
Täällä ei värikoodeja tarvita! Arjan ja Jarin pohjalaispuutarhassa keltaiset, pinkit, liilat ja valkoiset kukat kukkivat sulassa sovussa
Arja ja Jari Jämsän pohjalaispuutarha hurmaa erivärisillä kukillaan, vanhoilla esineillään ja pienellä vesiaiheellaan. Pihaa rakennettaessa pienet kukkapenkit korvattiin isolla yhtenäisellä istutusalueella.

Pohjalaispihan pääistutusalue levittäytyy lennokkaasti vesialtaan ympärille rönsyillen ja välillä korkeuksiin kohoten. Kultanauhusten kukinnot nousevat parin metrin korkeudelle, ja päättäväisen perennan lehtien alapuolella ovat lukuisat kuunliljat, liljat ja hopeahärkki. Kukkivien puutarhakasvien lajitelma on vähän villi, eikä täällä ole määrätty niille värikoodia. Nauhusten keltaiset kukat saavat voimaa syysleimujen terhakkaan pinkistä sävystä. Arja ja Jari Jämsän kukilla on lupa kukkia kaikissa mahdollisissa väreissä.
– Sisällä talossa olen tarkka siitä, että käytän linjakkaasti vain vaaleita sävyjä. Puutarhassa tuo sääntö ei päde lainkaan, vaan siellä on keltaisia, pinkkejä, liiloja ja valkoisia kukkia sulassa sovussa. Elämänlangankin annan kasvaa, ja olen asentanut sille kasvutueksi puutarhaportin. Silloin se pysyy paremmin määrätyllä paikalla. En pidä elämänlankaa maanvaivana, kuten monet muut puutarhurit.


Pihalammelle kaivettiin reilu kuoppa samalla, kun Arjan piharakennuksessa toimineelle sisustusliikkeelle tehtiin perustuksia. Kaivurilla revittiin irti kaikki juuret ja poistettiin kivet, jotka voisivat vahingoittaa allasmuovia. Pohjamaan päälle levitettiin vielä varmuuden vuoksi kerros asennushiekkaa. Sen avulla Arja sai allasmuovin asettumaan ryhdikkäästi haluamaansa muotoon. Hän asetteli altaan reunoille seulanpääkiviä, jotka ovat kaikki suunnilleen samankokoisia.
– Vesiaihe on meidän pihan ehdoton helmi. Siitä pulppuava suihkulähde rentouttaa ajatuksia. Samalla tietysti vesi pysyy jatkuvassa liikkeessä ja allaskin sen avulla puhtaana. Vaikka kasvit ovat ihania, en istuta niitä veteen, jotta lampi säilyisi kirkkaana.


”Puutarhassa voi leikitellä asetelmilla. Vanhat esineet ovat kaunista katseltavaa.”


Arjan ja Jarin muuttaessa Pohjois-Pohjanmaan Tyrnävälle vuonna 2006 laajan nurmikon lomassa oli pieniä kukkapenkkejä. Siellä täällä kasvoi isoja mäntyjä. Nyt tontilla kohoaa korkeuksiinsa enää vain yksi mänty. Kaadettujen puiden juuristot ovat kuitenkin Arjan mukaan yhä maanvaiva. Ne kiertävät käytännössä koko pihan alueella, ja lapio törmää usein juuristojen solmukohtiin.
– Heti tänne muutettuamme karsin pois kaikki pienet kukkapenkit, joiden hoito oli työlästä. Yksi suuri istutusalue toimii mielestäni paremmin kuin monta pientä ryhmää. Nurmikon määrä on vähentynyt joka kesä kasvialueen valloittaessa lisää tilaa.
Yhtenäinen istutusalue helpottaa kitkemistyötä. Kukkapenkit Arja on istuttanut mahdollisimman täyteen, jottei rikkaruohoilla olisi tilaa kasvaa. Vesiheinä on silti silloin tällöin oikea kiusankappale.
Aikaisin keväällä aloitettu säännöllinen penkkien kitkeminenkään ei saa vesiheinää pysymään aisoissa. Pitkien sadejaksojen aikana ongelma on pahin.
– Viime vuonna kokeilin kehuttua kuukalenterin mukaista rikkakasvien kitkemistä laskevan kuun loppupuolella. Ihan yöllä en sentään ollut kitkemässä, mutta yritin tehdä sen mahdollisimman myöhään illalla. Lopputuloksena ei ollut rikkaruohottomuutta, mutta ehkä ne eivät kasvaneet niin nopeasti kuin aikaisemmin, Arja pohtii.


”Kun istuttaa kukkapenkit mahdollisimman täyteen, rikkaruohoilla on vähän tilaa levitä.”


Arja pitää huolen kukkapenkkien siisteydestä ja hoitaa puutarhaa päivittäin. Jarille on luonnollisesti langennut nurmikon leikkuu ja trimmeröinti, vaikka Arjallakin on oma kevyt, akkukäyttöinen trimmeri.
Suunnitelmissa on korvata allasta ympäröivää istutusaluetta luonnonkivialueilla. Silloin kasvialue tiivistyy hieman pienemmäksi. Harvennuksen jäljiltä kasvit siirtyvät takapihalle. Vajaan 600 neliön takapihalle rakennetaan uima-allasalue sekä istutusalueet.
– Haluan istuttaa tontille lisää omenapuita ja tietysti lempikukkiani pioneita, joita tontilla on jo miltei parikymmentä.


