
1960-luku: kodinkonevertailua ja lastenkasvatusta
Avotakka perustettiin vuonna 1967. Alussa lehti esitteli kaunista ja käytännöllistä elämää savusaunasta loistoasuntoihin, pikkusisustuksista kotipuutarhoihin, herkuttelusta vesillä liikkumiseen ja muihin harrastuksiin. Ensimmäisessä numerossa annettiin ohjeita nahkatuolin hoitoon, kukkasipulien istutukseen, koululaisen työpisteen sisustamiseen ja savukalan valmistamiseen. Lisäksi esiteltiin golfia ja vesiturvallisuutta.
Avotakka oli aluksi erilainen lehti kuin nykyään. Kuvia oli paljon vähemmän, ja ne olivat pieniä. Myös piirroskuvia oli runsaasti, vaikka lehteen kuvasivatkin ajan parhaat valokuvaajat. Suuri osa sisällöstä oli edelleen mustavalkoisia.
Toimitus paneutui insinöörimäisen tarkasti vertailemaan kodinkoneita kuluttajavalistuksen hengessä ja esittelemään jopa poliittisia ratkaisuja asuntopulaan ja energiakriisiin. Myös lastenkasvatusohjeita jaettiin säännöllisesti.
1970-luku: avaruusaiheita ja julkkiksia
Sisustajaa hemmoteltiin Avotakan alkuaikoina muovikalusteilla, kirkkailla väreillä ja runsailla kuvioilla, joiden avaruushenkisyys vaimeni 1970-luvun loppua kohden maltillisemmaksi. Puun arvostus nousi, ja vanhasta tavarasta alkoi tulla suosittua. Kun kilpailu alalla koveni, Avotakka ryhtyi esittelemään julkkisten koteja. Kotinsa oven avasivat näyttelijät ja urheilijat sekä poliitikot aina tasavallan presidentti Kekkosta myöten.
1980-luku: antiikkivaaseja ja juppihenkeä
Sisustaminen nousi entistäkin keskeisemmäksi, ja niin sanotut lifestyle-aiheet, kuten lastenkasvatus, jäivät pois. Äänen saivat suunnittelijat ja muotoilu sekä antiikki.
Avotakka järjesti Stockmannin Helsingin-tavarataloon kaksipäiväisen tapahtuman, jonne ihmiset saivat tuoda antiikkiesineitään arvioitavaksi. Suosio oli suuri. 1980-luku oli sekoitus uutta ja vanhaa: juppihenkeen vahvoja värejä, mustaa, punaista ja sinistä sekä kromin, messingin ja peilien kiiltoa. Vastapainoksi komeita antiikkivaaseja ja mahtipontisia kattokruunuja.
1990-luku: lamavuodet ja pienet kohennusideat
Vuonna 1989 Avotakan pääkirjoitus pohti asuntokaupan ylikuumenemista. Joulukuussa 1990 asia konkretisoituu: ”Kulunut vuosi on ollut maailmalla dramaattisten muutosten aikaa. Osana tapahtumien kaaosta on nopea taloudellinen taantuma. Uhkaava lama. Miten todellinen se on, nähdään ensi vuoden aikana.” Ja niin myös nähtiin, sillä Suomi syöksyi taloudelliseen ahdinkoon.
Tammikuussa vuonna 1991 pääkirjoituksessa ennakoitiin, että lama-Suomi käpertyy kotiin: ”Tänä vuonna olemme entistäkin kotikeskeisempiä. Viihtyisän turvallisen tuntuisen kodin merkitys on entistä tärkeämpi silloin, kun ulkona tuulee.”
Lamavuosien teemoja olivat suomalaisuus ja ikivihreät kalusteet. Myös Afrikasta ja Etelä-Amerikasta virranneen eksotiikan värittämä kaukokaipuu näkyi lehden sivuilla. Suomi suuntasi EU-jäseneksi, joten ei liene sattumaa, että 1990-luvun aikana Avotakkakin esitteli säännöllisesti keski- ja eteläeurooppalaista asumista, kartanoita ja jopa linnoja. Unelmien rinnalla esiteltiin pieniä kohennusideoita, joihin ihmisillä oli myös varaa.
90-luvun lopulla uusi ulkoasu kertoi, että lamasta on noustu ja ihmisillä on taas rahaa sisustaa. Vuosituhannen lopun värejä olivat tummansininen ja keltainen. Puun sävyissä leiskuivat pyökki ja kirsikka. Lukijoille annettiin vinkkejä, miten television ja tietokoneen sai istumaan kodin tyyliin. Ei mikään pieni haaste, kun muistamme ajan ruutujen koon!
2000-luvun alku: komeita koteja ja sisustusfiilistelyä
Vuosituhannen vaihteessa Avotakka esitteli moderneja, arkkitehtonisesti näyttäviä koteja, joissa on korkeat olohuoneet ja kodinkoneet viimeisen päälle. Ideoita haettiin pohjoismaisista, lähinnä tanskalaisista kodeista.
Kun uusia lehtiä tuli markkinoille, toimituksessa mietittiin, jääkö Avotakka jalkoihin. Pystyykö se erottautumaan? Ongelma yritettiin ratkaista muuttamalla lehti luksusjulkaisuksi. Sisustaminen oli kulissimaista fiilistelyä. Kokeilu ei lämmittänyt lukijoita, ja pian palattiin takaisin koteihin.
2010: unelmia ja arkea
2010-luvulla Avotakan sisältö ja kodit muuttuivat taas maanläheisemmäksi. Luonnonmateriaalit palasivat, ja lehden sivuilla näkyi skandinaavisen minimalismin arvostus. Hiljalleen lehti on kulkenut kohti lämmintä modernismia. Ajatus on tarjoilla lukijoille ajattomia mutta inspiroivia koteja. Avotakan resepti on sama kuin aiemminkin: tunnelmointia ja tavarataivasta, unelmia ja arkea.