Isosisko ennusti jo pienen koululaisen piirroksista, että Marko Simsiöstä tulee arkkitehti – luonnonläheinen Haiku on Simsiön taidonnäyte

Marko Simsiön isosisko ilmoitti jo silloin, kun hän näki pikkuveljensä maalaavan ja piirtävän rakennuksia ja pohjapiirustuksia, että tästä tulisi arkkitehti. Pieni koululainen ei uskonut. Lukiossa hän luki innokkaasti matematiikkaa ja fysiikkaa ja pääsi opiskelemaan tietotekniikkaa Tampereen teknilliseen yliopistoon.

– Yritin olla järkevä. Opiskelin tietotekniikkaa ja koodausta, koska niillä aloilla saa helposti töitä ja hyvää palkkaa. Mutta niissä ei ollut luovuutta, jota kaipasin, Simsiö sanoo.

Tietotekniikka ja koodaus vaihtuivat arkkitehti­opintoihin Oulun yliopistossa – ja Marko Simsiölle tuli heti tunne, että hän oli oikealla alalla.

Arkkitehtiopiskelijana Simsiö voitti Hirsirakenteinen kaupunkiasunto -kilpailun. Se oli kelpo lähtö uralle puuarkkitehtuurin parissa, ja hän pääsi tekemään aiheesta diplomityönsä.

Townhouset eli toisiinsa kiinnirakennetut kau­punki­omakotitalot ovat uusi ilmiö Suomessa.

– Yritämme saada sen toimimaan Suomessa. Townhouse on ollut erittäin suosittu asumismuoto satoja vuosia esimerkiksi Hollannissa ja Britanniassa. Se on tiivistä, kaupunkiin sopivaa rakentamista ja siinä kuitenkin asuu kuin pientalossa.

Seuraavaksi Simsiön töistä herätti huomiota peliyhtiö Supercellin toimistoon Helsingin Jätkäsaaressa rakennettu paviljonki. Kesäkuussa Jyväskylässä avattiin hirsirakenteinen saunaravintola, josta halutaan uutta käyntikorttia ranta-alueelle.

Ihmisläheinen suunnittelu on Marko Simsiölle sydämenasia: olennaista on se, mitä loppukäyttäjä tarvitsee. Pientaloissa tämä on selkeää, mutta tietysti hän miettii sitä myös isommissa asuntokohteissa ja julkisissa tiloissa.

– Ihmisen kokoinen mittakaava on minulle tärkeä. Tavoitteenani ei ole tehdä erikoista ja supernäyttävää wau-arkkitehtuuria, vaan mieluummin sellaista, joka sopii saumattomasti ympäristöön, Marko Simsiö sanoo.

Hän ei haluaisi suunnitella pilvenpiirtäjiä, isoja toimistotaloja tai valtavia lentokenttiä. Hänellä ei ole mitään niitä vastaan, mutta ne eivät tunnu luontevilta omiksi töiksi.

Häntä kiinnostaa myös humanitaarinen arkkitehtuuri, eli suunnitella kriisialueille ja kehittyviin maihin päiväkoteja, sairaaloita, kouluja, turvapaikkoja, pakolais­keskuksia – mitä vain tarvitaankin.

– Haluaisin auttaa ihmisiä hyvällä suunnittelulla paikoissa, joissa he ovat hädässä. Se on haave, jota en ole vielä päässyt tekemään käytännössä. Tiedän, että se on mahdollista.

Marko Simsiö ei ole käynyt kriisialueilla, mutta suuren kulttuurishokin hän on kokenut. Hän lähti arkkitehtiopiskelijana vaihtoon Santiago de Guerétaroon Meksikoon puoleksitoista vuodeksi.

– Halusin mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja Meksiko oli hyppy syvään päätyyn. Alussa en osannut sanaakaan espanjaa. Meksikossa opin, että pystyn selviytymään vieraassa kulttuurissa ja opin sitä pikkuhiljaa.

Meksikossa arkkitehtuuri oli runsaine väreineen ja muotoineen hyvin toisenlaista kuin Skandinaviassa, ja myös siirtomaa-arkkitehtuuri miellytti silmää.

Marko Simsiö kasvoi Keuruulla Keski-Suomessa kolmisin isän ja kymmenen vuotta vanhemman isosiskonsa kanssa. Äiti kuoli, kun hän oli kolmivuotias, ja hänellä on äidistä vain pätkittäisiä muistikuvia. Perhe asui omakotitalossa niemessä lähellä järveä. Isä kävi korjaamassa paperikoneita tehtailla eri puolilla Suomea, ja hänen työmatkojensa aikana isosisko ja mummo pitivät huolta pojasta.

Perheen kotitaloa isä ei pystyttänyt, mutta rakensi omin käsin hirsimökin Pihlajaveden rannalle Keuruulle.

