Maailmalta haalitut kasviaarteet saavat Anne-Marien sydämen pamppailemaan ja yöunet kaikkoamaan – ”Onhan se vähän hullua, mutta samalla niin ihanaa”

Yöunet menevät, tuntuu yhtä aikaa pakahduttavalta ja mukavasti kihelmöivältä. Näin Anne-Marie Siltala kuvailee oloaan, kun hän on onnistunut saamaan käsiinsä jonkin pitkään himoitsemansa herkkukasvin.

– Seuraavat päivät sitä miettii vain, että minne minä tämän aarteen istutan ja miten. Onhan se vähän hullua, mutta samalla niin ihanaa. Puutarhani ja siellä olevat kasvit tekevät minut onnelliseksi.

Anne-Marie ihailee runsasta ja hämyisää puutarhatyyliä sekä korkeaa hoitotasoa.

Kasvikeräily alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Sen seuraukset näkyvät kaikkialla Anne-Marien vehreässä ja katveisessa puutarhassa, jossa kasvillisuus koostuu enimmäkseen herkkukasvista herkkukasvin vieressä.

Heucherella, Trillium, Brunnera, Anne-Marie esittelee niitä kuin vanhoja ja rakkaita ystäviään. Hän käyttää haltiankukista, kolmilehdistä, rotkolemmikeistä ja muistakin kasveistaan mieluiten niiden tieteellisiä nimiä. Kasvien kansainvälinen kieli on tullut tutuksi maailmalta tehtyjen kasvitilausten myötä. Eikä kaikilla herkuilla edes ole suomenkielistä nimeä.

Tummanpunertavalehtinen ‘Dark Reiter’ -kyläkurjenpolvi on parhaimmillaan auringossa tai kevyessä varjossa.

Komeamaksaruoho ’Herbstfreude’ kukkii vasta kesän lopulla. Sen takana komeilevat ’Big Daddy’ -komeakuunliljojen suuret lehdet ja kookkaat kukat. Portin päällä olevat linnunpöntöt ovat Anne-Marien käsialaa.

Saunan seinustalla kasvaa tummaa keijunkukkaa, pitkälehtistä miekkaimikkää sekä sen takana ’David Ward’ -imikkää ja parhaillaan kukkivaa tähtililjaa. Maanpeitteenä leviää orvokki Viola koreana ’Syletta’ sekä esikoita.

– Muistan yhä, kuinka sydän pamppaillen tein ensimmäisen kasvitilaukseni ulkomaille. Ostin esikoita ranskalaiselta Barnhaven-taimistolta. Sen jälkeen olen hankkinut lukemattomia kasveja maailmalta erikoistaimistoista ja kasviharrastajilta. Mutta kyllä Suomestakin saa hienoja kasveja, olen tehnyt löytöjä esimerkiksi Vakka-Taimesta ja Tommolan tilalta.

Sateenvarjojalavan alla kohoaa kirjopiparjuuri, tummalehtisiä keijunkukkia, imiköitä sekä erilaisia korealehtisiä kuunliljoja, kuten hennon valkoraitaista ’Spilt Milk’ -lajiketta.

Anne-Marie on asunut täällä lähes koko ikänsä. 1950-luvulla rakennettu rintamamiestalo Valkeakoskella on hänen lapsuudenkotinsa. Taloa ympäröivä puutarha ei kuitenkaan muistuta juuri millään tavalla alkuperäistä. Äidin puutarhassa oli vain postimerkin kokoinen penkki perinneperennoja ja terijoensalava, jonka piiskan hän oli aikoinaan tuonut käsilaukussa Terijoelta luovutetusta Karjalasta, Anne-Marie muistelee.

Nykyään salava on kasvanut niin suureksi, että sen tuuhean pallomainen latvusto heittää sopivasti varjoa katveessa viihtyville erikoisuuksille. Anne-Marie on istuttanut sen seuraksi runsaasti koristeellisia pikkupuita, kuten sateenvarjojalavan, tulppaanipuun, hemlokkeja ja monia muitakin havulajeja.

Kivipaasien reunustamassa penkissä on morsiusharsoa, keijunkukkia ja erilaisia havuja. Anne-Marie on miettinyt roskaavan terijoensalavan kaatamista, mutta sen kasveille antamaa varjoa olisi mahdotonta korvata nopeasti.

Pelkistetty sorakate korostaa kauniina palloina kasvavien ’Blue Star’ -sinikatajien väriä ja muotoa.

