Mikä merkitys itsetunnolla on?
Itsetunto on positiivinen osa minäkuvaa. Minäkuvaan kuuluu, että ihminen tiedostaa realistisesti myös huonot puolensa. Itsetunto on itsensä arvostamista näistä puutteista huolimatta.
– Taustalla on ajatus, että elämäni on arvokasta, koska se on ainutkertaista. Vain minä voin elää tätä elämää, määrittelee psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen.
Sitten hän yllättää. Keltikangas-Järvisen mukaan itsetunnon merkitystä liioitellaan. Ajatellaan, että kaikki on mahdollista, jos vain uskoo itseensä tarpeeksi.
– Itsetunnolla on yhteyksiä moneen asiaan, kuten lasten koulumenestykseen ja elämän valintoihin. Itsetunto selittää kuitenkin näitä asioita hyvin rajallisesti. Sen tärkein merkitys on ennen kaikkea siinä, miten näkee elämänsä ja kuinka tyytyväinen siihen on.
– Itsetunto on henkisen tasapainon ja mielenterveyden säätelijä. Se auttaa palautumaan pettymyksistä.
Milloin se on hyvä, entä huono?
Ulospäin ei voi päätellä, kuinka hyvä tai huono itsetunto ihmisellä on. Se on jokaisen sisäinen kokemus. Hyvin itsevarma käytös voi olla keino peitellä epävarmuutta.
– Huonosta itsetunnosta voi kieliä se, että pitää onnistumisiaan sattumina (”kuka vain pystyy tähän”) ja epäonnistumisia totuutena itsestään (”tällainen minä olen”).
Yleisesti ajatellaan, että meillä suomalaisilla on huono itsetunto. Tästä ei ole Keltikangas-Järvisen mukaan mitään todisteita: ei kansainvälistä tutkimusta eikä tukea historiasta.
– Jollekin kohtelias käytös voi tarkoittaa sitä, ettei tuo itseään esille. Silti hänellä voi olla luja itseluottamus.
Keltikangas-Järvisen mukaan kaikki on hyvin, kun itsetunto on riittävä. Sitä ei ole tarvetta erityisesti vahvistaa.
– Rajaton luottamus omiin kykyihin on nykypäivän harhaa. Terveeseen minäkuvaan kuuluu realistinen käsitys itsestä.
Huonon itsetunnon piikkiin voidaan yrittää panna myös pettymys silloin, kun tavoitteet ovat olleet liian kovat. Hyväkään ei riitä, jos pyrkii mahdottomaan.
Miten lapsuus vaikuttaa?
Itsetunnon juuret ovat varhaislapsuudessa. Kun aikuinen vastaa lapsen hätään, lapsi saa varmuuden siitä, että on tärkeä. Sen merkitys on pienelle kaikenkattava.
Jo vähän isommalle lapselle keskeistä on tunne siitä, että vaikka hän tekee virheitä ja kokee pettymyksiä, vanhemmat yhä välittävät eikä heidän mielipiteensä lapsesta ole muuttunut. Kehut ovat tärkeitä silloin, kun ne tulevat aiheesta. Jos kehutaan kaikesta, lapsi ei opi arvioimaan itseään realistisesti.
Miten nähdä itsensä myönteisemmin?
Hyvän itsetunnon voi saavuttaa myös aikuisena. Voi pohtia, miten selittää onnistumisensa. Entä mokansa? Jääkö märehtimään pitkäksi aikaa pettymyksiä? Uskaltaako haastaa itseään?
Aikuisena voi määrätietoisesti hakea onnistumisen kokemuksia. Helpointa on ryhtyä tekemään uusia tai itselle haastavia asioita, mennä vaikka mukaan yhdistystoimintaan. Yhtäkkiä saattaa huomata, että tämä on minulle luontevaa.
Kannattaa myös pohtia, onko elämässä asioita, jotka syövät itseluottamusta. Jos töissä tai ystäväporukassa kokee itsensä aina vähän huonoksi, voiko niitä vaihtaa? Itsetuntoa syö nopeasti suhde narsistiseen ihmiseen. Tällaisella ihmisellä on lähes kaikkivoipa tunne omasta osaamisestaan, mutta samalla hän saa toisen tuntemaan itsensä ikuiseksi epäonnistujaksi.
Myös omia kipukohtiaan voi yrittää nähdä toisin. Voi muistella ja kysellä muiltakin hyviä asioita lapsuudestaan.
Lopulta kyse on siitä, hyväksyykö elämänsä sellaisena kuin se on.
– On tärkeää kokea, että arkinen ja maailman tavallisin elämä riittää. Se on merkittävä, koska se on minun elämäni, Keltikangas-Järvinen sanoo.
