Viherpiha

Istutussuunnitelma: lumikuormaa kestävät kasvit

Lumi toimii hyvänä lämmöneristeenä, mutta painava hanki voi myös katkoa ja rikkoa kasvien oksia. Paksulumisille paikoille voi suositella sitkeäversoisia pensaita, matalia havuja ja kestäviä perennoja.
Teksti Reija Rantakallio
Kuvat Tanja Pellikka
Mainos

Paksu lumikuorma ei ole istutuksia tehdessä useinkaan päällimmäisenä mielessä. Kannattaa silti miettiä mitkä lajit sietävät päälleen aurattavaa lunta ja mihin paikkoihin lunta on tapana varastoida pihalla. Avoimina pidettävien kulkureittien varsilla olevat kasvit joutuvat sietämään paksuja nietoksia, kun käytäviltä luotavat lumet kuormataan niiden päälle.

Myös katolta suojasäällä alas romahtavat hanget voivat murskata ja katkoa puuvartisten lajien versoja. Jos haluat istuttaa seinän vierustoille pensaita, valitse sitkeäversoisia lajeja: taikinamarjaa, erilaisia kurtturuusulajikkeita tai matalia pajuja. Saman vuoden versoilla kukkivat pensaat, kuten koivu- ja japaninangervot sekä pallohortensia, sopivat myös räystään alle, sillä ne voi leikata alas vuosittain.

Perennat eivät yleensä kärsi lumikuormista, koska niiden maanpäälliset osat kuihtuvat ennen lumen tuloa. Paksu hanki päinvastoin edistää niiden talvehtimista, sillä lumi on hyvä lämmöneriste. Talvivihannat lajit, kuten varjohiipat, pikkutalvio ja rönsyansikka, suorastaan vaativat lumisuojaa, sillä niiden lehdet kuivuvat herkästi kevätauringossa. Lumen puuttuessa niitä tulisi suojata kuusenhavuilla tai haravoimalla kasvustojen päälle lehtikariketta syksyisin.

Havukasvit eivät verso uutta kasvua lehtipensaiden tavoin, joten ne ovat arkoja painaville nietoksille. Runsaan ja märän lumisateen jälkeen oksat on hyvä ravistaa varovasti puhtaiksi. Maanmyötäisesti kasvavat lajit, kuten tuivio ja monet katajat, sen sijaan pärjäävät hyvin paksun lumipeitteen suojassa.

Lumikuormaa kestävien kasvien istutussuunnitelma

Esimerkkisuunnitelman istutusalueen koko on noin 8 x 3,5 metriä.

Kasvimäärät


  • 6 norjanangervoa

  • 5 ruusuangervoa

  • 5 kääpiökatajaa

  • 9 palavaarakkautta

  • 7 isopäivänkakkaraa

  • 8 nepalinhanhikkia

  • 9 karpaattienkelloa

Malli-istutuksen kasvit noin 620 euroa.

Kasvien korkeudet


  • korkeimmat norjanangervo ja ruusuangervo, 0,50–1,50 m

  • keskikokoiset palavarakkaus, isopäivänkakkarat ja nepalinhanhikki, 0,25–1 m

  • matalimmat kääpiökataja ja karpaattienkello, 0,10–0,30 m.

1. Norjanangervo, Spiraea ’Grefsheim’

Kaunis kaartuvaoksainen pensas kukkii aikaisin valkoisin, tuoksuvin kukin. Myös lehdet puhkeavat varhain. Terve, kestävä ja kasvualustan suhteen vaatimaton, mutta menestyy parhaiten hiekalla kevennetyssä multamaassa. Sopii hyvin myös aidanteeksi. Taimien istutus metrin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 100–150 cm

Kukinta-aika: touko–kesäkuu

Kasvuvyöhykkeet: I–VI

Hoito: Kasvin kaarevat versot ovat sitkeitä, ja ne ponnahtavat useimmiten vahingoittumattomina paksujenkin hankikerrosten alta. Vahingoittuneet ja vanhimmat versot leikataan vuosittain keväällä. Norjanangervon voi myös leikata alas kukinnan jälkeen. Siten pensas kukkii taas seuraavana vuonna, sillä kukat muodostuvat toisen vuoden versoihin.

2. Ruusuangervo, Spiraea japonica ’Froebelii’

Kasvualustan suhteen vaatimaton laji menestyy monenlaisilla mailla ja sietää myös kuivuutta. Tiheäversoisen sekä nopea- ja reheväkasvuisen pensaan purppuranpunaiset kukat koristavat kasvia pitkään. Myös ylimmät lehdet ovat punertavia. Syysväri on punaruskea. Näyttävin reilun kokoisena ryhmänä. Taimien istutusväli noin 70 senttiä.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 50–100 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

Kasvuvyöhykkeet: I–IV (V–VI)

Hoito: Kukkii saman vuoden versolla, joten kasvin voi leikata alas aina, kun pensas näyttää ränsistyneeltä tai kukinta alkaa heiketä. Leviää myös jonkin verran siementämällä.

