Euroopanpyökki on suuri, lähes majesteetillinen kesävihanta lehtipuu. Erityisesti kesäasussaan se on kaunis tasaisen harmaine runkoineen ja syvän vihreine, leveine ja tiheine latvuksineen. Myös talvella aikuisen pyökin sileä, harmaa runko on koristeellisen pelkistetty.

Tammen ja kastanjan sukuinen euroopanpyökki on myös yksi Euroopan eniten hyödynnetyistä arvopuista. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että se on kliimaksilaji Keski-Euroopassa, kuten kuusi Suomessa.

Euroopanpyökki muodostaa metsikköjä laajalla vyöhykkeellä Pyreneiden niemimaan pohjoisosista Keski-Eurooppaan ja Ukrainaan asti. Sen tieteellisen nimen Fagus sylvatica lajimääre sylvatica tarkoittaakin ”kasvaa metsässä”. Tämän Keski-Euroopan yleisimmän puulajin luontainen levinneisyysalue yltää pohjoisessa Englantiin sekä Etelä-Ruotsiin ja Etelä-Norjaan asti. Ruotsissa yksittäisiä luonnonvaraisia euroopanpyökkejä löytyy vielä Mälarenjärven ympäristöstä ja istutettuina koristepuina Uumajan korkeudelta saakka.

Norjassa yksittäisiä pyökkejä kasvaa puutarhapuina leutoilmastoisen Atlantin rannikon läheisissä kaupungeissa lähes Muonion korkeudella sijaitsevassa Steigenissä asti. Tanskassa pyökkimetsät ovat jo niin leimaa-antavan yleisiä, että pyökkipuista Tanskan symboleina lauletaan maan kansallislaulussakin.

Suomessa euroopanpyökkiä pidetään melko arkana lajina. Puu menestyy parhaiten Lounais-Suomessa, mutta yleinen käsitys on, että sielläkin huonosti. Etelä-Suomessakin se on harvinainen koristepuuna.

Raaseporin Bromarvissa Riilahden kartanon puistossa sijaitsee Suomen huomattavin pyökkimetsä, joka kykenee myös uudistumaan luontaisesti.

Arka Suomessa. Hyvällä, suojaisalla paikalla ja alkuperältään kestävää kantaa oleva taimi voi menestyä jopa vyöhykkeellä III (leutotalvinen rannikkovyöhyke).

Hyvää alkuperää oleva euroopanpyökin taimi voi suotuisalla kasvupaikalla menestyä Suomessa. Tärkeintä on siis käyttää kestäviä kantoja. Kestävimpinä on perinteisesti pidetty Ruotsin pohjoisimpia esiintymiä ja Karpaattien alueen kantoja. Kasvukauden pituuden tulisi olla vähintään viisi kuukautta. Kantojen välillä on eroa pakkasen kestossa, lämpötilaminimi vaihtelee noin –25 ja –35 asteen välillä.   

30–40 metriä, Suomessa jää matalammaksi.

Suojaisa paikka, syvämultainen, ravinteikas, kosteutta pidättävä ja kalkkipitoinen maa.

Oksisto voi tulla halkaisijaltaan jopa 10 metrin mittaiseksi ja hyvissä oloissa pyökin taimi voi kasvaa vuodessa 40–70 senttiä pituutta, joten puulle kannattaa varata kasvutilaa.

Kuvat ja piirrokset: Harri Luhtasela ja Tanja Pellikka

Näin onnistut korkkipuun kasvatuksessa

Puu joka pihalle: tammi

Kasvuvyöhyke neuvoo puutarhuria