– Siellä vietimme kesät keskellä metsää ja järven rannalla.

Simsiö itse ei ole asunut Keuruun-vuosien jälkeen omakotitalossa, mutta hän ihailee vanhoja kaupunkimaisia puutaloalueita. Diplomityötään tehdessään hän tutustui Puu-Vallilaan ja Puu-Käpylään Helsingissä ja Porvoon vanhoihin puutaloihin. Myös Naantalissa ja Tammisaaressa on hienot puutaloalueet.

– Niissä tulee esille inhimillisyys, niissä on sopiva mittakaava, ja ne ovat melko tiiviisti rakennettuja. Arkkitehtuurissa on sopivasti vaihtelua ja yksityiskohtia. Ilme voi olla värikäs kuten Puu-Käpylässä, mutta värejä on käytetty hyvällä tavalla, ne eivät ole räikeitä kuten joillakin uusilla kerrostaloalueilla. Puu-Vallilassa on hillitty väriskaala, josta tykkään. Toimistomme sijaitsee sen vieressä, joten käyn usein kävelemässä siellä.

Massiivipuu on Marko Simsiön lempimateriaali ja hirsi ykkönen.

Pyöröhirsimökki pitkine nurkkineen ja vanha hirsitalo ovat perinteisiä hirsirakentamisen symboleja. Kaupunkimaisessa asumisessa hirttä ei ole arvostettu, ja se on voinut jopa olla kielletty asemakaavassa.

– Onneksi se on muuttunut. Hirsi on kasvattanut suosiotaan valtavasti, ja nyt se on paljon laajemmin sallittua. Pidän myös hirren ja perinnerakentamisen yhteydestä ja haluan ammentaa suunnittelussa perinteestä.

Simsiön Naantalin asuntomessuille suunnittelema Honka Haiku -talo on rakennettu painumattomasta, ristiinlaminoidusta hirrestä. Silloin ei tarvita painumis­varoja, mikä helpottaa ikkunoiden ja ovien rakentamista.

Haikun hirsirunko on 204 mm paksu, eikä silloin tarvita muita eristeitä. Hengittävänä materiaalina hirsi ottaa kosteutta sisäilmasta ja myös vapauttaa sitä. Hirsitaloissa onkin yleensä hyvä sisäilma.

Vanha hirsitalo on myös korjausrakentamisen klassinen kohde.

Mitä sanot ihmisille, joiden mielestä uutta ei pitäisi rakentaa, vaan korjata kaikki?

– Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että kaikki kannattaa korjata, jos se on mahdollista. Arvostan korjaus­­rakentamista, vaikka en ole tähän mennessä itse päässyt suunnittelemaan sitä. Pakko on kuitenkin rakentaa myös uutta, ja silloin se tulee tehdä mahdollisimman kestävällä tavalla. Puu on siinä tapauksessa oivallinen materiaali ja energiaratkaisut tietysti ensi­arvoisen tärkeitä.

Marko Simsiölle pientalojen suunnittelu on luontevaa. Hän pitää siitä, että pääsee tekemisiin suoraan asiakkaan kanssa, kuulemaan hänen toiveensa ja tutustumaan. Asuntomessuilla oli haasteellista, kun asukasta ei ollut, vaan hänet piti kuvitella.

– Tänne voisi muuttaa ihminen, joka arvostaa puuta ja hirttä ja niiden luomaa terveellisyyttä ja lämpöä. Hän myös haluaa rauhoittua kotona ja olla yhteydessä luontoon, Marko kuvailee asuntomessutalossa.

Haikussa luonto kuin kulkee läpi talon. Japanilaisesta puutarhasta maisema jatkuu yhdistetyn olohuone-­ruokailutila-keittiön kautta toiselle puolelle taloa. Spa on isompi kuin yksikään makuuhuone.

Marko Simsiö on vieraillut Japanissa ja ihastunut rakennusperinteen estetiikkaan ja harmoniaan. Rakennusten yksinkertaisuudesta ja minimalismista tulee hänelle rauhallinen olo. Arkkitehtuurissa ei koreilla liikaa, vaan asiat pyritään tekemään niukasti.

Haikun arkkitehtuurissa on vahvat japanilaiset vaikutteet. Japanilaisessa perinteessä luontoyhteys ja sisä- ja ulkotilojen rajojen häivyttäminen ovat tärkeitä. Tila hengittää, ja olohuoneen ja kylpytilojen lasiliuku­ovet avautuvat atriumiin rakennettuun japanilaiseen kivipuutarhaan.

Ilmeisen vaatimaton arkkitehti kuitenkin toteaa, että hienointa Haikussa on tila, jota nimenomaan hän ei ole suunnitellut: se japanilainen kivipuutarha.