3. Kääpiökataja, Juniperus communis ’Repanda’

Kotikatajan rentoversoinen ja maanmyötäisesti kasvava muoto tulee noin puolentoista metrin levyiseksi. Ainavihannat lyhyet ja terävät neulaset ovat raikkaan vihreitä. Viihtyy niukkaravinteisessa, kuivassa tai tuoreessa maassa, kunhan se on hyvin vettä läpäisevää. Muodostaa peittävän ja mattomaisen kasvuston. Istutus metrin välein.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 20–30 cm

Kasvuvyöhykkeet: I–V

Hoito: Ei tarvitse säännöllistä hoitoa. Paksu nietos suojaa sitä kuivattavalta kevätahavalta. Ruskettuneet versot leikataan pois. Liiallista leviämistä voi hillitä typistämällä versoja.

4. Palavarakkaus, Lychnis chalcedonica

Erittäin kestävä ja perinteikäs perenna kukkii pitkään voimakkaan punaisin kukin. Kasvualustan suhteen vaatimaton, mutta on parhaimmillaan, kun sen istuttaa hiekalla kevennettyyn multaan, jossa vesi ei jää seisomaan. Taimien istutus 35–40 sentin välein.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 80 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

Hoito: Viihtyy pitkään samalla kasvupaikalla ilman jakamista. Voimakkaassa maassa palavanrakkauden varret venähtävät ja tarvitsevat tukemista, joten voimakasta typpilannoitusta on syytä välttää. Lannoitus hitaasti liukenevalla kompostilla. Kasvualustaa voi parantaa hiekalla talvehtimisen varmistamiseksi.

5. Isopäivänkakkarat, Leucanthemum x superbum

Luonnossa kasvavan päivänkakkaran jalostettujen muotojen kukkien koko ja korkeus vaihtelevat.  Viihtyvät ravinteikkaassa, hieman kuivahkossa puutarhamaassa eivätkä siedä märkyyttä. Korkeimmat lajikkeet istutetaan tuulensuojaiseen paikkaan 35–40 sentin välein. ’Polaris’ on noin 80 sentin korkuinen lajike.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 25–100 cm

Kukinta-aika: heinä–elokuu

Hoito: Kuihtuneet versot leikataan alas, niin kukinta saattaa uusiutua syyskesällä. Taimet jaetaan parin vuoden välein ja suojataan talveksi lumettomilla paikoilla. Lannoitus säännöllisesti vuosittain. Tavallinen päivänkakkara (L. vulgare) pärjää vähemmällä hoidolla, sillä se menestyy kuivassa ja laihemmassa maassa eikä vaadi jakamista.

6. Nepalinhanhikki, Potentilla nepalensis

Kukkii pitkään vaaleanpunaisin kukin, myös varret ovat punertavia. Perennan kukkavanat nousevat selvästi lehdistön yläpuolelle. Viihtyy parhaiten auringossa ja käy hyvin kivikkoryhmiin. Kasvualustaksi sopii kalkittu ja ravinteikas, läpäisevä maa. Ei siedä talvimärkyyttä. Istutus 35–40 sentin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 40–70 cm

Kukinta-aika: heinä–syyskuu

Hoito: Säännöllinen lannoitus ja kalkitus, taimien kastelu pitkinä poutakausina. Kasvustot leikataan alas syksyllä ja taimet jaetaan halutessa keväällä tai syksyllä.

7. Karpaattienkello, Campanula carpatica

Matala ja mätäsmäisesti kasvava perenna kukkii pitkään valkoisin tai sinisin kellokukin. Menestyy hyvin kivikossa tai perennapenkin reunakasvina hiekkapitoisessa, hyvin kalkitussa ja ravinteikkaassa maassa. Hyvä perhoskasvi. Taimien istutus 25 sentin välein.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 10–30 cm

Kukinta-aika: heinä–syyskuu

Hoito: Istutus hyvin läpäisevään maahan tai kohopenkkiin, jotta vesi ei jää seisomaan taimien tyvelle. Kuihtuneet kukkavanat poistamalla kukinta jatkuu pitkään. Niukka lannoitus riittää. Pohjois-Suomessa taimet kannattaa suojata syksyisin esimerkiksi havunoksilla. Taimet jaetaan tarvittaessa keväällä, karpaattienkelloa voi lisätä myös pistokkaista.

Lue lisää:

12 x säväyttävän punainen perenna

Ihastuttavat ruusulajikkeet

Helpot monivuotiset lajikkeet pihaan ja puutarhaan

Julkaistu: 3.1.2016
Katso myös nämä