Humalaportista avautuu näkymä huvimajalle. Polkua reunustavat muun muassa vanhat pesäkuuset, keijuangervot ja keltareunakuunliljat.

Vaikka suuri osa puutarhan kasveista on jollakin tavalla erityisiä, ne muodostavat kuitenkin eheän ja tyylikkään kokonaisuuden. Polveilevia nurmikko- ja sorapolkuja astellessa vastaan vyöryy sarja harkitun harmonisia näkymiä, joissa erilaiset lehtimuodot ja -värit käyvät soljuvaa vuoropuhelua. Niitä rytmittävät viehkot portit ja kivipaadet.

– Ihailen tanskalaisen puutarhasuunnittelijan Jørn Møller Jensenin hämyisää tyyliä. Kokonaisuus on minulle tärkein, vaikka olen kiinnostunut myös yksittäisistä kasveista. Kukat eivät ole niin mielenkiintoisia vaan se, millainen olemus koko kasvilla on. Työskentelen suuhygienistinä, mikä on pientä ja tarkkaa työtä. Puutarhassa tykkään isoista linjoista ja maalaan kotiateljeessanikin tauluja isolla pensselillä.

Tiarella ’Sugar and Spice’ on kestävä varjopaikan maanpeittoperenna.

Kirjopiparjuurella on kipakan yrtin perusmuotoa koreammat lehdet.

Vihreän sävyjä raikastavat monet valkokirjavalehtiset kasvit – tällaiset usein variegata-nimeä kantavat lajikkeet ovat Anne-Marien suosikkeja. Niiden viehättävyyttä vain lisää se, että ne eivät yleensä ole kovia hurjia leviämään. Tarkkaan mietityissä kasviryhmissä tämä on arvokas ominaisuus.

– Moni tavallinen ja tylsäkin laji muuttuu kirjavalehtisenä kiinnostavaksi, kuten piparjuuri tai vuorenkilpi. Joskus tilasin vahingossa itselleni myös variegatan ruttojuuren, kun sen lehdet olivat niin hurmaavat. Se kyllä lähti levittäytymään puutarhassani niin reippaasti, että päädyin pian hävittämään koko kasvin.

Etualan korkeat, kapeat lehdet ja kukkavanat kuuluvat valkokirjavalehtiselle keltakurjenmiekalle. Anne-Marien vieressä kasvaa ’Big Daddy’ -komeakuunliljaa, takana soihtunauhusta.

Kasvien viihtymisen eteen Anne-Marie on nähnyt paljon vaivaa. Maa on hyvin savipitoista, mikä hankaloittaa monen kasvilajin menestymistä ja hidastaa kasvuunlähtöä keväisin. Ratkaisuna Anne-Marie on muokannut istutusalueet maanpinnan yläpuolelle nouseviksi kohopenkeiksi tai vielä niitäkin korkeammiksi kummuiksi, jotta ylimääräinen kosteus valuisi pois kasvien juurilta. Niihin on vuosien saatossa uponnut hurjat määrät multaa, kompostia ja hevosenlantaa. Korotetuissa kasvupaikoissa on sekin etu, että niissä kasvit tulevat kauniimmin esille kuin maan myötäisesti vaakatasoon istutettuina.

Idänkurjenpolvesta löytyy myös kerrannaiskukkainen muoto ’Plenum’.

Lasihuoneen edustan penkeissä on viehättävä esteetikon yrttimaa. Ison pallotuijan alla kasvaa esimerkiksi timjamia, minttuja, salviaa, viinisuolaheinää, lakritsiyrttiä, tilliä, persiljaa, kiinansipulia ja syötäviä kukkia. Karmiininpunainen kukkija etuvasemmalla on harmaakäenkukka.

Lajikerunsaudesta huolimatta eri puolilla puutarhaa saattaa törmätä samaan kasviin. Toisto on yhtenäisyyttä luova tehokeino, mutta Anne-Marie istuttaa kasveja tarkoituksella eri olosuhteisiin myös siksi, että se auttaa selvittämään, missä kukin kasvi viihtyy parhaiten.

Hajauttaminen on myös varokeino esimerkiksi talvituhojen varalle. Jos yhdelle paikalle istutettu herkkukasvi häviää, sen varmuuskopio on tallessa toisella kasvupaikalla.

Vanhan omenapuun alla on sopivasti katvetta kaunislehtisille kuunliljoille. Takana keltareunakuunlilja, etualalla komeasinikuunlilja.