Hankimme kanarianbanaani Musa 'Dwarf Cavendishin' 1990-luvulla, silloin se tosin myytiin kääpiöbanaanin nimellä. Nyt satoa tehnyt kasvi on kyseisen emokasvin jälkeläisiä – en muista, monennessako polvessa. 5–6 vuotta sitten siirsin tämän kasvamaan omaan ruukkuun edellisen ison kasvin juurelta.

Viime kesän lopulla ihmettelin, miksi lehdet kasvavat suppuun, vaikka on kesä ja paljon valoa. Lehtien keskellä kurkistelikin pullea, purppuranvärinen kukkanuppu, jossa oli jo pieniä banaaninalkuja! Kukinnan alkamisesta hedelmien kypsymiseen kesti kahdeksan kuukautta. Emokasvi tekee kuolemaa, joten päättelin, että on sadonkorjuun aika.

Maku on hyvä, vähän makeampi kuin kaupan isoissa banskuissa. Näitä voisi verrata esimerkiksi Thaimaassa myytäviin minibanaaneihin, jotka ovat hyvin makeita. Hedelmiä tuli tusina eli tuplasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.

Banaani teki ensimmäiset hedelmät meillä parikymmentä vuotta sitten, ja sen jälkeen niitä on saatu 3–5 vuoden välein. Toisinaan kukka on ehtinyt pilaantua eikä hedelmiä ei ole tullut.

Tällä hetkellä meillä on kolme banaaniruukkua, joissa kaikissa kasvaa saman 90-luvulla hankitun kasvin jälkeläisiä. Olohuoneessamme on isossa ruukussa yleensä kaksi kasvia, isompi ja pienempi. Isompi saa kasvaa, kunnes alkaa ränsistyä tai kukkia. Kun isompi kasvi poistetaan, pienempi kasvaa täyteen mittaansa yhdessä kesässä.

Isoin neliskanttinen banaaniruukku on 60 x 60 senttiä, korkeus 50 senttiä. Ruukku on alun perin ollut altakasteluruukku, mutta kasteluputki katosi lasten leikkeihin reilu vuosikymmen sitten. Kastelen siis nykyisin päältä, ja pohja on umpinainen. Nyt satoa tehnyt kasvi on tavallisessa muovisessa kukkaruukussa, jonka halkaisija on ehkä 40 senttiä.

Multa on altakastelumultaa. Keväisin olen lisännyt hieman uutta multaa vanhan päälle.

Banaanit kasvavat etelänpuoleisella ikkunalla. Kesällä nostan ne sisemmälle huoneeseen, etteivät lehdet pala. Talvella kastelen kerran viikossa, ja multa saa kuivahtaa välissä. Kesällä pitää kastella useammin, helteellä jopa päivittäin. Lannoitan kasveja maalis–syyskuussa eri lannoitemerkkejä vaihdellen.

Talvella kasveilla on lisävalot. Syksyisin sisäilman kuivuessa pitää tehdä petopunkkikuuri. Vihannespunkit villiintyvät muuten liikaa banaanin leveillä lehdillä.

Taivuttelin lehtiä edestä pois, koska kostealla ja kuumalla säällä kukat ja hedelmien alut ovat helposti homehtuneet. Kukka kasvatti pitkän varren, jonka lopulta katkaisin pois jossain vaiheessa.

Meillä on kuulemma ”viidakkotunnelmaa”, vaikka kasvien määrä onkin vähentynyt takavuosista. Nyt niitä on noin 30. Pari vuotta sitten amarylliksestä levinneet ripsiäiset verottivat monta kasvia, ja uusia on hankittu harkiten uuden ripsiäisinvaasion pelossa. Banaaneista ripsut saatiin pois biologisella torjunnalla.

Bansku jälkeläisineen on meille vähän kuin kuudes perheenjäsen – vie paljon tilaa olohuoneesta ja aiheuttaa päänvaivaa lomakausina, mutta luopuakaan emme voisi. Kasvi on kulkenut mukanamme koko aikuisiän, kestänyt kissojen raapimiset ja lasten leikit, ja silti se vaan jaksaa viheriöidä. Mikään muu kasvi ei ole ollut meillä yhtä kauan!