lehtien harmaa väri kehittyy kauneimmaksi auringossa. Pensas menestyy paremmin Pohjois- kuin Etelä-Suomessa. Leveäkasvuinen laji, joka on hyvä istuttaa noin metrin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 30–70 cm

Kukinta-aika: kesä–elokuu

Kasvuvyöhykkeet: I–VII

Hoito: Ei tarvitse vuosittaista leikkausta. Ränsistynyt pensas uudistetaan leikkaamalla se alas keväällä. Muiden pajujen tapaan villapaju versoo voimakkaasti ja kasvaa nopeasti uudelleen. Leikkauksen jälkeen lannoitetaan vasta seuraavana vuonna.

6. Kesäpikkusydän, Dicentra formosa

Kukkii läpi kesän pienin roosanpunaisin, sydämen muotoisin kukin. Sirot, voimakkaasti liuskoittuneet lehdet ovat sinertävän vihreät. Purppurasydän ’Luxuriant’ kasvaa kesäpikkusydäntä kookkaammaksi, ja sen kukat ovat purppuranpunaiset. ’Alba’-lajike on valkokukkainen. Paras kasvupaikka on tuoremultainen ja kosteutta pidättävä maa. Kuivalla paikalla kukinta taantuu ja kasvusto lakastuu loppukesästä. Istutus 40 sentin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 20–40 cm

Kukinta-aika: touko–syyskuu

Hoito: Hauraita versoja on käsiteltävä varoen. Taimet leviävät vähitellen laajoiksi kasvustoiksi. Niille kannattaa antaa kasvurauha useiksi vuosiksi. Jaetaan tarvittaessa syyskesällä, mutta uusia taimia saa myös irrottamalla emotaimesta tyvipistokkaita. Keväisin lannoitetaan kompostimullalla ja kastellaan aurinkoisilla paikoilla poutakausina. Aikaisin esiin nousevat versot suojataan keväthalloilta esimerkiksi kuivilla lehdillä.

7. Siperianasteri, Aster sibiricus

Sitkeä ja kasvupaikan suhteen vaatimaton perenna. Leviää suikertavan juurakkonsa avulla tiheiksi kasvustoiksi. Mykerökukkien keskusta on keltainen, laitakukat ovat sinivioletteja. Sopii kivikkoryhmiin, kestävä myös leikkokukkana. Taimien istutus 30 sentin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 30 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

Hoito: Viihtyy yhtä hyvin niin kuivassa, hiekkapitoisessa kivikkoryhmässä kuin tuoremultaisessa ja muhevassa kukkapenkissäkin. Ei vaadi säännöllistä jakamista ja uudelleenistutusta, mutta halutessa sen voi jakaa keväisin.

Lue lisää:

6 tapaa parantaa talvenkestävyyttä

Näin kasvuvyöhyke vaikuttaa kasvien valintaan

Helppohoitoisen perennapenkin kasvit

Julkaistu: 30.9.2015
Katso myös nämä